Vanhan puuverstaan uusi elämä / The new life of an old carpenter's workshop

10 satunnaista hömppäfaktaa minusta

10 satunnaista hömppäfaktaa minusta


On melkein jo tavaksi tullut lueskella aamukahvin äärellä blogeja ja erityisesti hauskoja blogihaasteita, joihin toiset bloggaajat ovat tarttuneet. Tänäkin aamuna toistin tätä arkirutiiniani ja löysinkin Modernisti Kodikas -blogista tämän hauskan hömppäfakta -haasteen, joka kevyellä teemallaan sopii loistavasti herättelemään päätä ja ajatuksia tähän uuteen viikkoon.


Ja haasteeseen saa tietenkin tarttua kuka tahansa! Näitä lukee niin mielellään – ja siinä sivussa oppii taas hieman jotain uutta bloggaajakollegoista. 😉


1.
Rakastan kahvia. …Joku on saattanut sen huomatakin valokuvissa aina mukana kulkevista kahvikupposista… Juon sitä aivan liikaa, siis suurkulutan! Aamulla menee kevyesti pari kuppia, sitten konttorilla pitkin päivää vähintään 3-5 kupillista, kotona ruuan jälkeen pari kuppia ja monesti vielä illan mittaan 2-4 kuppia lisää. …Toki voihan olla, etten lopulta rakasta kahvia, vaan rakastan sitä tunnetta, kun saan kupillisen niinä hetkinä, joihin olen kahvin tottunut liittämään; aamun varhaiset hetket, ruuan jälkeen, palaverit, illan hämärtyvät hetken. Noh, olkoot tämä minun ainoa paheeni – siis heti sokerin jälkeen seuraava! 😉


2.
…Ja paheista kun nyt aloin kertomaan, niin paljastetaan nyt vielä, että olen siitä ‘tylsä tyyppi’, etten juurikaan käytä alkoholia. En pidä alkoholin mausta juuri lainkaan, eikä viimeiseen viiteen vuoteen ole juurikaan ollut tarvetta humaltuakaan – pienten lasten kanssa en selviäisi ilman sydänkohtausta krapulasta, kun pelkkä univaje aiheuttaa vastaavanlaiset oireilut – joten mielummin kuin korkkaan edes saunasiiderin nautin mielummin colan tai vissyn… Olen monet kerrat joutunut toteamaan, miten edelleenkin Suomessa alkoholittomuus tuntuu jopa paheksuttavalta, tai vähintään epäilyttävältä, ja koen, että joudun selittelemään vähäistä alkoholin käyttöäni – täytyyhän siihen joku syy olla, siis joku muu kuin vain ettei maistu. En siis ole täysin absolutisti, vaan viimeisen viiden vuoden aikana olen nauttinut kahden käden sormin laskettavat annokset punaviiniä ruuan kanssa tai alkoholillista kuohujuomaa juhlissa, jotka nekin olisin kyllä voinut hyvin jättää ottamatta. Savolaisuus ja syntymähumala suovat minulle hauskat illat juhlissakin ilman alkoholia lasissa!


3.
Nautin suunnattomasti yksinolosta. Suorastaan tarvitsen säännöllisin aikavälin pieniä irtiottoja sosiaalisista tilanteista – siis ihan täällä kotonakin. Puutarha on minulle paikka, jossa sielu lepää, koska useimmiten saan olla siellä kitkemis- ja harvennustöineni ihan rauhassa. Arki (työ, häly, sosiaaliset tilanteet) kuormittaa melkoisesti, joten tällainen vanhemmiten yhä introvertimmaksi muuttuva ihminen tarvitsee hiljaisuutta ladatakseen akkuja. …Tässä myös yksi syy siihen, miksi herään aamuisin jo neljän aikoihin, vaikka voisin nukkua hyvin edes kuuteen; saadakseni viettää joka päivä pienen hetken puuhastellen yksin omiani, valmistautuen samalla päivän tohinoihin.


4.
En pidä lainkaan romanttisista komedioista – en ole koskaan pitänyt. Onni onkin nykypäivänä Netflix ja vapaus valita leffoja ja sarjoja oman maun mukaan – ei ole enää riippuvainen Nelosen viikonlopun leffaputkesta… Valitsen mielummin vaikka hyvän sota- tai toimintaelokuvan, tai jonkun rikosmysteerin. Kauhuelokuvia taas en saa katsoa – siis ihan itse olen ne itseltäni kieltänyt – sillä tällä vilkkaalla mielikuvituksella en vanhassa talossa asuessa kaipaa yhtään lisäjännitystä!


5.
Olen nykyisin todella huono tarttumaan asioihin vapaa-ajalla. Esimerkiksi veroilmoituksen täyttämistä stressasin pitkän aikaa, ja minulla oli parin tunnin lapsivapaa aikaikkuna sen tekemiseen, mutta koska juuri tuolloin omavero -sivusto oli huollossa, jäi koko homma taas roikkumaan… Olen kyllä hienosti saanut notkuttua blogin parissa – kuten nytkin – mutta en aloitettua ilmoituksen tekemistä… Ja samalla tiedän, että aikaa koko hommaan ei menisi juuri mitään, sillä minulla on kaikki numerot jo valmiina paperilla, kunhan vain näpyttelisin ne koneelle… Aloittaminen – toimeen tarttuminen – se on minulle joskus suunnattoman hankalaa. Olen savolaisena ehkä pohjimmiltani hieman sellainen mañana -tyyppi…


6.
Ärsytän miestäni jättämällä tavaroitani ympäriinsä, ja hommia kesken. Yleensä en tee sitä mitenkään tarkoituksella, vaan vilkkaana innostuja -persoonana aloitan aina jotakin, saan toisen idean kesken ensimmäisen toteuttamista ja päädyn lopulta ajatuksissani touhuamaan jotain kolmatta päähänpistoa. Mies ei ymmärrä tuota sinkoilevaa tapaani siirtyä asioista toiseen, vaan näkee ainoastaan ne keskeneräisten töiden aiheuttamat kaaokset pitkin taloa tai pihaa. Ja ihan parhaimmassa tapauksessa olen aloittanut kolme hommaa, mutta unohtunut lopulta tyytyväisenä lueskelemaan sohvalle, koska kirja/lehti on osunut silmään ohi mennessä! 😀 …Toinen pojistani on tässä aivan kopio minusta, ja minun onkin helppo ymmärtää, miksi hän istuu keskellä huoneensa lattiaa lukemassa Aku Ankkaa, vaikka vaatteiden viikkaus ja läksyjen teko on edelleen kesken…


7.
Tuohon ylläolevaan kuvasarjaan nappasin mukaan valokuvat molemmista raskauksistani. Niiden oli lähinnä tarkoitus kuvata, että olen kahden lapsen äiti, mutta näihin hömppäfaktoihin sopii myös sekin tieto, että molempia poikia odottaessa olen kasvanut yli 20kg ja molemmat lapset ovat olleen syntyessään reilusti yli 4kg painoisia – toinen jo lähemmäs 4,5kg. Viimeisimmän raskauden aikana neuvola tätä totesi, että olen luolaihmisen kaltainen raskaana: joka ikinen suupala kertyy painoksi, eli vararavinnoksi lapselle, vaikka kuinka terveellisesti raskausajan söisin. Painoni – ja ulkomuotoni – ei ollut nimittäin nesteiden kertymästä aiheutuvaa turvotusta, vaan sormukset mahtuivat heittämällä läpi raskauden, eivätkä edes jalkaterät pullistelleet. Olin vain puhtaasti lapseni kävelevä jääkaappi. …Ja sille kyllä olokin tuntui… 😀


8.
Puhelimeni on ollut äänettömällä jo vuodesta 2014. Laitan soittoäänen päälle ainoastaan silloin, jos odotan jotain puhelua, enkä voi istua puhelin kädessä seuraamassa koska se soi. Stressaannun puhelimen tuottamasta äänisaasteesta; jo pelkästään sovellukset – Face, IG, ym – sekä sähköposti kilisee jatkuvasti! Minulla ei ole mikään tarve olla 24/7 tavoitettavissa. Voisin hyvin palata vanhaan kunnon lankapuhelinaikaan – puhelin on itselle lähinnä helposti mukana kulkeva kamera sekä minitietokone googleineen. Jos en siis vastaa, kun soitat, todennäköisesti olen puutarhassa kuokkimassa, leikkimässä pienemmän pojan kanssa, treeneissä isomman pojan kanssa tai ihan vain juomassa kahvia keittiö pöydän ääressä, vaihtaen miehen kanssa päivän kuulumisia.


9.
Vaikka pienempi poikani täytti jo neljä vuotta, teen edelleen 80% työviikkoa. Tämä tarkoittaa pienemmälle pojalle nelipäiväistä päivähoitoviikkoa, isommalle pojalle läsnäolevaa aikuista useammin koulun jälkeen ja itselle hieman kevennetympää arkea kotia noina vapaapäivinä pyörittäen. Ajatuksena olisi jatkaa vapaata ainakin vielä tämän vuoden loppuun, sillä näillä näkymin, jos hoitopaikka meille myönnetään, olisi pienempi poika siirtymässä syksyllä perhepäivähoidosta päiväkotiin – mikä on pojalle sen verran iso muutos, että sitä mielellään keventäisi hänelle jatkaen tuota nelipäiväistä hoitoviikkoa.
…Minulle kerran todettiin (ehkä sarkastisesti, toivon), että naiset tekevät lyhennettyä työviikkoa puhtaasti itsekkäistä syistä. Noh, jos tekisin tätä puhtaasti itsekkäistä syistä, olisi poikani 5pv/vko hoidossa ja minä käyttäisin tuon palkattoman vapaapäiväni kierrellen kirppiksillä, käyden kampaajalla (minne ehdin nykyisin max 2krt/vuosi!) ja tai vaikka kahvitellen rauhassa aikuisten ystävieni kanssa… 😉


10.
Aloitin nyrkkeilyn harrastuksena vuonna 2000 asuessani vielä Kuopiossa ja laji on kulkenut mukanani pian kahdenkymmenen vuoden ajan – välillä aktiivisemmin harrastaen, välillä ollen syystä tai toisesta kokonaan tauolla. Tein jopa välissä pienen sivuloikan myös potkunyrkkeilyyn, jota taisin ehtiä harrastamaan parin vuoden ajan, kunnes muutin Lahdesta tänne Mäntsälän maaseudulle. Tänä keväänä taas löysin taas itseni nyrkkeilyn parista, kun jalkapalloharrastuksen lopettaneelle isommalle pojalle piti löytää uusi harrastus ja lupauduin lähteä hänen kanssaan yhdessä tutustumaan paikalliseen nyrkkeilyseuraan. Ja sillä tiellä olemme nyt pojan kanssa molemmat.
Lajina mitä mainioin, erityisesti tällaiselle konttorityötä tekevälle! …Toki välillä ajatus 1,5h treeneistä töiden jälkeen tuntuu melkein ylitsepääsemättömältä, mutta joka kerta salilta poistuessa olo on taas kevyt ja mieli kirkas. Tuota jälkifiilistä koetan pitää mielessä niinä iltoina, kun tekisi mieli jäädä sohvalle makaamaan. Ja toisaalta, kun pojalla on palo treeneihin, niin eihän se auta äidinkään kuin lähteä! 😀



Tulihan taas jaettua itsestä asioita – ja oli muuten yllättävän hankalaa keksiä yllättäen kymmenen HÖMPPÄfaktaa, ainakin näin aamuvarhain! 😉


Aurinkoa päivääsi ja tsemppiä alkavaan viikkoon!



2 thoughts on “10 satunnaista hömppäfaktaa minusta”

  • Komppaan tuota 8. kohtaa ihan täysillä! Mullakin on puhelin lähestulkoon aina äänettömällä. Ei tosiaan oo mikään pakko olla koko ajan tavoitettavissa (ellei kyse oo jostain tärkeistä työasioista). Nykyaika vaan jotenkin syöttää meille jatkuvasti sen tyyppistä ajattelua. Sanoit myös tuosta yksinolosta nauttimisesta, mihin samastun itse ehdottomasti myös. Ainakin mulla siihen usein liittyy myös se, että tahtoo ottaa aikalisän kaikista viestintävälineistäkin, jotta omat akut pääsee latautumaan oikeesti kunnolla!

    • Katson parhaillaan Netflixistä sarjaa ”Minimalism: A Documentary About the Important Things” ja tuo tietotulva ja impulssien hurja määrä oli siinä (ainakin) juuri katsomassani ensimmäisessä jaksossa isossa roolissa. Miksi aina pitäisi olla tavoitettavissa? Miksi annamme puhelimen kilahduksineen ja värinähälytyksineen katkaista hetkiämme vaikka läheisten kanssa? Ei kiitos!
      Tänään vietin juuri kesken työpäivän pienen hiljaisen kahvitauon istuen pihakeinussa ja ihan vain katsellen puutarhaa. Taustamusiikkina ainoastaan linnunlaulu ja mopon pärinä. Parasta! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *