Huh, tätä kokeaa heinäkuun alkua!
Minne katosi trooppinen tiristäjä? Laskeutuuko Suomen ylle enää tänä kesänä käristyskupoli? Tai edes pieni lämpöaalto aurinkoineen…?
Kuten eilen Instagramissakin avauduin, on tällä viikolla ollut nyt useampikin päivä, että veto on kerta kaikkiaan poissa. Syytän tuota koleaa ja tihkusateista säätä siitä, että eilenkin nukuin kahdet päiväunet, enkä millään saanut itseäni pakotettua puutarhaan kitkemään…
Lohduttavaa oli kuulla, että muillakin on ollut aivan samat fiilikset ja jopa äitini, tuo ensi vuonna 80 vuotta täyttävä tehonainen, kertoi eilen soitellessaan, että hänkään ei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi.
Tunnistin täysin hänen kuvauksensa olotilasta,
missä vähän turhautuneenakin pyörii vain ympyrää,
kun tekemistä olisi vaikka muille jakaa,
mutta ei kerta kaikkiaan pysty tarttumaan
yhtään mihinkään.
Kun sää vetää mielen matalaksi, on hyvä hakea lämpöä muistelemalla kesän helleaallon aikaan tehtyä päiväretkeä, sekä valokuvaamalla puutarhaa – kukat sentään ovat jaksaneet jatkaa upeaa kukintaa säästä riippumatta!
Piipahdimme kesäkuun lopulla lasten kanssa Kellokosken Ruukin alueella viettämässä helteistä kesäpäivää. Kauniiden tehdasrakennusten ihastelun, museossa kiertelyn sekä Kinuskilla -kahvilassa herkuttelun ohella ehdimme myös tutustua tuona keskiviikkona auki olleisiin pieniin kauppoihin ja käsityöputiikkeihin.
MENOVINKKI UUDELLAMAALLA LIIKKUVILLE – KELLOKOSKEN RUUKKI
Yksi suosikeistamme oli Ruosteinen kuu -puoti (Vanha valtatie 190), joka sijaitsee vain kivenheiton päässä Tehtaan Kirppikseltä – saman rakennuksen päädyssä, jossa Kinuskilla -kahvilakin on. Yllä olevassa valokuvassa itse asiassa näkyvätkin Kinuskillan terassituolit rakennuksen sivustalla.
Minä ja isompi poika teimme täällä ihania löytöjä!
Ruosteinen kuu -puodissa on myynnissä vaatteita, piensisustustavaraa ja erilaisia käsityötuotteita. Hurjasti kaikkea ihanaa ihmeteltävää!
Olin juuri pari päivää ennen Kellokoskelle lähtöä selannut puolihuolimattomasti ystävän kanssa keskustellessa jotain nimeltä mainitsematonta sisustuslehteä, jossa huomioni kiinnittyi upeisiin, metallisiin kasvikyltteihin, joissa kasvien nimet lukivat latinaksi.
Tiedättehän, ne sellaiset vanhat kyltit,
joita saattaa nähdä kasvitieteellisessä puutarhassa?
Luin kateudesta vihertävänä kyseisestä lehdestä, kuinka puutarhaansa esitellyt rouvashenkilö oli löytänyt kasvikyltit kirpputorilta.
Kuka ihan oikeasti tekee noin mahtavia
löytöjä kirppikseltä, kysynpä vain?!
Ja kuka ikinä raaskii laittaa tuollaisia ihanuuksia kiertoon?!
Ja siinä minä sitten olin, kesäkuisena hellepäivänä Ruosteinen kuu -putiikin etuovella ja katselin oven suuhun myyntiin aseteltuja – kuin minua odottamaan – kasvikylttejä!
Kyltit maksoivat viisi euroa kappale – tekisi mieli laittaa ’vain’ sana tuohon lauseeseen, sillä olin aivan varma, että joutuisin moninkertaisen hinnan maksamaan, jos jonain päivänä näihin törmäisin!
Tässä kohti meinasi lähteä shoppailu käsistä, mutta maltillisesti valikoin kylttien joukosta yhden omasta mielestäni kauneimman, otsikkokuvassa olevan Aesculus Hippocastanum– eli hevoskastanja -kyltin. Pienempi poika sai valita toisen kyltin ja hän päätyi Lonicera Spinosa Albertii– eli nuokkukuusama -kylttiin.
Koska puutarhassamme ei kasva hevoskastanjaa eikä liiemmin nuokkukuusamaa, asettelimme kyltit perennoja sisältäviin laatikoihin.
Toinen päätyi kuunliljan lehtien halaukseen,
toinen kurkistelee asterin lehvästön seasta.
Kylteistä innostuneena selailin jo netistä kuusaman hoito-ohjeita, josko sellainen mahtaisi jopa pihallamme viihtyä. Nuokkukuusama tosin tuntuu olevan Suomessa harvinaisempi lajike, mutta voihan sitä aina haaveilla, jos vaikka taimen joltain puutarhalta löytäisin.
Kannattihan tuo haaveilu kylttienkin kohdalla!
VINKKI: Valokuvakierroksen tämän kesän kukkijoihin puutarhassamme löydät alla olevasta linkistä.
