Vanhan puuverstaan uusi elämä / The new life of an old carpenter's workshop

Adventtikynttelikkö

Adventtikynttelikkö

 

Päivää vaille kuukausi jouluaattoon!

…Minne tämän syksyn päivät katosivat…?!

Kuin kruunaten joulumielen ja talven odotuksen, satoi tänne Mäntsälän maaseudulle ihan hitunen luntakin perjantaina aamulla ja, kiitos napakan pikkupakkasen, tuo valkoinen kevyt harso viipyilee edelleen viilenneessä maassa.

Kipaistiin eilen aamulla pieni lenkki kylän hiljaisella raitilla pienemmän pojan kanssa ja käytiin rannassa ihmettelemässä järven jäistä pintaa sekä nautittiin kauan kateissa olleesta auringosta. Tänään puuhailtiin päivällä pihamaalla laittaen viimeisiä paikkoja valmiiksi ennen kunnon lumia ja sain vihdoin myös viriteltyä valot puutarhan omenapuihin. Ehkä parhaat ulkoilukelit viikkoihin!

24.-25.11. oli myös täydellinen viikonloppu aloittaa jouluisia touhuja; koristeltiin jo ensimmäiset piparkakkutalot – piti itse asiassa jättää puuha kertaalleen jo kesken ja hakea kaupasta uusi pussillinen koristelukarkkeja… Pienempi poika nimittäin innostui oman talonsa koristelusta isommalla otteella ja täräytti molemmille pojille yhteisiksi tarkoitetut 400g irtokarkkeja kiinni omaan mökkiinsä! Lisäksi leivottiin (ja syötiin) myös ensimmäiset piparkakut ja nautittiin P A R A S T A glögiä; Hans Välimäen vuosikertaglögiä 2018!

Kuvia viikonlopun touhuista löytyy Instagramissa, vinkvink!

 

Näin palttiarallaa kuukausi ennen joulua – ja V I I K K O ennen ensimmäistä adventtia – on myös viimeistään hyvä hetki viritellä adventtikynttelikköä esille.

 

 

Lupailin Instan puolella jo tovi sitten jakavani valokuvia kyntteliköstä, jonka löysin juuri tätä tarkoitusta varten – tämä lapsiperheen arjen pyöritys on iltaisin taas vienyt kaiken vapaa-ajan niin tehokkaasti, etten ole ehtinyt istahtaa aiheen äärelle aiemmin. …Tänäänkin semi-itsekkäästi varastan ihan pikkiriikkisen hetken hiljaisuutta, ennen kuin lähden kuskaamaan pienempää poikaa ystävän synttäreille ja hakemaan niitä piparitalon koristekarkkeja isommalle…

Sain pari viikkoa sitten pienen lapsivapaan hetken ja käytin sen kierrellen Lahden Karisma -kauppakeskuksessa liikkeitä. Poikkesin Clas Ohlsonille tarkoituksenani ostaa paristoja, mutta eksyinkin sitten pyörimään sinne hyllyjen väliin oikein pidemmän kaavan kautta – ja sieltä löytyi tämä kynttelikkö!

Koetin äsken kaivaa kuittia vielä kukkarostani, että olisin tarkistanut hinnan, mutta en kauheasti valehtele sanoessani, että kynttelikkö maksoi hitusen alle kymmenen euroa. Katselin myös pyöreää, samanhenkistä neljän kynttilän kynttelikköä, joka taasen oli hieman alle seitsemän euroa, mutta päädyin tähän taiteltavaan versioon sen muunneltavuuden vuoksi.


 

Tuo yläkuvan metallinen (tupakka/pikkusikari-) rasia on suvussa kulkenut ja muistaakseni setäni nuoruudessaan käyttämä. IvanaHelsingin tulitikkuaski on taas kulkenut mukanani kohta 15 vuotta muistona ajastani kyseisessä yrityksessä. Ja onhan tuo aski vaan niin kaunis – ja jouluinenkin – ettei sitä raaskisi pois heittää!

Kynttilät kynttelikköön ostin viimeksi Ikeassa käydessämme – ja siellä onkin uuden sohvan vuoksi tullut juostua monta kertaa viime päivinä, aiheesta lisää myöhemmin – missä mahtava 50kpl laatikko kruunukynttilöitä maksoi alle kymmenen euroa! Näitä poltetaan meillä pimeinä iltoina päivittäin, sillä rakastan tulen pehmeää, lämmintä valoa ja nautin taas tästä hetkestä, kun kynttilöitä voi polttaa kotona ilman, että tarvitsee pelätä kenenkään pienen ihmisen kaatavan niitä tai työntävän pikkuisen sormensa liekkiin.

Numerot kynttilöihin askartelin liitutaulutarrasta, jota löytyy aina kaapista parikin rullaa. Numerot pysyvät todella hyvin kynttilän pinnassa kiinni, eivätkä kipruile irti, mikä oli positiivinen yllätys. Jännitin nimittän hieman tuota kynttilän vahamaista pintaa…


 

Kynttelikön neljä osiota ovat toisissaan kiinni pienin saranoin, joten kynttelikön saa venytettyä riviksi kynttilänjalkoja tai sitten niputettua vaikka neliön muotoon.

Suorana kynttelikkö mahtuu vaikka ikkunalaudalle ja niputettuna esimerkiksi talvisen asetelman keskiöön tai pienikokoiselle yöpöydälle.


 

Pidän myös kynttelikön rakenteesta; jokaisen ‘jalkaosion’ alle jää tila, joka mahdollistaa kynttelikön koristelua – voit vaikka pujottaa havunoksan kynttelikön jalkojen läpi.

Kävin poimimassa takametsästä suuria, pitkulaisia kuusen käpyjä ja asettelin niitä kynttelikön jalkoihin.


 

Askartelimme menneellä viikolla lasten kanssa Puuilosta ostetulla askartelumassalla ja taiteilin tähden muotoisten piparimuottien avulla joulukuusen koristeita, sekä tällaiset hassut tonttu-ukot vahtimaan adventtikynttelikköäni. Vapaalla kädellä pyöritin massasta pötköt, jotka sitten sormin ja puutikun avulla muotoilin parrakkaiksi hiippahatuiksi. Tuosta pidemmästä tontusta tuli ehdoton suosikkini.

 

…Isompi poika vielä väitti, etten muka osaisi tonttua tehdä! Pöh! 🙂

 

Mietin ensin, että olisin heidät maalannut punanuttuisiksi ja -poskisiksi, mutta taidan kuitenkin jättää tällaisiksi lumisiksi… Toki palava into näiden tekemiseen jäi, joten saattaahan se olla, että muutama punanuttuinenkin vielä nurkkiin ilmestyy…!


 

Tuosta olohuoneen vitriinikaapin päältä on vielä tarkoitus joulua kohti vaihtaa oranssin sävyjä talvisempiin. Enemmän lasisia yksityiskohtia – kuten nuo Pala -maljakot, jotka muistuttavat jäälohkareita – ja ehkä sammalenvihreitä sävyjä sekä lumenvalkeaa.

Viileän talvista tunnelmaa luonnosta siis.

Saattaa olla, että vihdoin syksyllä kyläkoulumme myyjäisistä ostamani Martta Wendelinin Lasten talvi-ilot -opetustaulukin löytää talveksi paikkansa tuvasta, ja seinille nostettuja perhosjulisteita siirrän varastoon odottamaan kevättä…


 

// Less than  one month to Christmas! Here’s my Advent candleholder for this year and some DIY -elves I made with my kids.

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *