Syyskuu – se kuukausi, jolloin olen aina valmis heittämään jo puutarhahanskat lavatarhan takaosaan ja luovuttamaan loppusadon ensilumen alle…!
Ja kuukauden ensimmäinen maanantai taas täällä, eli aika osallistua joka kuukausittaiseen #omavaraisuus -blogisarjaan. …Viime kerrasta, kun ehdin osallistua, onkin taas vierähtänyt aikaa…
Aivan huomaamatta tuli bloggaamiseen kuukauden tauko. Tarkoitus ei siis ollut pitää minkäänlaista ’blogilomaa’, mutta töiden ja lasten harrastusten alettua taas elokuussa, ovat päivät ja illat olleet täynnä touhua.
…Toisaalta haasteet tietokoneen kanssa ovat vieneet intoa tarttua toimeen – tämä läppärini tuntuu vetelevän viimeisiään käytössäni, tehot eivät riitä kaikkeen siihen mihin koneeni pitäisi nykyisin taipua – kun esimerkiksi valokuvien siirto kameralta ja kuvien läpikäynti on ollut tuskallisen hidasta.
Aloitin jo heinäkuun puolella työstämään puutarhapäiväkirjastani ihan kovakantista versiota – suurkiitos kaikille teille, jotka keväällä, pitkin kesää ja vielä näin syksylläkin olette tilanneet päiväkirjaleiskoja! – ja tuo työ vaati taitto-ohjelman lataamista koneelle palttiarallaa kymmenen vuoden tauon jälkeen. Nykyinen läppärini ei todellakaan ole tarkoitettu pyörittämään Adoben ohjelmia, joten uusi kone on vihdoin postissa matkalla ja pääsen tauon jälkeen kunnolla taas tarttumaan niin bloggaamiseen kuin puutarhapäiväkirjan taittotyöhönkin! Oi, onnea!
Tästä samaisesta syystä – tietokoneen tilanteesta – johtuen ovat tämän päivän postauksen valokuvat otteita Instagramin puolelta – @villakotiranta – minne pitkin kesää olen enemmänkin jakanut valokuvia puutarhasta ja omavaraistelusta.
Tämän kuun teemana on Omavarainen ateria eli millaisen ruoan saisin/olen saanut ihan vain oman maan (/navetan jne) antimista. Lisäksi kurkistetaan perinteiseen tapaan puutarhan kuulumisiin ja omavaraisteluun.
****
Edelliset tämän vuoden #Omavaraisuus -postausteni linkit löytyvät alta, jos et ole vielä niihin ehtinyt tutustumaan:
Tammikuu:
AJATUKSIA OMAVARAISTELUSTA KASVUVYÖHYKKEELLÄ 3 – MÄNTSÄLÄ
Helmikuu:
ENSIMMÄISIÄ KYLVÖJÄ ODOTELLEN, TALVEN HÄMÄRISSÄ ILLOISSA PUHDETÖITÄ TEHDEN
Toukokuu:
KOTIPUUTARHURIN TOUKOKUUN KUULUMISIA
Kesäkuu:
KOTIPUUTARHURIN KUULUMISIA
****
Vaikka olen tänä vuonna ehtinyt osallistumaan harmillisen harvakseltaan tähän Omavaraisuus -teemaiseen yhteispostaussarjaan, ovat omavaraisuus ja puutarhatouhut ylipäätään olleet kovasti käsittelyssä blogissa. Tästä linkistä pääset tutustumaan Omavaraisuus -aiheisiin teksteihini.
Lisäksi Instagramin puolella, kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, olen lähes päivittäin jakanut puutarhatouhuista ja kerätystä sadosta valokuvia – aloitin tänä kesänä myös tunnisteen #elämämaallamaistuu -käyttämisen ja sen kautta löytyy keskitetysti juttua Villa Kotirannan oman puutarhan herkuista ja luonnonantimista, joista tänä kesänä on päästy nauttimaan.
En vielä tässä syyskuun postauksessa mene syvälle siihen, mitä ja miten paljon olemme tänä vuonna onnistuneet satoa säilömään talven varalle – tuon teemapostauksen aika on lokakuussa, vinkvink – mutta kerrottakoon, että tänä vuonna olen onnistunut saavuttamaan muutaman omavaraisuus -rajapyykin, joista olen haaveillut vuosia.
Yksi tällainen on ensimmäisten mansikoiden pakastaminen omasta maasta!
Tähän asti kaikki mansikat, joita oma puutarhamme on tuottanut, ovat riittäneet kesän herkutteluun, mutta pakkaseen asti emme ole saaneet ainoatakaan rasiallista – ennen tätä kesää!
Lisäksi istutin tänä kesänä omista rönsyistä reilut 30 uutta taimea, jotka ensi kesänä tuottavat jo toivottavasti satoa.
…Katselin tänään puutarhassa liikkuessa, että hyviä rönsyjä olisi saatavila vielä ainakin toisen kolmekymmentä, mutta en ole ihan varma onko intoa ja tarmoa enää tässä vaiheessa tarttua uuden mansikkamaan muokkaamiseen – siis aivan alusta alkaen muokaten… Toki multaa on pihaan tulossa vielä yksi kuorma tänä syksynä ja siitä varmasti riittäisi usempaankin lavaan täytettä. Katsotaan – ehkä vielä innostunkin!
Suklaakirsikoista olen haaveillut niin ikään vuosia ja tänä keväänä hankittu kirsikkapuuntaimi tuotti näin ensimmäisen kesänään jo pienen sadon herkkusuille maisteltavaksi.
Tänä kesänä sain pakastettua – isompi poika apunani – ensimmäiset herneetkin omasta maasta!
Herneiden kanssa tarina on aika pitkälti sama kuin mansikoidenkin, eli joka vuosi pojat ovat vetäneet napansa täyteen kesällä, mutta yhtään yli ei ole riittänyt säilöttäväksi.
Tänä kesänä muokkasin erikseen ”äidin oman hernepenkin” avokasvimaalle – kauas lasten herneistä – ja häädin sieltä pois omat ja naapurinkin imelännälkäiset lapset! 🙂 Työ palkittiin ja pakastimessa on nyt mukavasti herneitä odottelemassa talven kasviskeittoja.
Lehtikaali onnistui tänä kesänä taas käsittämättömän hyvin. Satoa on saatu niin paljon, että sitä on syöty neljän hengen voimin PÄIVITTÄIN, säilötty pakastimeen, annettu kassikaupalla ystäville – ja edelleen kasvimaalla näyttää sille, ettei ainoatakaan lehteä olisi varsista taitettu!
Olen jopa harkinnut lehtikaalin ylituotannon myymistä, mutta olen huono hinnoittelemaan ja laiska ilmoittelemaan paikallisissa FB-kirppiskanavissa… Ja ystävilläkin taitaa jo lehtikaali tulla korvista ulos… 🙂
Erään ystävän kanssa harjoitimme vaihdantatalouttakin ja viedessäni hänelle kyläänviemisinä kasviksia (mm. perunaa, punajuurta, lehtikaalia…) omasta puutarhastani, sain mukaani hänen metsästämää hirveä ja peuraa!
Tässäpä yksi syy miksi yleensä kasvatan reippaasti yli oman tarpeen; omasta pihasta löytyy aina viemisiä ystäville ja oravannahkakauppa – tai riistalihalla vaihdanta – on mahtavaa! Eräänlaista omavaraistelua sekin.
Hillojakin olen ehtinyt keittämään enemmän kuin yhtenäkään vuotena aiemmin – kiitos kahden kuukauden lomautus- ja kesälomajakson!
Metsästä kannoin ämpäritolkulla mustikkaa kotiin, niin pakkaseen kuin kiisseleiksi ja hilloiksi keitettäväksi. Loppuvaiheessa oikein harmitti, kun marjaa oli metsä sinisenään, mutta pakastimeen – tai siis meidän NELJÄÄN pakastimeen – ei enää olisi mahtunut yhtään.
Hilloa tuli siis keitettyä oikein urakalla mm. mustikasta, koska alakerrasta löytyy ’varastojääkaappi’, joka on hankittu juurikin tällaista säilöntää varten.
Kasvimaalla on vielä runsaasti satoa korjattavaksi – säilöttäväksi sekä syötäväksi tuoreeltaan.
Aiemmin mainittujen lehtikaalien lisäksi mm. maissia on vielä muutama tähkä kasvihuoneen kupeessa odotamassa keräämistä, samoin punajuurta löytyy vielä kymmenkunta. Porkkanaa on puolikas avokasvimaan penkki nostamatta ja palsternakkaa en ole nostanut vielä lainkaan.
Timo -perunat söimme juuri vime viikolla loppuun ja nyt siirryimme Annabellan kimppuun – jota pellossa on riittämiin niin syötäväksi kuin valmistettavaksi laatikkoruuiksi pakakastimeen. Osan perunoista ajattelin myö keittää porkkanan kanssa keittososeeksi pakastimeen.
Kurpitsaa olen löytänyt perunapellosta kaksi suurehkoa yksilöä ja pari pienempää, joten ensi talven sosekeittojen kurpitsatarve näyttäää tulevan täytetyksi omasta maasta – jo niiden kahden suuremman kurpitsan voimin.
Härkäpavut isompi poika kävi keräämässä lavasta ja ryöppäsin ne kaikki pakastimeen. Nyt kasvimaalla kauniisti miehen rakentaman kaariholvin yli kasvaneesta ruusupavusta näyttäisi sato olevan niin ikään korjattavissa ja säilöttävissä. Pensaspapuakin on vielä hieman lavassa odottamassa höyrytystä.
Kovasti koetin menneellä viikolla miettiä, onko reseptiä, jonka kaikki ainesosat löytyisivät omasta pihasta ja puutarhasta.
Koska navettaa ja lypsykarjaa ei omasta takaa löydy, niin esimerkiksi kasvissosekeittoihin täytyy ruokakerma ja perunamuussiin maito hakea kaupasta, samoin voi, vaikka kaikki kasvikset omasta kasvimaasta nousevatkin.
Samoin esimerkiksi pinaatti- tai lehtikaalilettuihin täytyy maito hakea kaupasta, mutta kananmunat sentään tuottaa oma kanala.
Eli täysin 100% omavaraisuuteen emme kykene, mutta olen kyllä tyytyväinen jo tähänkin omavaraisuusasteeseemme!
Tämän kesän suosikkireseptini löytyy alta – laitan sen jakoon, vaikka juustoja ja pekonia olikin jääkaappiin hankittu kaupasta, eli täysin omavarainen tämäkään resepti ei ole.
Lisäksi vuosi sitten heinäkuussa jaettiin suosikkireseptejä oman puutarhan sadosta #Omavaraisuus -postauksessa, joten laitan tuonkin linkin vielä alle. Sieltä löytyvät kesäkurpitsa-hernesosekeiton, pinaatti-kesäkurpitsakeiton ja kesäkurpitsalasagnen ohjeet.
****
TÄMÄ POSTAUS ON OSA OMAVARAISUUS -TEEMALLA KIRJOITETTUA SARJAA.
#Suuntanaomavaraisuus -sarjasta lisätietoja löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/
Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 ja sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2020
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/09/lounas-kasvimaan-sadosta-omavaraisuus.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-9/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-mita-tanaan.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20481
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/09/unelmana-omavaraisempi-elama-herkkuja.html
Korkeala vyöhyke 4 https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-ruoka/
Kiitos ideasta! Tässä juuri harmittelin kun olen ihan itse rohmunnut kaikki herneet pitkin kesää omaan suuhuni niin ettei mitään jää säilöön. Täytyy ensi kesänä antaa puolisolle pari säkkiä multaa ja herneitä että tekee hernepenkin johonkin salaiseen paikkaan 😀
Teillä on ollut siellä kovin kaunista satoa! Ihania, inspiroivia kuvia <3 Kaunista syksyä sinne ja säilönnän iloja, joista saa koko perhe nauttia pitkään 🙂