Jouluinen möbleeraus, mattoleikki sekä menneen viikonlopun kuulumisia

Jouluinen möbleeraus, mattoleikki sekä menneen viikonlopun kuulumisia

Mennyt viikonloppu tuntui melkein viikon vapaalle! Eikä ainoastaan kiittäminen Itsenäisyyspäivän suomaa ylimääräistä koko perheen vapaapäivää – kolmena päivänä ehdittiin touhuamaan enemmän kuin normaalisti viikossa!


Perjantaina pienempi poika lähti aamupäivästä isovanhempiensa kanssa automatkalle sukuloimaan ja isompi poika viettämään aikaa ystävänsä luo. Me miehen kanssa taasen hyppäsimme autoon ja suuntasimme Vantaalle VM Karting Center -radalle. Saimme viime jouluna elämyslahjakortin, jonka lunastus perinteisesti meni aivan viime metreille ennen lahjakortin eräpäivää… Ja mikä huikea kokemus se olikaan – muistin taas, miksi rakastan niin kovasti vauhtilajeja…!


Kisailun jälkeen kävimme vielä kahdestaan syömässä Social Burgerjoint -ravintolassa Keravalla ja kotiin päästyämme kellahdimme Netflixin ääreen (vatsojemme viereen) päiväunille. Enpä muista koska edellisen kerran ehdin ottamaan päiväunet….?!


Lauantai otettiin levon kannalta kotosalla (tosin mies ehti käymään töissäkin) viettäen mm. leffailtaa poikien kanssa.


…Ja miehen piipahtaessa hetkeksi töihin tartuin vihdoin toimeen ja pyöräytin tuvan järjestyksen uusiksi!


Joka jouluksi kääntyy sohva pitkittäin tuvan mukaisesti, jotta saamme järjestettyä keltaiselle nojatuolille tilaa terassin oven eteen ja pääsemme kantamaan joulukuusen omalle paikalleen tuohon nurkkaan, jossa muun ajan vuodesta nojatuoli majailee.


Nyt tosin nojatuoli vielä jätettiin paikoilleen viikoksi, sillä ensi viikonloppuna vasta olisi tarkoitus käydä hakemassa kuusi tupaan.


Sohvan kääntämisen myötä myös tuo emalikattilaan tekemäni hyasinttiasetelma löysi paikkansa vanhan pirtinpöydän penkin päältä.


Kattila löytyi viime kesänä paikalliselta kirppikseltä ja en siitä muutamaa euroa enempää maksanut. Löytö siis!


Tuvassa on muuten emaliämpärikin identtisellä värityksellä, joka toimii suojaruukkuna appelsiinipuulle. Sekin löytyi niin ikään kirpputorilta ja maksoi muistaakseni palttirallaa 5-8€.


Näiden emaliastioiden kelta-oranssi väritys sopii erinomaisesti tuohon Ikean nojatuoliin ja sen selustalle heitettyyn vanhaan oranssiin villavilttiin, sekä ihan vain vanhan talon joulutunnelmaan.


Keinutuolikin kääntyi uudelle paikalleen möbleerauksessa – aiemmin sen paikka oli pönttöuunin kupeessa, isomman pojan huoneen edustalla.


Tuvan edellisestä järjestyksestä löydät kuvia vaikka täältä, KLIK!


Keinutuolin alta vaihdoin kesäisen räsymaton varastoon ja tilalle siirtyi oranssinsävyinen ryijymatto makuuhuoneesta. Tämä muutos käynnistikin mattoleikin, jonka tiimellyksessä olohuoneen karvalankamatto siirtyi makuuhuoneeseen ryijymaton tilalle ja tupaan karvalankamaton paikalle piti kaivaa varastosta punasävyinen ryijymatto, joka on Villa Kotirannassa nyt jokaisena jouluna päässyt paraatipaikalle tupaan.


Tuo punainen isohko ryijymatto on erinomainen esimerkki siitä, ettei kaikkea tarvitse aina itse omistaa
; matto kuuluu parhaalle ystävälleni ja hänen muuton yhteydessä matto siirtyi minulle ikilainaan. Joku päivä, jos ystäväni tahtoo maton takaisin, matto palaa alkuperäiselle omistajalleen.


Vastaavasti ystävälläni oli vanha perintönojatuolini lainassa, kunnes se parisen vuotta sitten palautui takaisin minulle ja on nyt pienemmän pojan huoneessa pehmolelujen alle hautautuneena.


Vannoin marraskuussa, että tänä vuonna kotiimme saapuu viimein ainakin yksi huonekuusi – ja siinä hän nyt on; kevyesti koristeltuna ja puiseen punaiseen ruukkuun aseteltuna! Niin kaunis!


Hieman tällaista aloittelevaa huonekuusen kasvattajaa jännittää, kuinka uusi ystäväni viihtyy joulun ajan tuvan sohvapöydällä pönttöuunin äärellä… Joulun jälkeen hän pääsee viileämmälle verannalle viettämään lopputalvea, jossa toivottavasti viihtyy ensi jouluun asti.


….Puhun kasveistani kuin ihmisistä, tiedän, mutta he ovat tässä vuosien saatossa muodostuneet jo lähes ystäviksi minulle... Puhun myös kissastamme, Bonosta, hän-muodossa, samoin kuin neideistä kanalassamme.


Kaikki eläviä ja hoitoa kaipaavia persoonia – jopa nämä kasvitkin!


Tuntuu, että välillä ymmärrän kahvipuuni sielunmaisemaa ja luen hänen tarpeitaan paremmin kuin ympärilläni olevien puolituttujen ihmisten…! 🙂 En tiedä sitten mitä se kertoo minusta introverttinä luonteena…


Taas näitä valokuvia katsellessa sydämessä läikähtää.


Voi kuinka rakastankaan tuota vanhanajan vihreää pönttöuuniamme!


Tuo vihreä sävy sopii niin lämpöisen pehmeään jouluun kuin raikkaaseen kesätunnelmaan. …Ainoa väri, jota en siihen osaisi yhdistää on perinteinen sininen – siis se Pantonen vuoden 2020 väriksi valitsema sävy!


Kun sohva kääntyi ja keinutuoli vaihtoi paikkaa, piti pirtinpöytäkin tuoleineen keikauttaa poikittain.


Joskus Villa Kotirantaan muuttaessa pystyimme pitämään pöytää ikkunan alla, mutta huonekasvien vallattua alaa tuvassa on myös pöytäkin siirtynyt hieman keskemmälle lattiaa. Nykyisin ikkunan alla on vanha pirtinpöydän penkki, joka toimii kukkatasona mm. juoruille, kaktuksille, rönsyille, appelsiinipuulle ja muorinkukalle.


Samaisella tasolla, hieman varjossa, kauimpana ikkunasta mököttää orkideani nyt juomakiellossa. On itse asiassa mököttänyt jo parisen kuukautta. Ja mökötyksensä tuloksena on kasviin ilmestynyt toistakymmentä senttiä pitkä kukkavarsi ja siihen nuppuja!


…Tässä tuvassa tuntuvat kaikki kasvit viihtyvän, sillä jopa muratti – kasvi, jonka yleensä olen onnistunut parissa kuukaudessa tappamaan – kasvaa vain alati lisää pituutta!


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!


Täällä puhallellaan vähitellen kynttilät sammuksiin ja käydään unille.


…Tuvasta leviää ihana piparkakkujen tuoksu koko taloon, kun poikien kanssa vielä ennen iltapalaa taiteiltiin paistaa palaset valmiiksi KAHTEEN Muumipiparitaloon! …Voi olla, että tuoksu tuo jouluisia unia itse kullekin