SÄLÄPORNOKOTI – uhka va mahdollisuus?

SÄLÄPORNOKOTI – uhka va mahdollisuus?

Phuuh. mikä marraskuu – edes blogin ääreen ei meinaa ehtiä!


Juurihan vasta lopettelimme lokakuuta ja nyt yhtäkkiä joulukuu kurkistelee tulevan viikonlopun takana…!


Koetan vältellä joulustressiä, mutta siltikin se hieman nostaa päätään. Onneksi tänä vuonna saimme vihdoin sovittua lähisukulaisten kanssa, että ihan oikeasti tänä vuonna aikuiset ei osta lahjoja toisilleen – tai jos joku nyt väen väkisin haluaa lahjan antaa, niin ei ainakaan nyt pahoita sitten mieltään, kun meidän joululahjakasseista löytyy paketteja ainoastaan lapsille.


Lähestyvän joulun tunnelmissa olen kaivanut pienemmän pojan kanssa kaappien kätköistä jo monenmoista joulu- ja talvisesonkikoristetta esiin, sekä haalittu vielä muutamia uusiakin – toki pääsääntöisesti kirpputoreilta, ei niinkään kaupoista uutena.


…Eli kaikkea pientä ja ihanaa on ilmestynyt hyllyille ja tasoille hieman salakavalastikin…


Joulusälä notkottavana aasin selkänä toimikoon, sillä päivän blogiaihe liittyy kotonalle oleviin tavaroihin – niin arjen sisustuksessa kuin sesonkien koristeluissakin. Noin kuukausi sitten nimittäin törmäsin iltapäivälehdessä aivan uuteen sisustustermiin, ’säläpornoon’ (=’cluttercore’).


Tähän asti olen nyökytellyt hyväksyvästi kaiken maailman ilmiöille – niin jomoilulle, kuin konmarittamisellekin – eikä sävyltään negatiivisempi kotihäpeäkään ole jäänyt kokematta, vaikka sitä vastaan kovasti pyristelenkin.


Mutta että säläpornokin vielä?


Uusi sisustustrendi kantaa nimeä cluttercore eli vapaasti suomennettuna säläporno.
Sen tunnistaa tavaroista – luit aivan oikein.
Tämän trendin mukaan kotona todella saa säilyttää tavaraa, rojua ja sälää.


Jos joku, niin minä, olen ehdottomasti täydestä sydämestäni tavaroiden, rojun ja sälän säilyttäjä – vaikka salaa välillä haaveilenkin minimalistisemmasta elämäntavasta ja konmaritan kaappejani vaihtelevalla menestyksellä!


Juuri tovi sitten jaoin Instagramin puolella manifestini juurien, oman suvun historian, merkityksestä ihmiselle ja kuinka muutosta toiseen mukanani kulkevien tavaroiden mukana venyen säilyvät myös juureni Savoon.


Tyttö voi lähteä Savosta, muttei savolaisuus koskaan tytöstä.


Minulle kotimme tavarat eivät ole VAIN tavaroita, joilla tasoja, seiniä ja nurkkauksia on täytetty hamstraamisen ilosta, vaan minulle ne kertovat perheemme sukujen tarinaa, joissa emme päästä jo luotamme poistuneitakaan vaipumaan unholaan.


Kyse on enemmänkin kunnioituksesta omaan taustaan, omaan historiaan, omaan sukuun, kuin vain esineiden haalimisesta – mille ’säläpornokotimme’ sisustus saattaa jonkun minimalistisemman mielestä ehkä näyttää.


”Rojupornokodit ovat asujiensa näköisiä ja täynnä elämää.
Kirjaharrastajan kirjahylly saa rönsyillä, nukkekeräilijän nuket
olla esillä ja ruoanlaitosta innostuneen mausteet olla pöydällä.


Kuten olen useasti täällä blogissakin kertonut, minulle kodikkuus on runsautta, värejä, muotoja ja tekstuureja. Koti on tila, jossa kaikkien on hyvä ja helppoa olla – ei tarvitse varoa vitivalkoista sohvaa, ei tarvitse jännittää sormenjälkiä rosteri- tai lasipinnoissa – paikka missä elämä saa, ja sen kuuluu, näkyä!


Vaikka mies välillä hieman kiroaakin, kun siivoamisesta on tullut hieman työläämpää – tasojen pyyhkiminen vie hieman enemmän aikaa, kun rätin tieltä on nosteltava huonekasveja, valokuvia, kynttilöitä ja kaiken maailman koriste-esineitä – on hänkin todennut, että olen tehnyt talosta kodikkaan kodin.


Joku saattaisi väittää koteja sotkuisiksi, mutta kyse on vain kodin asujan näköisestä hallitusta kaaoksesta. Tavaraa tursuavat kodit näyttävät paitsi kodikkailta myös persoonallisilta.”


Kun kaikella on paikkansa – voi, kun kaikella olisikin aina paikkansa! – ja kodin esineet noudattavat asujien näköistä punaista lankaa, voi runsaskin tavaramäärä näyttää hallitulta, eikä lainkaan kaaokselta.


…Toki minä olen jo äidinmaidossa imenyt itseeni rakkauden runsaaseen ja elämänmakuiseen sisustuksen – lapsuudenkotini on hyvin paljon samankaltainen – joten en välttämättä osaisi edes katsoa tavaramääräämme neutraalein silmin.


Onko tavaraa liikaa?

Näyttääkö kotiamme hallitsevan kaaos?


Runsaus sisustuksessa kulkee läpi talomme: Käytävillä on esillä lasten taidetta, olohuoneessa inspiroivia kirjoja ja keskeneräisiä käsitöitä. Makuuhuoneessa laajenee alati boho -henken kerätty kollaasiseinä rottinkiesineineen ja rakkaat korut kauniine rasioineen, sekä erilaiset kerätyt ja saadut korulippaat, ovat itsessään jo pieniä koriste-esineitä.


Keittiössä taasen usein käytössä olevat ruoka-aineet ja välineet saavat olla avohyllyillä esillä – toki kauniisti purkitettuina, ei alkuperäisissä pakkauksissaan.


Ja huonekasvit – niitä löytyy lähestulkoon
jokaisesta kotimme huoneesta!


Viimeisimmän laskukierroksen mukaan huonekasvien määrä oli jo reippaasti ylittänyt sadan, joten kaipa nekin saattaisivat jonkun mielestä olla moninaisessa muotokielessään jo kaaosmainen kokonaisuus… 😉


….Joskus olen kyllä miettinyt, että kun yhteen kastelukierrokseen saa varata runsaasti aikaa ja kymmenisen litraa vettä, niin olisikohan ehkä aika jo luopua jostakin kasvista ihan vain arjen kevennykseksi…


Rakastan myös kirjoja – minulla on aina
vähintään yksi kirja kesken!


…Tälläkin hetkellä makuuhuoneessa iltalukemisena on dekkari, olohuoneessa syventymistä enemmän vaativa Pentti Linkolan pokkari ja autossa Jo Nesbøn Harry Hole -sarjan dekkari äänikirjana.


Makuuhuoneen ikkunalaudalla odottelee lukemisvuoroaan kymmenisen kirjaa – lähinnä dekkareita ja elämänkertoja – jotka olen kirpputoreilta haalinut kotiin ja kasannut pinoksi omalle puolelleni sänkyä. Aina kun saan kirjan loppuun, pitää uusi kirja olla jo käden ulottuvilla odottamassa.


Virallinen kirjahyllyni muodostui tämän vuoden puolella alakerran tv- ja pelihuoneeseen, josta sille löytyi riittävän suuri vapaa seinätila.


Aiemmin kirjat olivat vanhoissa, raskaissa Ikean Kallax -hyllyköissä, jotka tummanruskeassa sävyssään tuntuivat vievän kaiken valon kellarikerroksen tilasta. Lisäksi ne olivat turhan syvät kirjoille, joten hukkatilaa jäi runsaasti, mutta vastaavasti veivät valtavasti lattiatilaa. Niiden oli aika lähteä uusiin käyttötarkoituksiin – ihan vain työhuoneeseen asti tilapäiseksi säilytysratkaisuksi, kunnes ehdin taas tarttua kiinni senkin tila kiinteisiin kaapistoihin…


Rakastan noita kevyitä Ikean BERGSHULT -hyllylevyjä ja PERSHULT -kannattimia, joiden avulla kirjojen säilytyksestä saatiin ilmavaa ja kevyen tuntuista, vaikka hyllyt täyttyivätkin äärimmilleen eri värisistä ja kokoisista kovakantisista kirjoista sekä pokkareista!


Jonkun makuun genreittäin, kirjailijoittain
sekä teoksen julkaisuajan mukaan järjestetty kirjahylly
voi olla sekava väreineen, mutta omaan silmääni
kirjahyllyni on kuin omanlaisensa tilataideteos.


Kuka sitä paitsi löytää mitään väreittäin järjestetystä hyllystä? En minä ainakaan muista minkä värinen pääty oli kolmannessa Remeksen kirjassa taikka Anita Hallaman elämänkerrassa!


Paikka kaikelle ja kaikki paikallaan.’


Voisin ottaa tuosta sloganin omaan elämääni, jota voisin opetella noudattamaan arjessa, koska – ollaanpa nyt kuitenkin ihan rehellisiä – mitä enemmän kotona on tavaraa, sitä helpommin tavarat päätyvät väärille paikoille taikka niille ei välttämättä ole edes löytynyt vielä omaa paikkaa!


Haluaisin sanoa, että meillä on säläpornokoti aina mallillaan, mutta kukaan ei minua kuitenkaan uskoisi – kun ei se missään tapauksessa edes pidä paikkaansa!


Joku paikka on aina levällään, ja joku nurkkaus vaatii aina vähän oikomista ja tavaroiden järjestelyä. Kahden lapsen – kohta kolmen, apua! – kanssa, sekä oman huolettoman luonteeni vuoksi, vaatii rojurakkaus pitkää pinnaa välillä koko perheeltä…


Olenkin opetellut näin kahden kerroksen kotia asuttaessa hokeman ’vie mennessäs, tuo tullessas’, joka on auttanut kummasti arjessa kodin järjestyksen ylläpidossa.


…Tälle huolettomalle sisustajalle, sälän kerääjälle, seuraavana haasteena onkin raivata veranta tyhjemmäksi tämän viikon aikana, sillä ensi viikon tiistaina – joulukuun ensimmäisenä päivänä – saapuvat joulukuuset sisälle taloon ja toiselle niistä on saatava paikka nimenomaan verannalle!


Kun maltan raivata verantaa, pääsen taas toteuttamaan itseäni, eli koristelemaan ikioman, runsaan ja täyteläisen joulukuuseni! Ja oi, se onkin täynnä monenmoista joulusälää vuosien varrelta…!


….Kuten säläpornokotiin kuuluukin… 😉

****



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *