Vanhan puuverstaan uusi elämä / The new life of an old carpenter's workshop

6 x 4 minä [#BLOGIHAASTE]

6 x 4 minä [#BLOGIHAASTE]

Törmäsin ihanassa Mansikkatilan mailla -blogissa ‘6 x 4 minä‘ -haasteeseen, jossa tarkoitus on kertoa itsestä uusia asioita lukijoille. Ilmeisesti tämä haaste on kiertänyt jo tovin, mutta vasta nyt törmäsin siihen itse – ja päätin heti tarttua teemaan! …Toki postauksen kirjoittaminen on kestänyt jo pidemmän tovin, sillä olen ehtinyt hiljentymään koneen ääreen viime aikoina vain pieniä lyhyitä hetkiä lasten nukahdettua….

Tässä vuosien varrella on tullut jaettua yhtä ja toista, toki melko tarkasti olen koettanut pitää (ja pidän parhaani mukaan jatkossakin) perheeni, erityisesti lasten, yksityisyydestä kiinni. Ehkä tämän haasteen myötä kuitenkin opitte jotain uutta minusta. Rakastan itse lukea tällaisia haastepostauksia ja oppia uutta blogitutuistani.

 

 

Neljä paikkaa, joissa olen asunut.

 

1. Kuopion maaseutu

Olen kotoisin pienestä, ~2000 asukkaan kylästä, Riistavedeltä, joka sijaitsee ~30km Kuopiosta Joensuuhun päin. Lapsuudenkotini sijaitsee tuosta kyläkeskuksesta vielä reippaasti sivummalla, eli olen todella maalta! Siksi näin kolmekymppisenä muutto Mäntsälän maaseudulle onkin tuntunut paluulle kotiin. Viimeksi kun tarkistin, ei edes Googlen kartta-auto ollut poikennut isolta ohi kulkevalta tieltä kylälle ja näin Riistavesi niin sanotusti putosi pois maailman kartalta. Notta sellainen kylä.

Olen käynyt ala- ja yläasteen kyseisellä kylällä ja lukion puolestaan isolla kirkolla, Kuopiossa. Ylioppilaslakin painoin päähäni 2001 Kuopion Klassillisessa lukiossa ja kaksi kuukautta myöhemmin muuttokuorma matkasi useamman sata kilometriä etelään, pysähtyen Lahteen. Päivääkään en ole katunut pois muuttoa ja kummia saisi tapahtua, jotta takaisin muuttaisin, hieman kärjistetysti todeten. …Ehkä eläköityminen tulevaisuudessa pehmentää pään ja kultaa muistot, ja huomaan palanneeni lapsuuden maisemiin…

2. Lahden Karisto

Lahdessa olen ehtinyt asumaan useammassakin kaupunginosassa (Asemantausta, keskusta, Karisto ja Ahtiala) ja vielä useammassa osoitteessa. Koska haasteeseen piti listata vain neljä paikkaa, niin nostin listoille Kariston ja alla olevan Ahtialan, sillä ne ovat asuinpaikkoina olleet mielestäni ne viihtyisimmät.

Karistossa asuin pari vuotta isomman pojan synnyttyä, aivan järven rannalla, mahtavien ulkoilumaastojen äärellä. Kuntopoluilla ja kapeilla puutaloalueen kaduilla tuli lykittyä lastenvaunuja aamuvarhaisesta iltamyöhään. Alue oli viihtyisä, tuolloin 2008-2010 vielä rakentumassa ollut asuinalue, josta oli tarkoitus muodostua pohjoismaiden suurin puutaloalue – en tiedä onko tavoitteeseen myöhemmin myös päästy. Näin jälkikäteen ajateltuna olen nykyisin niin erakkoluonne, että ahdistuisin siinä melko tiiviissä (koetan välttää sanomasta ‘ahtaassa’) asumisessa, missä terassilla istuessa voi katsella muutaman metrin päässä grillaavaa naapurin Peraa… Kyllä, maaseutu ja tilaa ympärillä hengittää vapaasti vie voiton.

3. Lahden Ahtiala

Lahden Ahtialassa, eli periaatteessa Karisto naapurustoalueella, asuin 2010-2014 ikiomassa, ihanassa 80m2 kolmiossani, kunnes muutin niistä huoneista tänne Mäntsälään. Ehkä rakkain kotini, jos lapsuudenkotia ja Villa Kotirantaa ei lasketa. Omistan edelleen kyseisen huoneiston ja nykyisin sitä asustaa aivan ihastuttava nelihenkinen nuori  perhe – en osaa edes kuvitella luopuvani asunnosta ja tiedän, että isompi poika mieluilee tuosta vanhasta kodistaan itselleen asuntoa kasvettuaan aikuiseksi.

4. Mäntsälän maaseutu

Täällä nyt ollaan, Mäntsälän maaseudulla – oltu juurtumassa näihin peltomaisemiin jo vuodesta 2014. Tänne kannoimme myös nuorimman poikamme synnytyslaitokselta 2015 ja tänne remontoimme Villa Kotirannan kodiksemme. Näistä maisemista en osaisi enää muuttaa pois, tästä kylästä on tullut kotini ja paikka, jossa sieluni lepää. Ensimmäisen puoli vuotta muutosta mietin välillä, että mihin olinkaan oikein hypännyt – muutto Mäntsälään tarkoitti yhden elämänvaiheen päättymistä ja rakkaiden kavereiden jäämistä >50km päähän. Onneksi ymmärsin, että Lahteen ajaa täältä vain reilun puoli tuntia ja ystävyyssuhteet, ne ihan oikeat ja aidot, kestävät heittämällä pienen välimatkankin. Niinpä ystävien kanssa olemme vuosia jo reissanneet Lahden ja Mäntsälän väliä kahvittelemaan toistemme luo, ja välillä puhelinlangat huutavat hoosiannaa, jos tapaamisten väli venyy liiallisuuksiin.

 

Kuva viime talvelta oman kylämme raitilta. Näitä kauniita lumisia maisemia taas odotellen…

 

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt.

 

1. Koivistoisen mansikkatila

Olen tehnyt kesätöitä siitä lähtien, kun täytin 15, ja sen jälkeen olen vain yhden kesän opiskeluaikoina viettänyt puhtaasti lomaillen – ja tuolloinkin pakosti, koska kesätöitä ei tuona kesänä löytynyt. Olen poiminut ja myynyt mansikkaa, vahtinut lapsia, arkistoinut papereita Lahden Kaupungilla, kantanut mainoslehtiä… Milloin mitäkin työtä, mistä olen rahan kulmaan päässyt kiinni. Parhaimmillaan (ja pahimmillaan) olen opiskeluaikoina koulun lisäksi tehnyt kahta työtä – ja ensimmäisen oman alani vakituisen työpaikan sain opiskellessani vielä viimeistä vuotta Muotoiluinstituutissa.

Koivistoisen mansikkatilan listasin tähän yhtenä noista opiskeluaikaisista työnantajista, koska se kesä on jäänyt jotenkin erityisesti mieleen. Tuolloin myyntipiste sijaitsi Lahden Launeen Citymarketin pihassa ja toimin ‘kojuvastaavana’, eli vastuullani oli tilata tilalta kuormaa, kun huomasin jonkun tuotteen olevan loppumassa (myimme siis mansikan ohella kasviksia, kuten perunaa ja herneitä). Ystävystyin yhden työkaverini, Annen, kanssa ja työpäivät sujuivat rattoisasti – aurinko paistoi, asiakkaat olivat ystävällisiä ja elämä oli huoletonta kesälomalla. Lämmin muisto tuosta kesästä.

2. Arnold’s Donuts

Jos en äkkiseltään kauhean väärin muista, työskentelin Lahden Launeen Arnold’s Donuts -kahvilassa (jota ei enää ole ollut hetkeen) vuoden ajan 2003-2004. Aloitin kesätyöläisenä ja sain syksyllä jatkaa koulun ohessa iltavuoroja 3-4 kertaa viikossa. Vuoroni alkoi klo15:00, eli heti koulun päätyttyä ja kahvila sulkeutui klo 20:00, joten vuoro päättyi siivoustöistä riippuen 20:30-21:00. Ja seuraavana aamuna taas klo 08 kouluun ja klo 15 töihin. Olihan se hurjaa näin jälkikäteen ajatellen…

Nautin asiakaspalvelusta kahvilassa, olisin voinut ilolla keskittyä puhtaasti myyntipuoleen ja kahvilan puolella pöytien siivoamiseen, mutta koska vuorossa oli pääsääntöisesti arkipäivinä vain yksi työntekijä, piti myymisen ohella ehtiä kuorruttamaan donitseja, paistamaan bageleita ja keksejä, keräämään roskat salista, pyörittämään tiskikonetta, tekemään smoothieita tilauksesta…. Päivät olivat siis melkoista haipakkaa ja harvoin oli hetkeä, että olisi ehtinyt istahtaa alas ja hengähtää. Mutta silti nautin tuosta työstä kovasti – ja sain muuten ensimmäisen kosketukseni työvaatteisiin, joiden pariin lopulta päädyin työskentelemään!

3. IvanaHelsinki

Ensimmäinen oman alani yritys, jossa työskentelin – ja yksi parhaista työnantajistani ikinä! Hihkuin onnesta, kun 2004 pääsin työharjoitteluun tuolloin vielä Lahdessa sijainneeseen IvanaHelsingin pisteeseen, jossa sijaitsi pieni näyteompelimo ja konttori. Ompelin, tein kangaspainotöitä, koristelin tuotteita käsin – pääsin todella kokemaan, mitä tuolloin pienessä perheyrityksessä työskentely tarkoittaa. Ja kun kiiresesonki painoi päälle, oli mukana tekemisessä koko Suhosten perhe – ja ihana Affe -koira kulki Paolan vanavedessä rapsuteltavana.

Välillä työskentelin myös Helsingissä, missä sijaitsi IvanaHelsingin studio sekä myymälä. Välillä painoin kankaita studiolla, olin avustamassa kuvauksissa (kokemuksena huikea!) ja välillä hoidin myymälää (avasin klo 10 ja suljin klo 18 – hiljaisina hetkinä, kun olin saanut myymälän esillepanot järjesteltyä, saatoin istua lukemassa kirjaa ja vain nautin myymälän tunnelmasta).

Työharjoittelun jälkeen sain jäädä taloon assistentin roolissa ja tuolloin olin tosiaan yhtä aikaa koulussa, Arnold’s Donutsissa ja Ivanalla….! Jälkikäteen en muista enää, miten koulu tuohon kuvioon mahtui, sillä IvanaHelsingin työpäivät olivat maanantaita perjantaihin klo 08-14, ja sieltä suhasin paikallisbussilla suoraan Arnold’s:ille klo 15-20:30 vuoroon…. Mutta jossain välissä ehdin kurssini aikataulussa suorittaa – olin niitä harvoja, jotka myös valmistuivat aikataulussa osastoltamme.

Tulipa hiki ihan tuota suoritusta muistellessa…

4. Luhta Sport

Ensimmäinen vakituinen työpaikkani, jossa viivyinkin 2004-2011. Noihin vuosiin mahtuu monenmoista…. Tulin taloon kiireapuna assistentin rooliin, ja vähitellen siitä etenin tekemään myös tuotesuunnittelua. Suunnittelin, tein tuoteohjeita valmistajille, tilasin näytteitä, päivitin myynnin kuvastoja, avustin näytöksissä, olin messutyöläisenä esittelemässä tuotteita, koordinoin tuotannon tilauksia, vastasin kankaiden värjäysnäytteiden tilaamisesta ja hyväksymisestä… Siis aivan kaikkea mahdollista mahtui noihin seitsemään vuoteen! Pääsin myös matkustamaan kansainvälisille messuille ja ideamatkoille mm. Milanoon, Müncheniin, Berliinin, Lontooseen…

Tuosta työpaikasta on elämääni jäänyt monia ystäviä – ja toisaalta Luhdalla myös työskentelin vanhojen koulukavereitteni kanssa, joiden kanssa edelleen olemme paljon yhteyksissä. Meillä oli aika huikean hauska työporukka noina vuosina!

 

Kysymykseen, missä olen työskennellyt voi vastata myös, että nykyisen työn puitteissa paljolti myös ulkomailla. Tämä kuva on otettu Intiassa, Mumbaissa 2013. Näyttää leppoisalle, eikö? Tämän kuvan ottamishetkellä takana oli järjettömän pitkä yölento kera vaihdon Istanbulissa, unta rapiat 2h ja odottelin kyytiä konttorille ja palttiarallaa 10h työpäivän alkua… Huh!

 

Neljä ohjelmaa, joita seuraan tv:stä/Netflixistä.

 

…Tämä on haasteesta hankalin osio, sillä en oikeasti katso televisiosta enää mitään… Siksi muutinkin tämän kohdan haasteesta omaan elämääni sopivammaksi ja korvasin ‘television’ ‘Netflixillä’.

1. Marcella

Tässäpä sarjavinkkini teille hyvästä rikossarjasta, jossa päähenkilön oma tarina on myös melkoinen mysteeri, joka vähitellen aukeaa kahden ensimmäisen kauden aikana. Ehdottomasti iso peukku tälle sarjalle! Parhaillaan odottelemme kolmannen kauden ilmestymistä Netflixiin, sillä tarina sai kakkoskauden päättyessä todella mielenkiintoisen uuden käänteen.

Rakastan rikossarjoja – kuten myös luen nykyisin lähes ainoastaan dekkareita. Ei ole kunnon murhamysteeriä voittanutta

2. Designated Survivor

Vanhana 24 -sarjan ja Kiefer Sutherlandin ystävänä tämä poliittinen draamasarja on saanut minut nauramaan ja itkemään käänteineen – aika yllättävää, eikö? Lähtöasetelmana sarjalle on tilanne, jossa Yhdysvaltain presidentti ja kaikki hänen seuraajansa kuolevat terroristi-iskussa ja selviytyjäksi valittu Tom Kirkman joutuu ottamaan valmistautumatta harteilleen suuren taakan nousemalla takavasemmalta uudeksi presidentiksi maassa, jossa koko kansakunta on kriisissä.

Hieno kasvutarina – ja upeaa nähdä Kieferin selviytyvän todella erilaisesta roolistaan herkkänä, hieman epävarmanakin ‘pikkupoliitikkona’, joka nousee itsevarmaksi, mutta inhimilliseksi kansakunnan johtajaksi. Suosittelen!

3. Vettä sakeampaa

Tämä sarja saatiin itse asiassa juuri päätökseen – aina yhtä haikea fiilis, kun sarja, johon olet uppoutunut pitkän aikaa, päättyy…

Ahvenanmaalle sijoittuva draama-/rikossarja (kaatuu ehkä enemmän tuonne draaman puolelle kuitenkin), jossa seurataan kolmen sisaruksen elämää vuoden ajan heidän äitinsä kuoleman jälkeen. Vähitellen pintaan nousee – pinnan alle myös tässä sarjassa pistetään – perheen salaisuuksia. Viimeisen jakson aikana itkin päähenkilöiden kohtaloita, niin hyvät roolisuoritukset, että tarinaan oli helppoa upota mukaan.

Mukana seikkailee myös suomalaista näyttelijäkaartiakin, mm. aina yhtä ihana Samuli Vauramo.

4. Sons of Anarchy

Kautta aikojen yksi suosikkisarjoistani! Tämän sarjan äärellä olen itkenyt lähestulkoon huutamalla – niin tunteisiin on onnistunut moottoripyöräjengin elämästä kertova sarja menemään. Ja itku pääsi, kun sarja päättyi… Seitsemässä kaudessa tulivat sarjan hahmot niin tutuiksi, että lähes hahmojen poistuma tarinasta sai aina herkistymään.

 

 

 

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt.

 

1. Mumbai, Intia

Olen onnellinen matkoista, joita olen nykyisessä työpaikassani saanut tehdä ja niistä kokemuksista, joista olisin muutoin jäänyt paitsi. En tiedä, olisiko koskaan päätynyt Intian Mumbaihin, jos työni ei olisi minua sinne vienyt – kahdesti. Ensimmäisen kerran matkustin konttorillemme Mumbaihin 2013 ja toisen kerran 2014, jolloin odotin jo nuorimmaista. Vaikka päivät olivat pitkiä, eikä yksin missään tapauksessa saanut hotellista poistua, ehdin mm. nauttimaan drinkin kuuluisassa, huikeassa The Taj Mahal Palace -hotellissa, näkemään The Gateway of India -monumentin sekä maailman korkeimman asuinrakennuksen, josta viime aikoina onkin ollut juttua lehdissä, ihmettelemään lehmiä pikkukaduilla, näkemään kaduilla nukkuvia lapsia (ehkä vaikein asia käsitellä, mihin olen koskaan matkoillani törmännyt…), kokemaan uskomatonta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä sekä syömään maailman herkullisimpia ruokia.

Ristiriitaisten tunteiden maa, joka vei pienen palan sydämestäni.

2. Shanghai, Kiina

Tämänkin myös kaupunki, johon päädyin työni puolesta. 2014, odottaessani nuorimmaista poikaa, vietin viikon asuen Shanghaissa ja työskennellen paikallisella konttorilla. Toisin kuin Mumbaissa, täällä sain liikkua aivan yksin kaupungilla, sillä Shanghai (keskusta-alue ainakin) on länsimaalaisille turvallinen, kansainvälinen liike-elämän keskus. Aamuisin kävelin yksin konttorille, kävin lounaalla maistelemassa paikallisia herkkuja (ainoastaan friteerattuun mustekalaan lonkeroineen en pystynyt koskemaan) ja iltaisin kiersin katselemassa kaupunkia.

Oppina matkalta jäi mm. taitoa syödä puikoilla!

3. Minsk, Valko-Venäjä

Tässäpä kohde, johon en olisi koskaan tullut lähteneeksi ilman työmatkaa ja asiakastapaamista! Vietin Minskissä muistaakseni kaikkiaan neljä päivää, joiden aikana ehdin myös tutustua kaupunkiin. Koskaan en ole missään ulkomailla tuntenut olevani yhtä turvassa kuin tuossa todella siistissä ja ystävällisessä kaupungissa – kymmenen aikaan illallakaan ei pelottanut yksin kävellä illalliselta hotellille pimenevässä myöhäisillassa!

Noiden päivien aikana, juttelin paljon paikallisten kanssa ja opin valtavasti tuosta valtiosta, josta meille asti yleensä kantautuu ainoastaan ne negatiiviset puolet – nehän myyvät iltapäivälehtiä paremmin. Positiivisina asioina voisin mainita mm. valtion omavaraisuuden; mitään, mitä voidaan omassa maassa valmistaa, ei tuoda ulkomailta. Näin tuetaan kotimaista teollisuutta ja luodaan työpaikkoja. Teknologian taso on maassa korkea, sillä Valko-Venäjän puolelle jäi laadukkaiden korkeakoulujen keskittymät maan irtaantuessa Venäjästä – tämä tuli puheeksi, kun ihastelin todella moderneja, litteitä liikennevaloja. Oi, kerrottavaa olisi vaikka kokonaisen blogipostauksen verran!

4. Donetsk, Ukraina

Sen verran Donetsk on ollut uutisissa viime vuosina, että varmasti suurin osa suomalaisista osaa sijoittaa tämän teollisuuskaupungin maailmankartalla Ukrainaan. Olin työmatkalla Donetskin alueella Donetsk -nimisessä kaupungissa helmikuussa 2013 (majoittuneena Dnepropetrovskiin) – ja huhtikuussa 2014 alkoi Itä-Ukrainan kriisi Donetskin alueella ja loppuvuodesta muodostui alueen aseistettujen venäläismielisten joukkojen toimesta Donetskin kansantasavalta, jota tosin ei ole mitenkään virallisesti vieläkään tunnustettu.

Vierailin tuolloin erään teollisuusyrityksen tehdasalueella, joka oli kuin valtio valtion sisällä – mm. passimme otettiin yrityksen vartioiden haltuun – jossa oli oma jopa rautatie! Vierailun jännittävin (tai suorastaan veret seisauttava) hetki oli eräässä sulametallia käsittelevässä hallissa, kun seisoimme selkä seinää vasten, odottaen, että sulametallia valtavissa avosäiliöissä kuljettava juna kulki kosketusetäisyydeltä ohi!

Onpahan jotain, mitä mummona muistella….

 

Shanghai 2014

 

Neljä ruokaa, joista pidän.

 

1. Intialainen ruoka

Pidin oikein mausteisesta intialaisesta ruuasta jo ennen matkojani Mumbaihin, mutta päästyäni maistelemaan kymmeniä erilaisia ruokalajeja paikallisissa ravintoloissa, olin myyty –  makukokemukset ovat olleet huikeita! Ja tulisen ruuan vastapainona nautittu jogurttijuoma lassi ja herkullinen naan -leipä – NAMS!

….Oivoi, tuli nälkä…

2. Porkkanatuuvinki

Oikea pula-ajalla kasvaneiden vanhempieni perinneruoka, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle lempiruokana. Teen tätä herkkua äitini opein aika ajoin ja joka kerta kattila tyhjenee vauhdilla! Ihanan makea kasvisruoka, joka on helppoa ja nopeaa valmistaa – raaka-aineina porkkanat, ja lisänä maito, vehnäjauhot, ripaus suolaa ja hieman sokeria. Sopii alkuruuaksikin, mutta menee meillä usein lounaana, kun olen vapaapäivällä.

Tästä herkusta valokuva alla, vinkvink.

3. Miehen tekemä lasagne

Mieheni tekee aivan mielettömän hyvää ruokaa. Ja työpäivän jälkeen ensimmäisenä kotiin saapujana hän myös vastaa ~80% perheemme ruokinnasta. Minä kokkaan etä- ja vapaapäivinä, sekä viikonloppuisin teemme yleensä ruokaa yhdessä.

Ala-asteikäisenä en itse voinut sietää lasagnea – se maistui mielestäni aivan polkupyörän sisäkumille. Lukiossa taas lasagnepäivä oli koulussa suosikkini. Kotonamme ei koskaan lasagnea tehty, joten en koskaan opetellut sitä itse myöskään laittamaan. Viime vuosina olen opetellut kesäkurpitsalasagnen teon – joka on myös ihan uskomattoman hyvää, mutta oikein kuolaten odotan niitä päiviä, kun mies on ehtinyt tekemään lasagnea! Herkullista!

4. Amarillon vuohenjuustohampurilainen pihvillä

Aina välillä, varsinkin ollessani parhaan ystäväni kanssa liikkeellä, saatan eksyä Amarilloon syömään. Viimeisi taisin istahtaa aterialle Lappeenrannassa viettäessäni ystäväni kanssa kirppiskierrospäivää. Noina kertoina ei paljoa ruokalistaa tarvitse edes katsoa; tilaan aina vuohenjuustohampurilaisen naudanpihvillä ja ystäväni samaisen annoksen, mutta ilman pihviä vegeversiona.

…Vuohenjuustoa sopii mielestäni lähestulkoon jokaiseen ruokaan ja pelastaa monta arkistakin makua…!

 

Porkkanatuuvinki, tai ‘porkkanasörsseli’, kuten lapsena tätä perinneruokaa kutsuin.

 

Neljä juomaa, joista pidän.

 

1. Kahvi

Olen kahviaddikti, tunnustan. Mutta voisihan sitä huonompiakin paheita olla….!

Aamu alkaa parilla kupilla kahvia, konttorilla kahvikuppi kulkee luontevasti mukana palaverista toiseen, aina ruuan päälle on pakko saada kupillinen ja miehen kanssa yleensä keitetään vielä iltakahvit ennen lasten nukkumaanmenoa. Silti uni tulee kyllä takuuvarmasti viimeistään kymmenen aikaan…

Juon kahvini mustana, ilman maitoa tai makeutusta. Maidon lisääminen kahviin tekee mielestäni kahvista makeaa, mistä en pidä. Kahvin pitää maistua kahville!

Ulkomailla juon aina Cappuccinoa, sillä yleensä ulkomailla musta kahvi on pikakahvia, joka taas maistuu yleensä pahalle. Ja joskus täällä Suomessakin, jos haluan hemmotella itseäni – vaikka ollessani harvinaisella lapsivapaalla ja yksin kaupungilla asioilla – istahdan kahvilaan ikkunapaikalle cappuccinon ääreen.

Kotona en ole kranttu kahvin kanssa, vaan saatan etäpäivänkin aikana pyöräyttää keittimeen jäähtyneen kahvin mikron kautta – mieheni ei voi ymmärtää tätä tapaa!

2. Lehtikuohu -juoma

Emme juurikaan käytä perheessämme alkoholia – olemme monesti todenneet, että tässä lapsiperheen rumbassa ja nyt vihdoin pienenevässä univelassa saisimme varmasti sydänkohtauksen, jos perjantai-iltana lähtisimme viihteelle. Pelkkä puolille öin valvominen aiheuttaa krapulamaisen tunteen! Oikein kovasti jos muistelen, niin taisin viimeisimmän kerran ottaa muutaman lasin alkoholillista kuohuviiniä ystävänpäivänä 2016… En ole siis absolutisti, vaan enemmänkin realisti, joka ymmärtää, ettei alkoholi kuulu elämääni tässä vaiheessa, kun kehoani rasittavat jo stressi, väsymys ja liikunnan vähyys.

Mies puolestaan löi puolivakavissaan vetoa ~kaksi vuotta sitten, että pystyisikö olemaan ilman esimerkiksi saunaolutta ja tuo veto sitten taisi hieman lähteä kilpailuhenkisellä käsistä, sillä alkoholittomuudesta taisi tulla hänelle jo elämäntapa – eikä lainkaan huono sellainen!

En itse pidä alkoholin mausta, joten en näe mitään järkeä juoda esimerkiksi saunasiideriä, koska lähtökohtaisesti siideri maistuu mielestäni pahalle. Miksi joisin jotain pahaa? Alkoholin takia? Mutta kun saunasiiderin tarkoitus ei (yleensä) ole humaltua, niin miksi siis ottaisin alkoholia? Mielummin korkkaan jääkylmän lasipullo-vichyn tai tölkki-Colan, jotka maistuvat saunan päälle herkulliselle!

Juhlahetkinä – joita arkeen voi löytää vaikka viikoittain – nautimme joko kaksin tai koko perheen voimin kuohujuomaa. Oma suosikkini on herukanlehdistä valmistettu Lehtikuohu, jota saa mm. Alkon valikoimasta. Sillä on kilistelty kouluvuoden päättymistä, syntymäpäiviä, hyvää koearvosanaa, nimipäivää, jonkun remonttivaiheen valmistumista, viikonlopun alkua, lapsivapaata iltaa… Ei ole syytä liian pientä pieneen juhlistukseen!

3. Yrttitee

Talvisin nautin paljon yrttijuomia, joita valmistan itse kuivaamistani aineksista; nokkosesta, mustaherukan lehdistä, kamomillasaunion kukkasista, puna-apilan kukkasista, iisopista, basilikasta, mintun lehdistä… Jos kurkku tuntuu kipeälle, tai on flunssainen olo, haudutan juomaa kamomillasta, iisopista ja mustaherukan lehdistä. Tai jos taas olo on jotenkin turvonnut, keitän nokkosjuomaa, joka laittaa nesteet liikkeelle. Makeutta juomaan tuon joko kuivatuilla kukkasilla, kuten puna-apilan kukilla sekä lusikallisella hunajaa.

4. Omenamehumyssy

Pienin poikamme kutsuu omenamehun ja vichyn sekoitusta ‘myssyksi’. Joku tovi sitten hän aina kovaan ääneen ilmoitti ottavansa iltamyssyt ennen nukkumaan menoa…

Mielestäni myssy onkin parasta janojuomaa sekoitettuna kotipihan omenoista puristetusta mehusta ja Lidlin kirpsakan kuplivasta vichystä, suhteessa puolet ja puolet.

 

 

// Here are my answers on ‘6 x 4 Me’ -challenge. Do you want to participate? Please give your top 4 -answers on the following six questions: 

  1. Four places where I have lived in
  2. Four places where I have worked at
  3. Four tv-/Netflix -series, which I’m following
  4. Four places, where I have visited
  5. Four food which I like
  6. Four drinks I like


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *