Kurkistus keittiömme kaappeihin…

Kurkistus keittiömme kaappeihin…


Blogiani jo tovin lukeneet ja Instagramissa eloamme seuraavat eivät ole voineet välttyä tiedolta, että olen hurahtanut karsimaan kotimme tavaramäärää.


Ennen muuttoamme Villa Kotirantaan, olimme vannoneet mieheni kanssa, että muutossa ei kulje vanhasta kodista uuteen mitään turhaa. Että varaisimme muuttoon niin hyvin aikaa, että ehtisimme läpikäymään myös varaston tavarat kunnolla läpi ja karsimaan isolla kädellä.


Sitten yhtäkkiä vastassa olikin lokakuu 2017 ja pihassa peräkärry odottamassa talon tyhjennystä!


Palttiarallaa kaikki siirtyi vanhasta uuteen, mikä aiheutti tavaramääränä miehessä melkoisesti närää – ja minäkin mielenosoituksellisesti viimeisinä muuttopäivinä viskasin YHDET verhot roskiin, että karsitaan nyt sitten, prkl!


Voin sanoa, että takana olleen vajaan kolmen vuoden remonttiurakka ja tilapäisen kotimme sisäilmaongelmat painoivat harteilla tuossa kohti vielä niin, että ei suoraan sanottuna kiinnostanut enää tippaakaan laittaa paukkuja tavaroiden karsimiseen vaan halusimme vain pikaisesti muuttaa ikiomaan kotiin.


…Olisihan sitä sitten loppuelämä aikaa seuloa niitä pahvilaatikoita läpi…


Noh, näin pian kaksi vuotta tässä kodissa asuneena voin todeta, että viimeisimmän vuoden olen vihdoin läpikäynyt kaappeja kaapin perään, vienyt tavaraa kierrätykseen, lahjoittanut ja myynyt – ja mikä tärkeintä, minimoinut uusien tavaroiden ostamista!


Ajattelin, että näin Villa Kotirannan toisen vuosipäivän lähestyessä kiertäisin blogissa kotiamme ympäri ja kertoisin, mitkä ratkaisut olemme todenneet toimiviksi, mitä tekisimme nyt toisin – ja miten koti onkaan muuttunut näissä kahdessakin vuodessa jo melkoisesti!


Ja mikä olisikaan parempi paikka aloittaa kuin keittiö
– tila, jonka suunnittelu vaatii aina paljon aikaa ja syventymistä, tai muutoin päädyt vuosiksi – tai jopa vuosikymmeniksi – harmittelemaan arjen hankaluutta ei-toimivien ratkaisujen kanssa.


Tälle (kuva yllä) näytti keittiömme juuri valmistuttuaan, muuttaessamme Villa Kotirantaan lokakuussa 2017.


Muistan edelleen niin elävästi sen tunteen, kun näin keittiön ensimmäistä kertaa paikoillaan
– ihailtuani sitä niin monta kuukautta keittiötoimittajan hahmotelmakuvista!


Lisää valokuvia uunituoreesta keittiöstämme lokakuulta 2017 löytyy tästä linkistä.


Aikoinaan keittiösuunnitelman kantavina teemoina olivat lasten keittiössä toimimisen helpottaminen sekä astianpesukoneen tyhjennyksessä kertyvien askelien minimointi.


Mielestäni olemme onnistuneet molemmissa.


Kun olimme päättäneet keittiötoimittajan (Noblessa) ja keittiön pintamateriaalit, aloitin keittiösuunnittelun hahmottelemalla astianpesukoneen ympärille kaapit astioille ja aterimille – miettien siis mahdollisimman lyhyet välimatkat astianpesukoneelta astiakaapeille (kuva alla).


Aiemmassa, remontin aikaisessa asunnossa oli suuri keittiö, jossa keskellä huonetta oli ruokapöydän paikka ja astiakaapit aivan vastakkaisella puolella keittiötä kuin astianpesukone. Puhtaiden astioiden siirtäminen kaappeihin olikin melkein tuplatyö, kun ne ensin nosteli koneesta ruokapöydälle ja siitä sitten eteenpäin kaappeihin. Voin kertoa, että puhtaat astiat olivat aina koneessa ja allas täynnä likaisia…


Tämä kaapistojen järjestys on toiminut meillä loistavasti!


Astianpesukoneen ympärillä ovat kaikki arkikäytön astiat työtason ja saarekkeen vetolaatikoissa – konetta tyhjentäessä ei oikeastaan tarvitse ottaa askeltakaan!


Astianpesukoneen vasemmalla puolella, eli pitkän työtason vasemmassa reunassa on ylemmässä vetolaatikossa (kuva alla) kaikki kahvin-, teen- ja kaakaon keittämiseen tarvittavat aineet ja suodatinpussit. Samaisella kohdalla tason päällä ovat nimittäin niin kahvin- kuin vedenkeitinkin, sekä papumylly.


Samainen laatikko toimii meillä myös leipien säilytyspaikkana, eli tässä kodissa jopa leivät löysivät paikkansa muualta kuin työtasolta!


Mainitsinkin aikaisemmin, että myös lasten touhuaminen keittiössä haluttiin tehdä mahdollisimman helpoksi – että lapset voivat ilman aikuisen apua ottaa juotavaa, tehdä voileivän tai vaikka kaakaon. Jo vanhassa kodissani Lahdessa minulla ei ollut ainoatakaan yläkaappia, minkä huomasin helpottavan lapsen opettelua itse tekemiseen. …Eikä tarvinnut pelätä, että lapsi keikkuisi tuolin päällä kurottelemassa laseja korkealta kaapista!


Ja totta kai looginen paikka kahvikupeille ja kaakaomukeille on kahvin- ja kaakaon valmistukseen liittyvien aineiden ja laitteiden äärellä.


Alemmassa vetolaatikossa (kuva alla) ovat kupit ja mukit sekä juomalasit iloisessa kaaoksessa!


Tämä oli alun perin erittäin toimiva tapa säilöä kupposia, kunnes kupposia olikin eräänä päivänä kertynyt niin paljon, että alimmaisiin alkoi olla jo vaikea päästä käsiksi…


Pitäisikin tehdä inventaario tähän laatikostoon ja nostaa harvoin käytetyt mukit saarekkeen toisella puolella olevaan kaappiin, jossa säilytän miehen sanojen mukaan ’niitä parempia astioita’ – eli mm. kirpputoreilta ja huutokaupoista kerättyjä astiavanhuksia. Myös tuosta kaapista valokuvia hieman myöhemmin tässä postauksessa.


Astianpesukoneen oikealla puolella (kuva alla) on ns. allaskaapit, eli tiskialtaan alle sijoittuvat vetolaatikot.


Alemmassa säilytämme arjen muoviastiat, eli pakastus- ja eväsrasiat, termarimukit ja pienemmän lapset muoviset astiat, sekä mm. pillimehukotelot ja mehujäämuotit. Ja aivan vetolaatikon reunaa vasten ovat säilytyksessä muoviset leikkuulaudat.


Ollakseen melko sekalainen määrä erilaista muovitavaraa, pysyy tuo vetolaatikko todella hyvin järjestyksessä. Kaikella on paikkansa ja irtotavarat on lajiteltu sisäkkäin muiden muoviastioiden kanssa.


Ylemmässä laatikossa ovat keittiön siivoamiseen ja erityisesti astioiden pesuun liittyvät asiat; astianpesukoneen tabletit, käsitiskiaine, tiskiharjat, siivoussieni ja PataPata -rasia.


Astianpesukonetta vastapäätä olevan saarekkeen vetolaatikoissa on niin ikään astioita.


Alemmassa laatikossa (kuva alla), aivan uunin kupeessa, ovat isot lautaset, sekä pienemmän pojan keraamiset lastenlautaset. Ja tässä kaapissa ovat tosiaan ne arjessa käytössä olevat lautaset; valkoiset juhlalautaset, sekä ruskeat Kermansaven ruokalautaset ovat toisaalla säilytyksessä, sillä niitä käytetään melko harvoin.


Ylemmässä laatikossa (kuva alla) ovat taasen helposti käsillä uunin ja lieden käyttämiseen tarvittavaa tavaraa; patalaput ja -kintaat, kattiloiden kannet, sekä palopeite.


…Niin monet kerrat olen saanut keittiössä vuosien varrella lieskoja aikaiseksi, että olen oppinut pitämään sammutusvälineitä käden ulottuvilla…


Samassa kaapissa säilytetään myös ruuanlaitossa tarvittavia mitta-astioita, sekä raastinrautaa.


Jälleen kerran paljon erilaista ja eri kokoista tavaraa, mutta kiitos korien pysyvät tavarat aina omilla paikoillaan!


Seuraavassa laatikostossa (kuva alla), saarekkeen oikean puoleisessa päässä, ovat arjen syvät lautaset ja kulhot.


Täältä on lasten helppoa löytää murokulhot aamuisin!


Kulhojen yläpuolella on matalahko vetolaatikko (kuva alla), jonka järjestely on minulla vielä hieman kesken – en oikein tiedä kuinka saisin nuo paistolastat ja kauhan pysymään järjestyksessä… Ideat ja vinkit toetaan ilolla vastaan!


Vetolaatikon vasemmassa reunassa ovat omissa pakkauksissaan kelmut, foliot ja leivinpaperit, ja laatikon takareunassa pakastuspussit (löysin muuten Pirkka -merkiltä tänä vuonna ekologisemman vaihtoehdon, kun jouduin pakkoraossa pakastuspussiostoksille).


Ja samaisessa kaapistossa, aivan ylimmäisessä vetolaatikossa (joka kätkeytyy saman etulevyn taakse kuin alempikin laatikko), ovat aterimet ja kaikki se arjen pieni sälpähälpä, josta ei yksinkertaisesti tunnu pääsevän mitenkään eroon, vaikka kuinka konmarittaisi; juustohöylät, kananmunaleikkuri, siivilä, vatkaimen vispilät, muoviset mehujäätikut, muoviset mittalusikat, syömäpuikot…


Toimii! 🙂


Tiskialtaan oikealla puolella olevat vetolaatikot ovat varattuja kierrättämiselle.


Ylemmässä vetolaatikossa (kuva alla) ovat oikeastaan kaikki keittiöön kerättävät jätteet; bioroskis, patteri- lamppu- ja elektroniikkajäte, metalli ja sekajäte.


Alempi laatikosto on tällä hetkellä tyhjillään (en ottanut edes kuvaa siitä), sillä koetan keksiä sille hyödyllisemmän käyttötarkoituksen. Emme nimittäin tarvitse enempää tilaa roskille keittiössä!


Roskakaapin takalaitaan olen säilönyt vanhoihin Pringles -purkkeihin roskapusseina käytettäviä bio-, paperi- ja muovipusseja. Emme osta roskapusseja lainkaan, emmekä tuo kaupasta ruokaa muovipusseissa, vaan käytämme sekajätteelle roskapusseina mm. elintarvikkeiden (kuten kahvi, leivät, muropakettien sisäpussit…) pussipakkaukset.


Nytkin sekajätteen roskapussina toimii kahvipapujen pakkauspussi, jonka täyttäminen on kestänyt meillä reilun viikon!


…Ja vieressä odottelee tuo vihreä kissanraksujen pakkaus käyttöönottamista roskapussiksi.


Kuten ylempänä totesin, emme tarvitse keittiöön enempää kaappitilaa kierrättämiselle, vaan keittiön viereisellä käytävällä on meillä metrin levyinen kaappitila, josta tuunasimme tovi sitten perheemme tarpeisiin toimivan kierrätyspisteen (kuva yllä).


Lisää juttua kierrätyskaappimme päivitysprojektista löydät tästä linkistä.


Yksi keittiöiden perinteinen hukkatila on kulmakaappi!


Edellisessä vuokrakodissamme nurkkakaappiin oli nostettu irrallinen verkkokorihyllykkö suoraan kaapin oven taa, jolloin tuo nurkkatila jäi aivan hyödyntämättä. Tai siitä tuli lopulta paikka, minne sai jemmattua pois silmistä monenlaista tavaraa…

Villa Kotirantaan toimiva mekanismikaappi (kuva yllä) oli ihan ehdoton, kun keittiötä suunniteltiin. Pidän tästä Noblessan hyllyköstöstä, sillä sen saa todella helposti vedettyä kokonaan esiin kaapista. Jopa kaikkein takimmaisimpiin kattiloihin ja vuokiin pääsee näin helposti käsiksi.


Sitten kaksi murheenkryyniäni; keittiön päätyseinälle sijoittuva ’maustekaappi’ mikron yläpuolella sekä niin korkea kaappi vetolaatikoineen kuin neljä 60x60x60cm yläkaappia (kuva yllä).


Kaapit itsessään ovat toimivat, enemmänkin olen tyytymätön siihen, kuinka en ole vieläkään löytänyt tapaa, jolla saisin kaiken pysymään fiksusti järjestyksessä.


Esimerkiksi nuo korkeat kaapit esiin vedettävillä laatikoilla; kahden vuoden käyttökokemuksella voin todeta, että huomattavasti parempi kuin perinteinen 60cm syvä kaapisto hyllylevyin, sillä tässä kaapistossa ei jää hukkatilaa, eikä tavaroita hautaudu kaapin perälle – kaikki on helposti saatavilla!


Lisäksi koes, että tällainen yksi laatikko kerrallaan esille vedettävä vaihtoehto on huomattavasti helpompikäyttöinen kuin perinteinen apteekkarinkaappi, jossa kaikki tasot avata kerralla – jollaisesta myös aiemmin haaveilin.


Osa laatikoista on hyvässä – ellei jopa loistavassa – järjestyksessä, kuten yllä olevan kuvan kuiva-ainelaatikko. Olen osan lasipurkeista kerännyt kirpputoreilta, osan ostanut uutena – kuten takarivin suuret jauhopurkit.


Pidän lasisista vaihtoehdoista enemmän kuin muovisista ja näitä purkkeja on ollut helppo lastenkin käyttää, joten etsinnässä ehkä lisää lasipurkkeja muidenkin laatikkojen järjestämiseen.


Alla oleva kuva on taas hyvä esimerkki laatikosta, josta en ole saanut vielä niskaotetta… Vähän sitä sun tätä, ja sellaisia määriä, ettei niitä tunnu kovin järkevälle alkaa purkittamaankaan. …Huokaus…


Saarekkeen toisella puolelta, käytävän puoleiselta sivulta löytyy vielä kaksi 100×50 -kaappia, joista erityisesti vasemman puoleinen (kuva yllä) on seuraavana konmaritus -listallani.


Kyseinen kaappi täyttyi muutossa tavarasta, joka loogisesti kuuluu keittiöön, mutta josta voisin 80% luopua.


Kaappiin on työnnetty pois silmistä keittokirjat (joista käytän ainoastaan kahta vanhaa kotitalouden oppikirjaani ja mummoltani perimiä keittokirjoja ja -vihkoja, sillä muuten kaikki reseptit löytyy aina googlaamalla), viinilasit (joista näin alkoholittomana perheenä käytämme ainoastaan kuohuviinilaseja välillä), kattaustabletteja (joita en koskaan käytä), lasinalusia ja serviettejä.


Äkkiseltään sanoisin, että en kauaa harmittelisi, jos kaapista katoaisi kaikki muu paitsi ne muutamat käytetyt keittokirjat kuohuviinilasit ja servietit.


…Ja silti luopuminen on niin kovin vaikeaa…!


**Tätä kirjoittaessa kysäisin ohikulkeneelta mieheltäni, saisinko raivata keittokirjat pois kaapista ja tehdä tilaa suurille kulhoille, jotka nyt orpoina pyörivät kaapista toiseen löytämättä paikkaansa – osa kirjoista kun n miehen talouteemme tuomia – ja sain vahvan suosituksen tarttua toimeen! 🙂


Kuten aiemmin mainitsin, on saarekkeen tällä kauimmaisella puolella se ’paremman astian’ kaappi (kuva yllä).


Tänne on nostettu astiat, joita emme päivittäin arjessa käytä, mutta mistä löytyy aina tarjoiluastioita juhliin sekä kahvitteluastioita kattaukseen, kun ei halua muumimukia laittaa vieraan eteen.


Kuten kuvasta näkyy, on keskimmäinen hylly jo astioiden papinosta notkollaan… Siinäkin hyvä syy saada viereinen kaappi tyhjennettyä ja järjestykseen, jotta tästäkin kaapista saisi mm. nuo lasikulhot siirrettyä toisaalle.


Tästä kaapista oppineena, jos nyt suunnittelisin keittiötä, en ottaisi kahta 100×50 -kaappia, vaan neljä 50×50 -kaappia, jolloin hyllylevyt eivät pääsisi näin notkahtamaan.



Kaikkien näiden kaappien lisäksi osa kuivatarvikkeista, kuten aamiaismurot ja -myslit sekä kahvipavut, ovat säilytyksessä näkyvillä avohyllyssä ja hyllyn alla tasolla.


Rakastan noita Ikean lasipurkkeja puukansilla, joita ei enää valmisteta ja joita olen nuo neljä onnistunut pelastamaan kirpputoreilta (jos jollakulla pyörii näitä tarpeettomina, niin ostaisin ne mielelläni kirppishinnoin pois, vinkvink!). Ne ovat täydellisiä murojen säilytykseen ja lastenkin käyttöön.


Pienemmän pojan muoviaterimet, jotka ovat edelleen päivittäin käytössä, eivät ole piilossa aterinkaapissa vaan löytyvät vanhoista papupurkeista tason päädystä, mistä poika itse löytää tarvitsemansa välineet.


****


Näin meillä täällä Villa Kotirannassa on kahdessa vuodessa saatu otettua keittiö käyttöön jokaista kaapin nurkkausta myöten ja raivaustyö jatkuu lähes päivittäin.


Arki rullaa, tavarat löytyvät (paitsi ehkä maustekaapista joutuu hetken etsimään) ja astianpesukoneen tyhjennys ei aiheuta piikkiä askelmittarin lukemiin. 🙂


LEPPOISAA VIIKONLOPPUA!