Istutussuunnitelma ja kohopenkki tiilistä vanhan omenapuun alle

Istutussuunnitelma ja kohopenkki tiilistä vanhan omenapuun alle


Parin viikon blogiloman aikana en ole ehtinyt makoilemaan aurinkoa ottaen – toki enpä ole sitä ihmistyyppiäkään, joka malttaisi pysyä paikoillaan huovalla köllötellen! Rusketusta on tarttunut enemmän kuin tahtoisinkaan ihan vain puutarhassa puuhastellen.


Viimeisimmän blogipostauksen jälkeen olen kiitänyt lasten kanssa vajaaksi viikoksi mummolaan Pohjois-Savoon ja käynyt kolmen yön mittaisella työmatkalla Latviassa. Olen saanut kylvettyä kaikki kasvit lavoille ja – miehen suurella avustuksella poissa ollessani – kasvukausi on saatu niin hyvään vauhtiin, että ensimmäisiä sadon herkkuja päästiin tällä viikolla maistelemaan kasvimaalta! Ehdinpä Kuopiosta tultuani, ennen Latviaan lähtöä myös keittämään raparperisatoa mehuiksi, hilloiksi ja marmeladiksi!


Kuopiosta palattuani alkoi tohinalla myös suunnitteilla olleen kukkapenkin toteuttaminen; keskellä pihaamme kasvaa kaksi vanhaa omenapuuta joiden ympärille olen haaveillut perennapenkkejä niin kauan kuin olemme tontin omistaneet. Aiemmin en ole päässyt toteuttamisen kimppuun, sillä vasta tänä kesänä toteutimme – ja työ vielä osittain kesken – omenapuiden ympärille pengerryksen, joka rajoittuu kasvimaan puolelle miehen muuraamaan tiilimuuriin.


Alla valokuvia viime keväältä ja kesältä, joissa näkyy tuon muurin – ja sen myötä pengerryksen – tuoma muutos pihapiirin ilmeeseen korkeuseroineen. Tänä keväänä muurin talonpuolinen osuus, eli omenapuiden ympärystö täytettiin ja tuohon korotettuun osuuteen rakentuu nyt uusi kukkapenkki.


Valokuva viime kesältä, kun mies oli saanut pengerrykseen tarvittavan tukimuurin muurattua. Muurauksessa käytettiin talon remontissa käytöstä poistuneita vanhoja tiiliä, jotka saatiin näin kauniisti hyötykäyttöön ja tontille saatiin vanhan talon pihapiirin tunnelmaa.
Kuva (yllä) viime keväältä, kun pengerrystyötä ei oltu vielä aloitettu ja tontin maa laski tasaisena rinteenä talolta tontin laidalle. Omenapuiden ja lavojen väliin muurattu tiilimuuri ja sen avulla toteutettu pengerrys ovat muuttaneet suuresti pihan ulkonäköä.


Tässä pihassa, kaiken remontti- ja pihanmuokkaushässäkän keskellä, ovat kukkapenkit rakentuneet tähän asti ’tilapäisratkaisuina’, eli aina isäni puutarhasta saaduille tai omasta pihasta talteen kerätyille perennoille on täytynyt löytää pikaisesti joku sijoituspaikka.


Omenapuiden ympärille muodostuvat kukkapenkit ovat ensimmäiset penkit, joiden sijainti on mietitty ja joiden rakentamista on suunniteltu. Ja silti niiden toteutus noudattaa vanhaa, tuttua kaavaa: yhtäkkiä käsissäni olivat ne perennat, joita penkkeihin halusin, joten jouduin pikaisesti tarttumaan toimeen ja toteuttamaan!

Tämän verran kasvit tällä hetkellä vievät tilaa puoliympyrän muotoisesta kukkapenkistä. Tilaa kasvien välille on hyvä jättää melko runsaasti, vaikka tällä hetkellä penkki näyttääkin harvalle, mutta pionit ja särkynytsydän vaativat vanhemmiten melkoisesti tilaa.
Lisäksi tuonne väleihin ajattelin kaivaa tulppaanien sipulit syksyllä, jolloin saamme nauttia kevään kukkaloistosta ja sipulikasvien varret saavat rauhassa nuutua perennojen lehtien alle kesää kohti.


Tälle kesälle emme olleet vielä ehtineet ottaa multakuormaa pihaan – tarkoitus oli odottaa, kunnes viimeinen maanmuokkaustyö olisi valmis myöhemmin kesällä ja pääsisimme vihdoin perustamaan nurmikkoa tontille.


Eli ensi töikseni kipaisin puutarhakaupan kautta hakemaan multasäkkejä.


Ja koska en peruspihinä ihmisenä haluaisi perustaa suurta perennapenkkiä kaupan pussimullalla, kun pihaan on kerta tulossa isompi kuorma hieman myöhemmin, hain multaa puolikkaan penkin verran, jotta sain helteessä odottelevat perennaparat pikaisesti maahan.


Omasta pihasta löytyy vielä onneksi runsaasti vanhoja tiiliä, joten pääsin suoraan tekemisen makuun; Penkin pohjalle levitin märät sanomalehdet tukahduttamaan rikkakasveja, omenapuun runkoa suojaamaan kasasin pihasta kiviä ja ladoin tiiliä kahteen kerrokseen melko huolettomalla otteella. En missään tapauksessa halua millilleen suoria rivejä, vaan mieluummin ilmeen, kuin penkki olisi ollut pihassa paikoillaan jo useamman vuosikymmenen.


Neljä 40l multasäkkiä katosi muuten todella nopeasti tuohon puoliympyrään…


Rakastan Cottage Garden -henkisiä puutarhoja yli kaiken; maalaismaisemaa, rentoa ja huoletonta tunnelmaa, rehevää hyötypuutarhaa, runsaasti pastellisävyin kukkivia istutuksia. Oman isäni puutarha on lähin esikuva ja malli pihasta, jollaisen itsekin haluaisin.


Oma puutarhani on toivottavasti vuosien kuluttua rehevä, runsas ja huolitellun huoleton. …Tällä hetkellä olen jossain huolimattoman puolivilliintyneen tienoilla!


Cottage Garden -puutarhaan kuuluvat vahvasti rehevät pionit ja niitä sainkin taas isältäni kaksi uutta, vaaleanpunaisin kukkasin kukkivaa (kuva yllä). Tänä kesänä en vielä tosin kukintoja odottele, vaikka isommassa olikin jo yksi nuppu mukana.


Nämä kaksi nuorta pionia isäni oli erotellut omista vanhoista pioneistaan ja laittanut valeistutukseen minua odottelemaan. Niiden piti lähteä mukaani jo aiemmalla käynnilläni Kuopiossa äitienpäivän tienoilla, mutta nyt olen onnellinen, että ne silloin unohtuivat ja sain hieman lisäaikaa kukkapenkin toteuttamisen aloittamiseen.


Pssst, Villa Kotirannan Pinterest -tililtä löytyy ihan erillinen INSPIRATION: Cottage Garden -kansio täynnä minua inspiroivia ideakuvia! Kurkkaa, löytyisikö sieltä täydellisiä ideoita myös omaan puutarhaasi!


Äidiltäni sain jo viime kesänä nipun belliksiä eli kaunokaisia (kuvat yllä ja alla), jotka reunustavat myös äitini kukkapenkkejä.


Viime kesäiset bellikset kukkivat jo runsain kukkasin ja näillä näkymin läpi kesän, kun vain muistaa varmistaa, että niiden ympärillä on tilaa levitä. Jos taimet ovat liian lähekkäin, tulee taimi jakaa ja näin lisätä kasvutilaa, sillä muuten ne tukehtuvat.


Belliksen taimia saa siis omasta puutarhasta tulevina vuosina riittämiin!


…Ja silti otin ilolla vastaan vielä uuden, suuren taimen, josta jakamalla saan taimia useampaankin kukkapenkkiin. Haaveena olisikin, että molempia omenapuiden ympärille rakentuvia kukkapenkkejä reunustaisi pienin pinkein kukin kukkivat bellikset – kuten postauksen ensimmäisen kuvan hahmotelmassani.


Kukkapenkin reunalle nostelin muutamia paikkaansa vielä etsiviä kasveja terrakottaruukuissa – ja anoppilasta lainatun, hieman isomman terrakottaruukun, joka etsii vielä kasviaan.


Omat terrakottaruukkuni olen lähes kokonaan löytänyt kirpputoreilta ja maksanut niistä kalleimmillaankin pari euroa. Vaikka juuri kyseisellä hetkellä ei olisikaan tarvetta vielä-yhdelle-ruukulle, en voi niitä koskaan jättää ostamatta – ja aina ne kaikki ovat melko nopeasti hankinnan jälkeen käyttöön päätyneet!


Kaipaisin muuten tunnistusapua alla olevan perennan kanssa!


Isäni kasvin nimen minulle kertoi, mutta onnellisesti ehdin sen jo unohtaa… Nappasin tämän valokuvan isäni puutarhassa, sillä arvasin, että kukintansa loppuvaiheessa olleessa taimessa ei todennäköisesti pysyisi tunnistamiseen vaadittavia kukkasia, kunnes ehtisin sen omassa pihassa valokuvaamaan.


Tunnistatko siis, mistä perennasta on kyse?


Kukkapenkin takalaidalle istutin myös kaksi esikasvattamaani punapäivänkakkaran taimea, joiden pitäisi kasvaa 60-80cm korkeiksi. Hieman aluksi mietin, joskohan pionit tulevat ne kätkemään taakseen, mutta sitten muistin, että kyseiset kukat näkyvät myös kasvimaan puolelta katsottaessa – se mahtava etu keskelle pihaa sijoittuvasta kukkapenkistä, jota voi ihastella useammalta suunnalta!


Lisäksi pionien kukittua kesäkuun aikana, aloittaa punapäivänkakkara kukintansa puolestaan heinä-elokuussa pinkein, vaaleanpunaisin, valkoisin ja viininpunaisin kukkasin. Näin kukkapenkissä jatkuu väriloisto aivan keväästä alkusyksyyn!


…Mietinnässä tosin vielä joku vähän tilaa vaativa, elo-syyskuun puolella kukkiva helppohoitoinen perenna, jonka korkeus olisi ~20-30cm väliltä – vinkkejä otetaan vastaan siis!


Omenapuihin ripustettiin jo tovi sitten retrokankaista ommellut viirit ja viime kesänä ostettu metallinen unisieppari roikkuu kukkapenkin yllä. Se ei näy kaukaa katsovalle, vaan löytyy kätkettynä yllätyksenä peremmälle pihaan tulevalle. Nämä puutarhan salaisuudet tekevät mielestäni puutarhasta mielenkiintoisen ja siellä vaeltelusta erityisen palkitsevaa.


Toin isäni autotallista myös muutaman vanhan puulaatikon (kuva yhdestä alla), joita hän käytti romukoppina kaiken maailman muttereille ja metallinkappaleille.


Kauniisti pyysin, notta jos hän ei niitä joskus tarvitse, niin voin ne ehdottomasti pelastaa uuteen käyttöön terassille kesäkukkasten suojaruukuiksi. …Hetken kuluttua huomasin, että siinähän ne odottelivat tyhjennettyinä autoon nostamista…


Tämä alla oleva laatikko – joka kuvassa näyttää huomattavasti todellista pienemmälle – oikein huutaa jotain päivänkakkaramaista kesäkukkaa! Valkoista markettaa tai nukenkaulusta kenties?


Tänään puutarhassa pari tuntia touhutessa napsahti taas kevyesti reilut 6,000 askelta askelmittariin.


Latvian matkalla sain nauraa oikein mehevästi, kun kollega kovasti ihmetteli hauikseni kokoa ja kyseli mitä lajia oikein harrastan. ”Gardening”, vastasin ja hymyilin päälle.


Tonttia laidasta laitaan kipitellessä ja multasäkkejä, kastelukannuja sekä rikkaruohosaaveja kantaessa paikasta A paikkaan Ö tulee hyötyliikuntaa lähes huomaamatta! Tätäkin kukkapenkkiä kasatessa sain nostella ja kantaa tiiliskiven jos toisenkin, sekä 160l verran multasäkkejä. Eivätkä ne taimetkaan aina multapaakkuineen kovin kevyitä ole käsitellä!


Mutta onneksi huomenna on paluu arkeen ja turvalliseen istumatyöhön tietokoneen ääreen. Ei pääse kotipuutarhuri ylikuntoon! 😉



******



PSSSSSSST, jos olet ihmetellyt, miksi blogini kommentointi on nykyisin hyväksynnän takia, enkä ole ehtinyt välttämättä hyväksymään kaikkia kommentteja saati vastaamaan niihin, niin blogini on viime viikkoina ollut armottoman roskapostihyökkäyksen alla ja ainoa keino saada jotenkin tihutyötä kuriin on ollut poistaa suora kommentointi käytöstä.


Tälläkin hetkellä melkein 1,000 kommenttia odottaa läpikäyntiä ja lajittelua hyväksyttäviin ja ilmiannettaviin…


Toivottavasti tilanne saadaan kuriin ja ongelma ratkeamaan – on tämä bloggaaminen melkoisen haastavaa tällaisen roskapostipommituksen alla!