Ajatuksia omavaraistelusta kasvuvyöhykkeellä 3 – Mäntsälä

Ajatuksia omavaraistelusta kasvuvyöhykkeellä 3 – Mäntsälä


Hieman kateellisena olen blogeissa ja Instagramissa seurannut puutarhaihmisten intoilua jo tulevaan kasvukauteen. Siemeniä on jo tilattu ulkomailta, kasvimaan kylvösuunnitelmat valmiina…


Itse tuijotan tuvan ikkunasta lumetonta pihamaata ja tontin etelälaidalla olevaa puutarhaa – ja ahdistun.


Kirjoitin aika lailla tasan vuosi sitten blogiin siitä, kuinka puutarhavuosi minulle on suoranaista vuoristorataa. Kevättalvella minuun iskee suunnaton vimma päästä kiinni esikasvatukseen, ja kesän mittaan viha-rakkaussuhteessa vuoroin rakastastan puutarhassa touhuamista, vuoroin olen valmis heittämään hanskat rikkaruohojen sekaan.


Syksyä kohti olen jo aivan naatti (miten täydellinen kielikuva kotipuutarhurin syysväsymykseen!) ja toivon vain, että tulisipa halla ja päästäisi minut pahasta!


Jotta pääsisin yli tuosta syksyisestä tympiintymisestä koko aikaa ja vaivaa vaativaan urakkaan, ja löytäisin taas sen vimmaisen riemun tutkia siemenpakkauksia kaupoissa ja piirrellä kiertoviljelysuunnitelmaa tulevalle vuodelle, pitäisi tulla se paksu lumikerros, joka piilottaisi kasvimaan alleen – pois silmistän, pois mielestäni!


Tänä talvena, kun lämpötila pyörii nollan tienoilla tai pahimillaan reippaasti plussan puolella eikä lumesta ole tietoakaan, en minä eikä puutarhakaan pääse siihen lepotilaan, jota kovasti kaipaamme jaksaaksemme tulevan kasvukauden!


Ikkunasta ulos katsoessa näen koko ajan kasvulaatikot (jonne syksyllä unohtuivat palsternakat), perunamaan (jonka kääntäminen jäi syksyn kiireissä väliin) ja marjapensaat – asioita, jotka töineen haluaisin talveksi unohtaa…


Kuulostaako tutulle…? Olenko yksin tämän puutarha-ahdistukseni kanssa?


Otin viime vuonna jo osaa Omavaisuus -teemaisiin yhteispostauksiin (kaikki viime vuoden omavaraisuuteen liittyvät julkaisut löydät tästä linkistä) ja tarkoitus olisi – talven puutarha-ahdistuksestani huolimatta – osallistua yhteispostauksiin tänäkin vuonna.



Tervetuloa siis matkaamme
kohti omavaraisempaa elämää Villa Kotirannassa!


Onko Villa Kotirannan elo sinulle jo entuudestaan tuttu blogin taikka Instagramin kautta, vai oletko blogiini Omavaraisuus -teeman kautta löytänyt uusi lukija?


Vuoden ensimmäisen Omavaraisuus -postauksen myötä on ehkä taas hyvä hetki uudeleen esittäytyä ja kertoa taustoistamme omavaraistelussa.


Täällä kotipuutarhurina touhuaa juuri 37v täyttänyt maaseudun tyttö, jolle tärkeänä voimavarana on mies, jonka kotikylälle Mäntsälän kupeeseen olemme remontoineet Villa Kotirantaa jo vuodesta 2015 lähtien.


Perheeseemme kuuluu myös kaksi poikaapian 5v ja 12v täyttävät, kulkevat blogissa nimillä ’isompi’ ja ’pienempi’ – sekä kissaherra Bono (löytyy myös Instagramista tunnisteella #bonokisukisunen) ja kolme kanaa; Nugetti, Poppis ja Fajitas.


Ensimmäisen pienen lavapalstan muokkasimme miehen kanssa jo vanhaan kotiimme keväällä 2014, mutta heti ensimmäisenä kesänä 2015, kun olimme vasta ostaneet tämän vanhan puuverstaan ja aloittaneet sen remontoinnin perheemme kodiksi, perustimme lavaviljelmän raksan pihaan.


Pari kesää asuimme kylän toisella laidalla vuokralla ja remontoimme Villa Kotirantaa – ja lisäksi kävimme hoitamassa kasvimaata 2015 syntyneen lapsen kanssa! …Muistan, kun tuolloin haaveilimme ajasta jolloin asuisimme samassa paikassa, jossa kasvimaakin sijaitsisi….


Kasvimaa – lavapuutarha sekä avoviljelmä, a.k.a perunapelto – sekä marja- ja hedelmätarha ovat kasvaneet tasaisesti vuosien varrella. Ensin oli vain lavat, kaksi vanhaa omenapuuta, pihan alkuperäiset raparperit ja muutama vanha marjapensas. Vähitellen ilmestyi perunamaa, kolme uutta omenapuuta, runsaasti marjapensaita, pieni mansikkamaa. Viime kesänä saimme vihdoin kasaan kauan haaveilemamme kasvihuoneen, hankimme kirsikkapensaan, pilariluumun ja vadelmantaimet.


Tälle kesälle olen – puutarha-ahdistuksestani huolimatta – suunnitellut viimein pensasmustikoiden istuttamista. Kappalemäärällisesti jotain kahdeksan ja viidentoista väliltä. Kahdeksalle on jo isot, miehen rakentamat kehikot valmiina – odottavat vain multaa – mutta tulevan kesähuoneen (a.k.a. kesäkeittiön) ympärille laskettiin mahtuvan vielä reilusti lisää.


Mottoni onkin, että vähemmän nurmikkoa, enemmän hyötyviljelyä!


Jos et ole ollut mukanamme menneiden viiden puutarhavuoden aikana, niin koosteen pihan & puutarhan muotoutumisesta vuosina 2015-2018 löydät tästä linkistä. Lupaan kevään aikana jakaa päivitetyn koosteen, johon lisään viime kesän muutokset – viime kesänä nimittäin pihamme koki suurimmat muutokset!


Kanaset muuttivat alunperin jo vuokrakotiimme, minkä pihapiirissä sijaitsi vanha tallirakennus. Villa Kotirantaan rakennettiin remontin yhteydessä vanhan liiterin päätyyn useamman neliön talviasuttava kanala ulkoiluhäkkeineen.


Oma pieni kotikanala ei luonnollisestikaan tuota ilmaisia tai edes pienen hiilijalanjäljen kananmunia – valitettavasti – mutta opettaa oman kasvimaan ohella lapsille kantapään kautta, että mistä ruoka tulee ja miten paljon työtä ruoka vaatii.


Ja, kuten omavaraisuuteen pyrkimisessä itselle kantava ajatus ylipäätään on, tiedämme mitä syömme.


Oma tahtotilani omavaraisempaan elämään pyrkimisessä on periytynyt jo omasta lapsuudestani.


Vanhempani, nuo 1930-ja -40 -luvun taitteessa syntyneet sota-ajan lapset, ovat lähes neljänkymmenen vuoden yhdessä pitäneet valtavaa puutarhaa, josta omassa lapsuudessankin saimme kaikki juurekset ja marjat, joita koko vuoden aikana tarvittiin! Isäni kasvimaalla ovat kasvaneet niin porkkanat, kuin perunatkin, lantut, nauriit ja punajuuret. Sipulit ja valkosipulit. Tillit, persiljat ja salaatit. Kesäkurpitsa ilmestyi kasvimaan valikoimaan muutama vuosi sitten, kun he luonani käydessään maistoivat kesäkurpitsasta valmistettua ruokaa. Puutarhassa heillä kukoistavat vadelmat, pensasmustikat, herukat ja karviaiset, raparperit ja omenat. Ja isäni itse rakentamassa kasvihuoneessa kypsyvät maailman herkullisimmat tomaatit ja kurkut. ….Tuntuu, että jotain unohtuu tuolta listalta…?


Isältäni olen saanut niin innon kuin opitkin oman kasvimaan ja hedelmätarhan perustamiseen sekä ylläpitoon.


Hän perusti oman ensimmäisen kasvimaansa jo taannoin alakoululaisena ja sittemmin entisenä maatalouslomittajana hän näki työvuosiensa aikana monenmoista maatilaa ja viljelmää – mikä lopulta vahvisti perheemme pyrkimystä kasvattaa mahdollisimman paljon ruokaa itse, luonnonmukaisesti, tietäen mitä suuhunsa laittaa.


Oli meillä lapsuudessa myös kerran sikakin, Nasse-setä, joka saapui meille keväällä, eli pihapiirissämme ja pelasi jalkapalloa koko pitkän kesän, ja syksyllä hänestä saimme lihaa pakastimeen koko talveksi.


Vanhempiani on kiittäminen suhtautumisestani ja kunnioituksestani puhtaaseen suomalaiseen ruokaan – niin kasviksiin kuin lihaankin.


Tälläkin hetkellä pakastimemme on täynnä lähitilalta ostettua naudanlihaa eri muodoissaan ja haudutuspadassa pöhisee miehen valmistama paisti.


***


Näillä omavaraisuus -ajatuksilla siis tähän uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen!


Tervetuloa matkaamme tälle seikkailulle!



TÄMÄ POSTAUS ON OSA OMAVARAISUUS -TEEMALLA KIRJOITETTUA SARJAA, JOHON OVAT OSALLISTUNEET MM. NÄMÄ ALLA OLEVAT BLOGIT:


Kasvuvyöhyke 1

Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/…/kohti-omavaraisempaa…
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/…/kuudes-vuosi-iso…
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/urbaania…

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarha https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/suunnitelmia-talle…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/…/omavarainen…
Rouva yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/…/rouva-yrttinen…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/…/rapparina-ja…

Kasvuvyöhyke 3

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/…/omavaraisuutta-vuonna-2020…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu-2020/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/suuntana…

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972




7 thoughts on “Ajatuksia omavaraistelusta kasvuvyöhykkeellä 3 – Mäntsälä”

  • Tuo on muuten varmasti ihan totta että lumeton talvi hankaloittaa talvisen ajan lepoa. Täällä Jyväskylässäkin on lumet varsin vähissä mutta silti, puutarha on autuaasti lumen alla joten syksyllä kesken jääneet asiat eivät näy. Minulla on muuten päinvastoin, keväinen esikasvatusaika kauhistuttaa jo etukäteen. Aina iso häslinki siinä että löytää taimille paikat ja purkit ja ajoittaa oikein eri kasvilajit ja siirrot uusiin paikkoihin. Mutta tämä on epäilemättä opettelukysymys, että löytää sopivan rytmin sille mitä milloinkin laittaa alulle ja mihin. Mutta tästä syystä en tosiaankaan ole mitenkään innokas yksivuotisten kukkien kasvattaja, tsinnia on kaikessa hyödyllisyydessään suurin piirtein ainut esikasvatettava kukka mitä laitan alulle. Mutta eihän tässä ole enää kuin noin 8 viikkoa kun esikasvatukset käynnistyvät! Kevät tulee nopeammin kuin arvaakaan…

    • Meilläkään ei lunta enää ole. Tekisi mieli lähteä jatkamaan siitä mihin syksyllä jäin. Leikkuusta toipuminen hidastaa omalta osaltaan touhuamista. Kyllä se kuuluisi talcen rauhoittaa niin keväällä jaksaa taas riehua

  • Minuakaan ei ihan kauheasti vielä inspiroi, mutta aloitetaan ihan pienin askelin. Yhdet paprikat itämään vaan niin ei sitten harmita myöhemmin kun sato viivästyy. 🤣

  • Tunnistan kyllä tuon puutarha-alakulon kun lunta ei kuulu.. Toisaalta olen yllättynyt itseni tänä syksynä/talvena siivoamalla kerrankin kasvimaan talvikuntoon lunta ei ole vain kuulunut. Tulisi edes pakkasta! Tuo teidän kanala on vaan niin hieno!

  • Tunnistan ahdistuksen! Jotenkin nämä lumettomat tai vähälumiset talvet eivät tee kunnon eroa syksyn ja talven välille. Tuntuu että juuri oli satokauden loppu ja nyt taas se rumba pitäisi aloittaa uudelleen.
    Mutta on siinä on viehätyksensä. Ei kai tätä tekisi vuodesta toiseen!

  • Todella tuttu tunne näin (joulukuussa) tammikuussa, ettei vielä jaksaisi ajatella tulee kasää. Varmaan se helpottaa jo seuraavan kuun vaihteeseen kun pitää jo jotain alkaa esikasvattamaan jotta ehtisivät.

  • Tunnistan itsessänikin tuon pienen uupumuksen, joka johtuu talven ja lumen puutteesta. Huonolta näyttävät säätiedotukset, mutta toivotaan että vielä saadaan talvi.

    PS. Ihana ”verenperintö” sinulla. Muistan lapsuudesta pienen pottumaan vanhempieni pihan nurkassa mutta kai sekin laitettiin aika pian nurmikolle. Nyt olen sitten itse opettelemassa kantapään kautta ruuanviljelyn saloja , mutta tuntuu hyvältä että omat lapset saavat kasvaa tähän elämäntyyliin ja ovat mukana puutarhan puuhissa. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *