Vanhan puuverstaan uusi elämä / The new life of an old carpenter's workshop

Hyvästi televisio – tervetuloa seesteinen sisustus makuuhuoneeseen!

Hyvästi televisio – tervetuloa seesteinen sisustus makuuhuoneeseen!

Tänä viikonloppuna vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa lapsivapaata laatuaikaa ihan kahden kesken. Annoin alkuvuodesta miehelleni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Hotelli Sveitsiin, Hyvinkäälle – ajatuksena suoda hänelle pieni ansaittu hengähdyshetki tästä lapsiperheen tohinasta – ja mies lunastikin lahjansa nyt, ottaen minut mukaansa!

Pakkasimme uima-asut Sveitsin uimahallin altaisiin pulahtamista varten ja minä otin varuilta mukaan pipon ja hanskatkin, jos vaikka olisimme intoutuneet kävelylle hotellin ympärillä oleville ulkoilureiteille.

…Mutta mitä teimmekään?

…Vietimme päivän kierrellen ostoksilla (tulihan siinäkin toki kävelyä, kun joululahjojakin etsittiin), kävimme ahmimassa massut täyteen Willan Pancho Villassa, ja kaaduimme K O K O illaksi hotellin vällyihin N E T F L I X I N ääreen – olimme nimittäin ottaneet myös tabletin mukaan!

Totesin miehelle, kun katsoimme lähes koko kauden Somewhere Between -sarjaa yhdessä illassa, että ilman Netflixiä en olisi malttanut pysyä niin kauaa paikoillani ja levännyt. Eli loppujen lopuksi olen tyytyväinen tähän ratkaisuun, sillä onko mitään parempaa tapaa unohtaa arjen kiireet ja antaa kropan rentoutua, kuin makoilla paremman puoliskon kainalossa ja uppoutua hyvään sarjaan?!

 

…Noh, joku voisi sanoa, että jooga ja spa -hoidot… 😉

 

 

Vaikka olemme mieheni kanssa täydellisessä Netflix -koukussa, ei meille tuottanut pienintäkään ongelmaa luopua muutama viikko sitten makuuhuoneemme televisiosta. Palttiarallaa 50” hirvitys tuijotteli meitä vuoden verran kammarin lipaston päällä, ja sen käyttökerrat tuona aikana on laskettavissa yhden käden sormin.

Kammarin television muutettua naapuriin jäi kotiimme vielä kaksi muuta töllötintä; isomman pojan parvelta löytyy pienempi ja alakerran tv- ja pelihuoneesta isompi televisio.

Koko tämän ensimmäisen vuoden aikana, jonka olemme Villa Kotirannassa nyt asuneet, emme ole kaivanneet televisiota tupaan. Tupakeittiössä, joka on koko kotimme sydän, on keskiössä pönttöuunin ympärille asettuneet sohva, nojatuoli ja keinu, sekä keittiön ja olohuoneen väliin jäävä pirtinpöytä, jonka ääreen istumme juttelemaan useammin kuin sohvalle. Ja tässä talossa puhutaan paljon!

Ja kun on aika Netflixin, tai joskus todella harvoin perinteisten tv-kanavien katselun, kokoonnumme alakertaan. En kaipaa televisiota taustahälyksi yläkerran arkeen – ja jos kaipaan muutakin ääntä, kuin lasten nahinat, niin napsautan radion päälle. Tai ehkä joku päivä vielä sen lp-soittimen, josta haaveilen…

 

 

Kun televisio katosi kammarista, huokaisin helpotuksesta. Olihan se melkoinen pölyn kerääjä ja ihan oikeasti – ruma kuin mikä!

 

Samaan aikaan, kun möhkälettä kannettiin ulos talosta, minä jo nostelin lipaston päälle kauniimpaa asetelmaa. Asetelmaa, josta olin haaveillut jo tovin.

 

Rakastan tuota kultakehyksisestä peilistä heijastuvaa näkymää – senkkiä vastapäätä oleva valkoinen seinä esineineen on nefriitin ja kullan sävyjen keskellä kuin kurkistus toiseen maailmaan!


 

Kultakehyksissä oleva peili on mieheni Villa Kotirantaan muuttokuormassa tuoma, punotut esineet puolestaan löytöjäni kirpputoreilta. Kultaisen tarjottimen löysin myös paikalliselta kirpputorilta muistaakseni alle kahden euron hintaan ja kultaisen korurasian olen saanut siskoni tyttäreltä lahjaksi lähes parikymmentä vuotta sitten.

Ja tuo kuvissa näkyvä musta korurasia – se on syntymäpäivälahja isältäni ja yksi rakkaimmista aarteistani.


 

Huonekasvit viihtyvät lähes hämmästyttävän hyvin kammarissamme, minne luonnonvaloa tulee ainoastaan yhdestä etelään päin suuntautuvasta ikkunasta.


 

Tänä viikonloppuna saatiin hieman auringonpaistettakin tähän taloon – ja sen huomaa heti valokuvistakin!

Huomenna vietetään täällä vielä vapaapäivää pienemmän pojan kanssa ja piipahdetaan ainakin halimassa pikkuruista kummityttöäni ja parasta ystävääni (joka on minulle kuin sisko) monen erossaoloviikon edestä. Oi voi, miten pieni ihminen onkaan onnistunut viemään sydämeni ja kuinka ikävä voikaan olla tuota aurinkoista hymysuuta! Voihan rakkauspakkaus!

 

Aurinkoa sinne teidänkin viikkoon ja voimia arkeen!

 


 

// We finally gave away the huge television, which was taking over our bedroom. Oh, I love so much this new look of room – don’t miss the tv at all!

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *