Vanhan puuverstaan uusi elämä / The new life of an old carpenter's workshop

Marraskuisen melankolian karkotusta [#Blogihaaste]

Marraskuisen melankolian karkotusta [#Blogihaaste]

Syksy tuntuu kaatuvan tasaisen harmaana ja maatuvien lehtien ruskean sävyinä niskaan oikein huolella… Kolmisen viikkoa kestänyt epämääräinen flunssakierre alkaa toivottavasti pian olla jo takana päin (*kop, kop, kop*), mutta sateinen sää saa mielen melankoliseksi ja olon todella laiskaksi. Puutarhassakin olisi vielä vähän puuhaa talvea odotellessa, mutta työpäivien jälkeen alkaa pihalla olla jo sen verran pimeää, ettei tee edes mieli katsoa kasvimaalle päinkään.

Tuttu tunne…?

Jäin tuossa eräänä iltana miettimään, miten helposti sitä jääkään tuohon syysmasentelun valtaan ja säälittelemään, kuinka sää vetää mielen matalaksi.

 

Tovin pohdittuani tajusin, että minullahan on kokonainen arsenaali konsteja kaikottaa marraskuista melankoliaa ja tuoda hyvää mieltä sekä energiaa arkeen!

 

Osa näistä asioista on jo niin arkipäiväisiä juttuja, ettei niitä edes tahdo huomata, vaan ne ottaa itsestään selvyyksinä – ja vasta jos ne jättäisi pois, huomaisi eron. Ja todellakin negatiivisessa merkityksessä!

 

No, miten minä selvisin ohi syyskuun ja läpi repaleisen lokakuun?

 

Tässäpä minun pienet hygge-/kotoilu-/hyvinvointi-/elämäntapavinkkini:

 

 

Arjen pienet liikuntahetket – leppoisaa liikkumista suorittamisen sijaan

Aiemmin, asuessani Lahdessa olin todella aktiivinen liikkuja; kävin salilla, harrastin potkunyrkkeilyä, alamäkiajoa ja BMX:ää, juoksin, maastopyöräilin, kävin body pump -tunneilla ja spinningissä. Tuolloin arjessa oli huomattavasti nykyistä enemmän vapaa-aikaa iltaisin – ja minä endorfiinikoukussa! Nautin liikunnasta, mutta tuolloin urheilusta tuli jo melkein liiallista, en osannut enää puhtaasti nauttia liikkumisesta vaan suoritin viikottaisia tuntimääriä HeiaHeia -sovelluksen huutaessa minun olemaan ensi viikolla vielä hieman aktiivisempi. Sohvalla pötköilystä pystyin nauttimaan vasta, kun olin alle tehnyt urheilusuorituksen, eli ansainnut lepohetken. Hullua!

Mäntsälässä taasen nuorempaa odottaessa hurahdin pienen tauon jälkeen kuntosalitreeniin, joogaan ja pilatekseen. Tuolloin, odottaessani lähes 4,5kg lasta oli pakko liikkua ja vahvistaa keskikehoa, jotta jaksoin kannatella äärirajoilleen venynyttä mahaani. Jos en liikkunut, sain hurjia kipuvihlauksia jalkoihin, jotka meinasivat viedä jalat alta! Kuntosalilla tosin olin jatkuva tuijotuksen kohde – usein tuntui, että paheksuvien katseiden alla tein jalkaprässiä ja nostelin painoja; eihän sellainen ole soveliasta raskaana olevalle, siunatkoon!

Nykyisin, tässä kahden lapsen värittämässä arjessa (ajanjakso, joka tunnetaan myös kirosanalla ‘ruuhkavuodet‘) en kauheasti ole edes ehtinyt ottaa stressiä siitä, etten yksinkertaisesti ehdi pyörälenkille tai kuntosalille. Harmittelen välillä, mutta toisaalta lohduttaudun faktalla, että harrastan paljon hyötyliikuntaa (lasten kanssa ulkoilut ja leikit, pihatyöt, jne…).

Lisäksi olen löytänyt helppoja tapoja nipistää pieniä hetkiä liikunnalle; etäpäivien aamuina, vietyäni pienimmän hoitoon ja ennen kuin aloitan työpäivän, saatan levittää lattialle alustan ja ottaa puolen tunnin joogahetken. Netistä löytyy runsaasti ilmaista ohjausta, mutta olen itse testaillut Do Yoga With Me -sivuston videoita ja tykästynyt. Sivustolta löytyy tunteja eri tasoisille harrastajille, joten suoranaista joogataustaa ei tämän ilmaisen harrastuksen aloittamiseen tarvitse – toki itse olen ehkä rohkeammin uskaltanut lähteä harrastamaan videoiden avulla joogaamista, kun perustiedot ovat aiemman harrastustaustan kautta tuttuja.

 

Puolen tunnin joogan jälkeen villapaita ylle, villasukat jalkaan ja kuppi kahvia käteen, niin jaksaa päivän istua tietokoneen ääressä!

 

Viime talvena löysin myös ulkoliikunnan ilot; etäpäivien lounastauon käytin luistelemalla läheisen järven jäälle auratulla retkiluistelureitillä tai hiihtämällä jäällä ihanassa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Noina hetkinä liikunta ja meditaatio on täydellisessä tasapainossa! 

Syksyisen kuulaina, raikkaina etäpäivinä olen jättänyt joogan väliin ja suunnannut lounastauolla reippaalle hölkkä- tai sauvakävelylenkille läheiselle pikkutielle. Lenkki kulkee aivan talomme edestä, kiertää pientä hiekkatietä ja sukeltaa välillä pehmeälle metsätielle. Matkalla raikkaan ilman lisäksi saa nauttia maisemista; metsää, sammalmättäitä, peltoja, pieniä ränsistyneitä puutaloja ja hevosia laiduntamassa. Zen!

 

Syksyllä ja talvella valoisa aika on niin kortilla, että jo työhyvinvoinninkin kannalta koetan ulkoilla päivänvalossa aina, kun se on mahdollista!

 

Olen töissäkin viritellyt ajatusta pitää kahden hengen palavereita, joissa ei läppäreitä välttämättä tarvitse, kävellen ja keskustellen ulkoilmassa. Pienikin happihyppy kesken päivän antaa energiaa tunneiksi!

 

 

Jokailtainen annokseni Netflixiä ja kainaloon käpertymistä

En tiedä miten selviäisin arjesta ilman päivittäistä annostani hyvää pohjoismaista (tai ihan vain eurooppalaista – ranskalaisistakin on löytynyt monta hyvää, joihin mieskin on koukuttunut, vaikka ensi alkuun hieman vastustikin) rikossarjaa á la Netflix, sekä kainaloa, johon käpertyä viltin alle lepäämään! Jos jostain syystä tämä pieni arjen luksus jää joku ilta väliin, olen suorastaan kiukustunut.

 

Tämä on minun palkintoni päivän aherruksesta, jaksamisesta, juoksemisesta, säätämisestä, kuskaamisesta ja kaiken maailman touhuamisesta….!

 

Kaipaatko muuten vinkkiä hyvistä sarjoista, joiden ääressä olemme iltoja istuneet? Tässäpä muutama viime aikainen suosikkini (joukossa muitakin kuin eurooppalaisia): Marcella (oi, tähän kolmatta kautta odotellessa!), Designated Survivor, Modus, Silta, Loukussa, Jäätynyt vaara, Vettä sakeampaa, Broadchurch, Sorjonen, Hraunio, Tyhjä taulu, Alppimaja, Shooter…

Ja eilen aloitimme juuri ruotsalaisen Siniset silmät -sarjan – vaikuttaa todella hyvälle!

Eikä Netflix -ilta tarkoita ainaista herkuttelua – vaikka siihen se helposti lipsahtaakin – vaan vaikka vichy -pullon kanssa uppoutumista tarinaan ja pientä pakoa arjesta. 45minuutin mittainen jakso nollaa sopivasti työhuolet mielestä; Netflix is my yoga!

 

 

Halauksia, halauksia, halauksia!

Tarvitseeko tämä edes kummempaa avaamista?! Halaamisella on tutkitusti terveysvaikutuksia; halatessa kehoon välittyy dopamiinia (joka kohottaa mielialaa) ja kehoon vapautuu endorfiineja sekä serotoniinia (estävät yhdistelmänä alakuloa).

Meillä jokainen aamu alkaa halauksin – ja tästä on tullut jo niin tapa lapsillekin, että pienempi pojista herättyään kömpii suoraan sohvalle kädet ojolla odottamaan halaajaa ja muistaa muistuttaa, että tosiaan, ”aamu alkaa halauksella”.

Itse olen kasvanut tapaan, että aina halataan, kun erotaan. Kun mies aamulla viiden aikaan nousee aamukahville, könyän hänen seurakseen aamuisille kahdenkeskisille treffeille kahvikuppien ääreen ja halaan miestä hänen lähtiessään töihin. Isompaa poikaa halaan joka aamu hänen lähtiessään kouluun, ja pienempää poikaa halaan hänen jäädessään hoitoon. Koetan myös muistaa halia kaikki perheenjäsenet läpi, kun tulen töistäkin – siinä samalla kun kyselen jokaiselta päivän kuulumiset. Ja jos ei ehditä siinä välissä vielä halailemaan, niin jokainen päivä päättyy halauksiin ja hyvän yön toivotuksiin.

 

Tässä maailmassa, missä on niin paljon kiirettä, negatiivisuutta, huolia ja murheita, tulee olla aina myös vastapainona hetki aikaa pysähtyä, halata rakkaita, kuunnella ja olla läsnä.

 

Ja muistaa sanoa, että rakastaa. Sitä ei voi sanoa liikaa – älä siis kuuntele Vartiaisen Jennin laulua ‘Minä sinua vaan’ liikaa (”…Ihmiset kuin mantraa, sitä toistelee, entä jos sen voima niin vain vähenee?…”), vaan mieluummin Haloo Helsingin biisiä ‘Kuule Minua’ (”…Ei rakkaus käyttämällä kulu, se vahvistuu. Eikä liekki pala vakan alla, se tukahtuu…”).

 

 

‘Älä tee tänään mitään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä’

Ole armollinen itsellesi – olipa kyseessä sitten liikkuminen, siivoaminen tai joulukorttien askartelu. Jos tuntuu, ettet tänään ehdi tehdä kaikkea, niin karsi ronskisti kalenteriasi! Mitä sitten, jos sinulta jää tänään jumppatunti väliin? Tai koneellinen pyykkiä pesemättä? Mitä tapahtuu – maailma ei noihin kaadu ja maailmankaikkeus ei tekemättömistä askareista räjähdä.

Priorisoi. Mitä on aivan välttämättömän pakko tehdä? Laskut pitää maksaa, ruokaa täytyy syödä, työt tulee hoitaa – ja nukkuakin täytyy ehtiä! Mitä tapahtuu, jos skippaat tänään imuroinnin? Tai täytät astianpesukoneen vasta huomenna? Onko pyykkikorissa jotain, mitä ihan ehdottomasti huomenna tarvitaan?

 

”Ei tässä työtä pelätä – käyvään vaikka työn viereen makkaamaan.” –Suomalainen sananparsi

 

Delegoi. Mitä kotitöiden listalla on sellaista, mitä vaikka  joku perheenjäsen voisi puolestasi tehdä? Täällä meillä käytin eräänä iltana tovin aikaa opettaen isommalle pojalle miten vaatteet viikataan ja lajitellaan vaatekaappiin – ja nyt minulla on askareissa enää omien vaatteiden ja pienemmän pojan vaatteiden viikkaaminen, sillä mies viikkaa aina itse omansa! Whuhuu – erävoitto!

Salli epätäydellisyys. Menee samaan sarjaan, kuin tuo ‘ole armollinen itsellesi’. Jos tiskipöydällä on illalla astioita, peitä näkymä sohvalla pötkötellessä vaikka suklaalevyllä (olen kokeillut tätä kikkaa viikkaamattomien vaatteiden vuoreen – toimi!), ei ne siitä mihinkään karkaa ja ehdit niiden kimppuun huomennakin. Lasten leluja olohuoneen lattialla talon hiljennyttyä – anna olla, siitähän ne leikit taas aamulla jatkuvat! Relaa!

 

 

Pienet hemmotteluhetket

Jokaiseen päivään mahtuu aina pieni hetki hemmottelua, kun muistaa, että onni tulee pienissä paketeissa! Löydä iloa ja onnentunnetta pienistä asioista, joita voit mahduttaa arkeesi vaikka useampia jokaiselle päivälle.

 

Miten minä hemmottelen itseäni arjessa?

 

  • Poltan kynttilöitä päivittäin! Rakastan vaniljan tuoksuisia kynttilöitä – Bolsiuksen vaniljainen tuoksukynttilä on ehdoton suosikkini. Se ei ole joulun tuoksu, vaan lähestyvän talven ja pimenevien iltojen.
  • Kasvonaamioilla rentoutunut olo. Jos en kaksi kertaa viikossa, niin ainakin kerran hemmottelen itseäni kasvonaamiolla. Kasvonaamio valikoituu vuodenajan ja fiiliksestä mukaan; iho kertoo kyllä kaipaako se kosteutusta, piristystä vai lempeämpää hellintää. Suosikkituotteeni ovatkin:
    • Vichy Normaderm 3-in-1 (apteekit) – kuorinta, puhdistus ja naamio samassa tuotteessa! Tämä on ehdoton luottotuotteeni!
    • Lumene Valo Nordic-C Glow Reveal Peeling Mask – kirkastava & kuoriva, geelimäinen (väritön) kosteuttaja.
    • Cien Aqua Moisturising Mask with aloe vera and jojoba oil (Lidl) – oikea tehokosteuttaja, käytän aina uimahallin jälkeen! 2kpl pakkauksesta riittää minulla helposti neljään käyttökertaan.
    • Garnier SkinActive Volcano Mask – supistaa ihohuokosia. Tuntuu iholla ihanan lämpimälle, ei kuivahda kiristäväksi kasvoilla. Yhdestä pussista riittää minulla useampaan käyttökertaan, joten säilytän avatun pussin erillisessä muovipussissa sisällön kuivamisen estämiseksi.
  • Sauna & vartalonkuorinta ja kosteutus. Välillä sauna lämpenee meillä päivittäin, välillä pari kertaa viikossa – riippuen lasten harrastuksista (syyssateessa pidetyn futistreenin jälkeen sauna maistuu isommalle pojalle), säästä ja ihan vain fiiliksestä. Kun saunailtaan yhdistää vartalon kuorinnan ja kosteutuksen, olo on kuin uudesti syntyneeltä! Tällä hetkellä suosikkini vartalonhemmotteluun ovat:
    • Lumene Klassikko Tasoittava & Uudistava vartalokuorinta – Raikas tuoksu, kuorii ihanan pehmeästi.
    • Lumene Klassikko Kevyt & Raikas vartalovoide – Ei sellainen paksu rasvainen vartalovoide, vaan ihanan kevyt, joka imeytyy tehokkaasti ja kosteuttaa hyvin.
  • Suosikkimusiikkia työmatkoilla; uuteen artistiin tai suosikkiartistin uuteen levyyn tutustuminen tai nostalgisen levyn kaivaminen esiin. Spotify pelastaa arki-iltapäivieni työmatkat (aamuisin nauran vedet silmissä Radio SuomiPopin Aamulypsylle) – talvirajoitusten tultua voimaan menee työmatkaan palttiarallaa 45-60min/suunta, riippuen ruuhkasta, joten tuossa ajassa ehtii kuunnella jo levyn kokonaisuudessaan läpi.
    • TAI vaihtoehtoisesti tunnissa ehdin soittamaan pitkän puhelun parhaalle ystävälleni, joka muutti vuosi sitten parin sadan kilometrin päähän ja jonka kanssa ehdimme näkemään nykyisin aivan liian harvoin… Oi miten hymy on korvissa pitkän aikaa, kun on päässyt kuulemaan ystävän kuulumiset, päästelemään hieman omia höyryjä maailman parhaimmalle kuuntelijalle ja päivittelemään tätä maailman menoa!

 

HUOM! Yllä mainitut tuotteet ovat henkilökohtaisia suosikkejani ja oman käyttökokemukseni kautta erinomaisiksi itselleni todettuja – ei kaupallinen yhteistyö!

 

 

Inspiraatiokierrokset kirpputorilla, sisustusliikkeissä tai kukkakaupassa – tai ihan vain selaamalla Pinterestiä!

Mieli kaipaa virikkeitä, jotain kaunista ja inspiroivaa – vastapainoa sateisiin päiviin ja pimeisiin öihin.

Kierrän viikoittain paikalliset kirpputorit ja ajoittain pyrin tekemään tutkimusretkiä lähikaupunkien kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin. Mikään ei piristä paremmin, kuin onnistunut kirpputorikierros – tarttuipa mukaan sitten kirjoja iltalukemiseksi, vanhoja astioita tai vaikka lasten vaatteita. Tänään juuri tein viimeisimmän löytöni; ostin kauniin rustiikkisen naulakon paikalliselta kirpputorilta viiden euron hintaan! …En vielä tiedä mihin sen laitan, mutta oi onnen tunnetta tästä(kin) löydöstä!

Aina kun on mahdollista – aivan liian harvoin nykyisin – piipahdan sisustusliikkeisiin ihan vain ihmettelemään kauniita esineitä ja esillepanoja, joista olenkin löytänyt inspiraatiota myös omaan kotiin toteutettaviin asetelmiin. Ja kukkakaupat – mitä upeita tiloja täynnä energisoivia värejä ja tuoksuja! Voisin siis viettää tuntikausia kierrellen ihastelemassa ja tuoksuttelemassa kukkakauppojen valikoimia. Varsinkin, jos olen vielä muistanut ottaa kamerani mukaan!

Ja silloin, kun aika ja/tai energia ei riitä lähteä kotoa maailmalle – tai edes lähikauppaan asti – hakemaan ideoita ja inspiraatiota, niin parasta on keittää kuppi kahvia, kaatua sohvalle kynttilänvaloon ja uppoutua Pinterestin upeaan maailmaan! Varoituksen sanana, että ‘ihan vain nopea kurkistus‘ Pinterestiin johtaa helposti tunnin koukuttavaan selaukseen…!

 

***

 

Tahtoisin kovin kuulla teidän vinkkinne marraskuisen melankolian karkotukseen – miten te pidätte syysmasennuksen loitolla ja mistä ammennatte energiaa ja iloa näihin pimeisiin kuukausiin?!

 

Siispä heitän tästä blogihaasteen, johon kuka tahansa saa tarttua!

 

Jos päätät ottaa kopin haasteesta, kerrothan sen minulle – lukisin ilolla vastauksianne ja ottaisin talteen mahdollisimman monia vinkkejä!

 

***

 

Näitä postauksen valokuvia arkistoista etsiessä huomasin, että kirjoitin samaisesta aiheesta juttua jo syyskuussa 2016 vanhan blogin puolelle otsikolla ‘Lisää virtaa syksyyn‘ – tuolloin iloa ja energiaa syksyyn toi tällaiset ihanan mutkattomat asiat:


// Few thoughts on how I brighten my dark and rainy autumn days. I think the hugs from my family members is the most important element on surviving the Finnish darkness!



2 thoughts on “Marraskuisen melankolian karkotusta [#Blogihaaste]”

  • Heippa. Ihanaa lukemista. Minä ostin itselleni valoterapialampun jota käytan 30 min joka aamu huhtikuuhun saakka. Jos en tekis sitä niin minun elämäni ei toimi. Minä nukkuisin vuorokaudet ympäri ja en edes pysty ajatella tärkeitä päätöksiä. Tällä tavoin minulla on ihana elämä talvisinki. Se on SAD. Seasonal Affective Disorder, joka vaikuttaa 3 % maailman pohjoispuolen asukkaisiin. Terv. Marianne

    • Huomenta Marianne!

      Täällä istahdettiin taas miehen kanssa 05:00 aamukahville keittiöön ja luin silmiä availlessa kommenttisi. Valoterapialamppu – juuri sellaisen tarvitsisin! Olemme itse asiassa miehen kanssa sellaisesta puhuneet, mutta teot vielä jääneet puuttumaan – tuossa aamukahvilla ehtisi saada loistavasti puolen tunnin valoannoksen. Täytyypä tänä syksynä vihdoin aktivoitua tämän kanssa! Kiitos vinkistä – ja muistutuksesta! 🙂

      Huomasin hetki sitten, kun rapistelin aamutoimiani keittiössä, että tuosta listauksestanihan unohtui elintärkeä D-vitamiini! Ilman sitä menisin todella synkissä vesissä – heti pimeiden tultua aloitin hieman vahvemman D-vitamiinivalmisteen ottamisen kera monivitamiinin, ja liiallinen melankolia pysyy kurissa. Olkoon sitten vaikka placebo, pääasia että tehoaa! 🙂

      Aurinkoa päivääsi, Marianne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *