Vanhan puuverstaan uusi elämä / The new life of an old carpenter's workshop

Jouluiset viirit verhojen korvaajina

Jouluiset viirit verhojen korvaajina

 

Omassa lapsuudessani joulun lähestyminen alkoi näkyä kodissa jo pitkälle marraskuun puolella; äitini on aina ollut erilaisista sesonkijuhlista innostuva. Oli kyseessä pääsiäinen, vappu, juhannus tai vaikka joulu, niin kodissamme pyöri siivoushurrikaani, joka möbleerasi kalusteet uusille paikoilleen, vaihtoi kaikki talon verhot ja suurimman osan matoistakin, nosteli teemaan sopivat koristeet esille ja käytti hurjana aikaa myös juhlaherkkujen valmistamiseen.

Ehkä siksi minulla onkin hieman juhlaähky…

 

 

Meillä joulu lähestyy maltillisesti koristellen – tänäkin vuonna.

Näin viikko ennen H-hetkeä nousi viimeisimpänä koristeena punavihreät kartonkiviirit ikkunaseinustalle. Missään huoneessa ei edelleenkään näin reilun vuoden asumisen jälkeen ole ainoatakaan verhoa, tai edes verhotankoa, enkä ole vielä hetkeäkään kaivannut. Nuo viirit korvaavat mielestäni kauniisti jouluverhot ja tuovat juhlavaa, jouluista tunnelmaa.

 

 

Möbleerasin monen kuukauden harkinnan jälkeen sohvamme poikittain tupaan, suoraan pönttöuunia vastapäätä. Onnea on tupa, jossa kolmen istuttavaa sohvaa mahtuu pitämään vaikka keskellä tilaa.

 

Kyllä kelpaa nyt pötkötellä ruokalevoilla sohvalla ja nauttia pönttöuunissa rätisevästä tulesta!

 

Samalla keltainen nojatuoli, tuo perheen suosituin istumapaikka, siirtyi pönttöuunin kupeeseen raheineen.

Pidän tästä uudesta, pesämäisestä huonejärjestyksestä, jossa pönttöuuni nousee oleskelutilan keskiöön. Kertaakaan emme ole muuten televisiota tähän tilaan kaivanneet, vaan tuvan täyttää aina puheensorina ja musiikki keittiön radiosta.

 

 

Jouluun valmistautumista on myös parhaalta ystävältäni ikilainassa olevan punaisen ryijymaton nostaminen tuvan lattialle. Suurimman osan vuodesta se on rullalla sohvan alla piilossa – ja miehen ärsyttäjänä imuroidessa – mutta marraskuun alusta pitkälle tammi-helmikuuhun ryijy saa olla tuvan keskiössä esillä.

 

 

Tänä vuonna punaisen ryijymaton kumppaniksi nostin sohvapöydälle Villa Kotirannan remontista löytyneet Finellin kahvipannun, sisällään kukkaan puhkeamista odottava punainen krysanteemi.

Pannun sisäosa on sen verran kulunut, että se ajaa parhaiten kauniin suojaruukun virkaa. Viime jouluna taisi pannuun hujahtaa hyasintti…

 

 

Sohvapöydälle nostin myös kauniit punaiset taalainmaan puuhevoseni, jotka sopivat jouluun erinomaisesti. Näitä ei olekaan pitkään aikaan tullut kirpputorilla vastaan – itse olen haalinut niitä vuosien varrella kuusi kappaletta kotiimme, ja lisää löytäisin ilomielin!

Pönttöuunin viereen puulaatikon päälle nostin talomme kaksi harmaapartaista tonttua, joista toinen sai isomman pojan käsittelyssä melkoiset Movember -viikset… 

Olkipukit olen saanut lahjaksi ystävältäni vuosia sitten.  Järjestin aikoinaan vanhassa kodissani  pikkujoulut ja pyysin jokaista vierasta tuomaan joulukuuseen omannäköisensä, itse tehdyn joulukoristeen. Ystäväni oli askarrellut nämä upeat pukit!

 

 

Yleisilme näin viikko ennen aattoa on siis talvisen tunnelmallinen ja pienin yksityiskohdin jouluiseksi koristeltu.

Tänä iltana näillä näkymin nostetaan verannalla sulava joulukuusi tupaan ja pojat saavat perinteiden mukaisesti T Ä Y S I N vapaat kädet sen koristeluun. Eli muhkean runsas ja väreillä kuorrutettu kuusi takuulla tiedossa!

…Että se niistä ‘pienistä yksityiskohdista’…

 

 

// We still don’t have any curtains in our house and even Christmas season curtains are replaced with green & red paper flags! 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *