Ystäväkirja -haaste [#BLOGIHAASTE]

Ystäväkirja -haaste [#BLOGIHAASTE]

Sain tammikuussa hauskan Ystäväkirja -haasteen Luomulaakso -blogin Marialta – kiitos!


Näin talvilomalla oli sopivasti aikaa pysähtyä näiden kysymysten ääreen. Vastaamiseen menikin tovi, sillä en ole kovin hyvä tiivistämään vastauksiani lauseeseen taikka kahteen, vaan kirjoitukseni lähtee huomaamattani aina rönsyilemään. Ja niin tälläkin kertaa…


Valokuvat postauksessa ovat pääasiassa kotialbumistani napattuja, eli hieman erilaisia valokuvia luvassa kuin yleensä!


Moni asia tämän haasteen vastauksissa onkin blogini parissa vuosien aikana matkanneille varmasti tuttuja, mutta osa kysymyksistä sai minut paljastamaan enemmän itsestäni ja ajatuksistani kuin yksikään blogipostaus aiemmin.


Siksipä näihin haasteisiin on niin hauska ottaa osaakiitos, kun heitätte näitä puoleeni – ja hauska lukea toisten vastauksia: aina oppii uusia puolia blogituttavuuksista!


****


Bloginimeni tarina: Villa Kotiranta -blogin nimi muodostui luontevasti remonttia aloitellessa talon (= tilan) virallisesta nimestä. Mikä kaunis nimi sillä sattuikaan olemaan!


PERUSJUTTUJA


Siviilisäätyni: Avoliitossa (kihloissa).


Asumismuotoni: Asumme omakotitalossa, a.k.a. ’raksalla’, kuten pienempi pojista edelleen välillä taloamme kutsuu.


Ammattini: Koulutukseltani olen Muotoilija AMK, eli vaate- ja muotisuunnittelu -linjalta Lahden Ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista 2005 valmistunut.


Työpaikka: Työskentelen yhä edelleen vaatetusalalla ja johdan globaalia teknisen tuotekehityksen osastoa Helsingistä käsin. Keväällä tulee jo yhdeksän vuotta täyteen nykyisessä työpaikassani!

Ihanan Tarja Sirkiän ottama, hieman virallisempi valokuva.


Kiinalainen horoskooppini: Ei mitään tietoa. En usko horoskooppeihin lainkaan, joten sinällään ei vaikuta elämääni.


Harrastukset: Nyrkkeily ja kuntosali, käsityöt (neulominen, virkkaus, kirjonta, kaavoitus ja ompelu), bloggaaminen, valokuvaus.


SYVÄLLISTÄ


Periaatteeni: Asioilla on tapana aina järjestyä!


Maailmankatsomukseni: Jokainen elää vain kerran, ja se ainokainen elämämme tulee viettää ollen onnellinen ja tuottaen mahdollisimman iloa ja onnea ympärilleen.


…Jos maailmankatsomus pitäisi oikein termein määritellä, niin olisin varmaankin humanisti. En usko, että meitä ohjailee jokin yliluonnollinen, vaan uskon, että ihminen omilla valinnoillaan voi vaikuttaa elämänsä suuntaan. Ja näin jokainen aidosti ottaa myös vastuun elämästään ja teoistaan.


Sekulaari humanismi on nimitys uskonnottomalle humanismille.
Kansainvälisen sekulaarin humanistisen ja eettisen
liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää,
että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys
ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja
muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen,
kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla.
Se ei ole teistinen, eikä se hyväksy
yliluonnollista todellisuuskäsitystä”

Wikipedia


Pohdin: Aina välillä mietin, että mikähän minusta mahtaakaan tulla isona. Äitini on näyttänyt minulle upeaa esimerkkiä opiskelemalla viisikymppisenä itsensä unelma-ammattiinsa, jossa työskenteli eläkeikään asti. Näin 37-vuotiaana olen tyytyväinen siihen, missä nyt olen, mutta jotenkin vapauttavaa tietää, että jos koen valaistumisen hetken vielä ’vanhoilla päivilläni’, ehdin loistavasti vielä opiskella vaikka kokonaan uuden ammatin!


Vihaan: Vaikea kysymys – viha on niin valtavan vahva tunne! Epärehellisyys, selkäänpuukottaminen, hyväksikäyttö ja väkivalta (fyysinen ja henkinen) ovat ainakin vihattavien asioiden listalla.


Halveksin: Ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut ja kokevat oikeudekseen käyttäytyä toisia kohtaan kuin m***kut. Ihmisiä, jotka eivät ihan periaatteesta siivoa jälkiään (”Sitä vartenhan siivoojat ovat.”, ”Tästähän henkilökunnalle maksetaan.”) tai joilla on tarve päästä pätemään ja korostamaan omaa ’mahtavuuttaan’ kiusaamalla ja nöyryyttämällä toisia. Ihmisiä, jotka ajattelevat, että ihmisiä voidaan laittaa arvoasteikolle esimerkiksi työn, iän tai sukupuolen perusteella ja jotka kuvittelevat, että Audi parkkihallissa on merkki ’hyvästä elämästä’. YÖK!


Pyrin: Kasvattamaan lapsistani elämän myrskyissä pärjääviä, itsenäisiä ja rohkeita yksilöitä (humanisteja), jotka osaavat sivuuttaa epäilevät ja väheksyvät lauseet, ahertaa kohti unelmiaan ja olla sinut itsensä kanssa. Ja jotka muistavat, että kodin ovet ovat aina auki!


Rakastan: Omaa perhettäni enemmän kuin mitään muuta! …Hitaat sunnuntai-aamutkin ovat aika korkealla pisteissä… 😉


Haaveilen eniten: Eurojackpot -voitosta ja muuttamisesta korpimökkiin järven rannalle kauaksi naapureista ja kiireistä. Eläisin villapaidassa ja tukka takussa, kävisin pitkiä kävelylenkkejä samoillen metsissä koiran (ja miehen) kanssa, kasvattaisin lampaita ja tekisin itse omat villalankani.

…Sinällään hauska huomata, että haaveilen voittavani rahaa, jotta voisin downshiftata erakoksi… 😀


Tarvitsen: Villasukat jalkaani kesät talvet. Auton, jotta pääsen töihin sekä näkemään ystäviäni ja sukulaisiani toiselle paikkakunnalle. Runsaasti kahvia päivittäin. Yksin hiljaisuudessa vietettyjä hetkiä mahdollisimman usein ladatakseni akkuni arkeen.


Pelkään: Hämähäkkejä. Korkeita paikkoja. Ahtaita paikkoja. Pimeyttä. Liikuntakyvyn menetystä.


Kaipaan: Toisella paikkakunnalla asuvia ystäviäni. Arki aikatauluineen on usein liian haastavaa, että ehtisin/jaksaisin lähteä päivän päätteeksi ajamaan vielä min.50km päähän kotoa – vaikka kuinka nautin noista hetkistä ystävien kanssa. Asun sillä tavalla haastavassa paikassa, että ystäväni ovat pääsääntöisesti Lahdessa, työt ovat Helsingissä ja minä siinä keskellä Mäntsälässä. Kun arkena ajelee 70km/suunta töihin Helsinkiin, ei kotiin päästyä jaksaisi enää istua autoon uudelleen ja ajaa toiseen suuntaan… Tiedän, että näkisin ystäviäni paljon enemmän, jos esimerkiksi työt ja ystävät olisivat samassa kaupungissa.


Murehdin: Ilmastonmuutosta – yllätysyllätys – ja ylipäätään ihmisten aiheuttamaa tuhoa luonnossa…! Omassa arjessa pyrimme minimoimaan omaa jalanjälkeämme ja isossa roolissa on myös lasten kasvattaminen ilmastotietoisiksi, jotta he osaavat aikuisina tehdä oikeita päätöksiä. Kieltämättä mietityttää useinkin, millaisessa maailmassa lapsemme elävät aikuisina….


Kerään: Vanhoja lasiastioita, kuten Kehrä -sarjaa, sekä vanhoja vihreitä ja oransseja juustopakkaus -juomalaseja. Kauniita pikkulautasia kukkatasseiksi. Kirjoja – erityisesti pohjoismaisia dekkareita sekä inspiroivia puutarhakirjoja. Rottinkisia kukkatasoja. Kaikkea pientä ja kaunista!


Lempivärini: Vaatteissa musta ja harmaa – helppoa yhdistellä kaiken kanssa ja jo muutamalla mustalla/harmaalla työvaatteella pärjää arkiviikot läpeensä. Sisustuksessa rakastan luonnonsävyjä; pehmeä valkoinen, vihreät ja puunsävyt. Väriläikkinä keltainen piristää arkea!


Vuodenaika: Tämä on vaikea! Oikein runsasluminen talvi, lämpöinen ja kuiva kevät, aurinkoinen muttei liian helteinen kesä, taikka aurinkoisen sateeton syksy raikkaine ulkoilukeleineen. Eli siis parhaimmillaan kaikki vuodenajat ovat huikeita!


Eläin: Olen ehdottomasti koiraihminen! Haaveilemme koirasta, kultaisesta- tai labradorinnoutajasta, mutta ajankohta ei ole vielä ollut otollinen. Nyt, kun pienempikin herra on jo viisivuotias, voisi vähitellen harkita uuden sisäsiistiksi opetettavan ottamista perheeseen… 😉


Kirja: Pohjoismaiset dekkarit! Luen (ja kerään) mm. näitä: Mari Jungstedt, Anna Jansson, Viveca Sten, Camilla Läckberg, Åsa Larsson, Jussi Adler-Olsen, Lars Kepler, Erik Axl Sund…

Alla linkki lukupäiväkirjaani, jota olen pitänyt vuodesta 2008 saakka ja jonka siirsin talteen blogiini reilu vuosi sitten. Tänä vuonna olen kahlannut läpi kahta kirjaa, joita en ole vielä ehtinyt lukupäiväkirjaan päivittämään – pitääpä ottaa työlistalle tuokin.


Elokuva: Katson nykyisin todella vähän elokuvia. Ehdin todella harvoin elokuvateatteriin, ja niinä kertoina kun ehdin, ovat kyseessä animaatioleffat lasten kanssa… Kotosalla niin ikään tulee harvoin pysähdyttyä leffan ääreen, ja katsommekin miehen kanssa enemmän sarjoja Netflixistä ja Viaplaysta. Kuten rakastan lukea pohjoismaisia dekkareita, katsomme myös useimmiten pohjoismaisia rikossarjoja. Viimeisin, juuri taputeltu sarja oli Netflixistä löytyvä norjalainen Varg Veum – suosittelen!!


Musiikkilaji: Autossa radio on Suomipopin taajuudella – lähinnä aamun työmatkojen kumppaneiden Jaajon, Annin sekä Tuken takia, mutta kuuntelen (ja laulan mukana) mielellään suomalaista musiikkia nykyisin. Olen moniruokainen musiikin suhteen ja minulle toimii kaikki Apulannasta Antti Tuiskuun, Juha Tapiosta JVG:hen ja Elastisesta Kotiteollisuuteen. Viimeisin keikka, jolla olen ollut, oli Elastisen konserttisalikiertueen pysähdys Lahden Sibeliustalossa.


Numero: Rakastan numeroita!! Olen enemmän looginen persoona kuin tunneihminen, rakastan Exceliä ja pidän numeroista, sillä ne ovat konkreettisia ja loogisia. Tosifaktaa, kuten poikani sanoisi. Ihmiset taasen – olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ymmärrän ympärilläni olevia ihmisiä. Jos joku toimii toisin, kuin mikä minusta olisi loogista toimintaa erinäisissä tilanteissa, menen melkeinpä lukkoon. Myös ihmisten motiivit hämmentävät minua usein. Miksi joku toimii kaiken logiikan vastaisesti ja mitä hän pyrkii toiminnallaan tavoittelemaan?! Välillä tuntuu, kuin olisin lapseni satukirjasta karannut muurahainen, Miksi-Miksi…. 😀


Asia minussa: Loogisesta persoonastani huolimatta olen empaattinen ja aidosti kiinnostunut ihmisistä ympärilläni. Esimerkiksi esimiesroolissa olisi mahdotonta toimia, jos en aidosti olisi tiimini jäsenistä ja heidän arjen hyvinvoinnistaan ja työssäkehittymisestään kiinnostunut. Olen toki myös erittäin onnekas, sillä tiimini on täynnä huipputyyppejä! <3


Ruoka: Miehen tekemä lasagne ja äidiltäni opittu perinneruoka porkkanatuuvinki.

Tässäpä kasvisruoka, joka ei jää yhdenkään lapsen lautaselle pyörimään!


Juoma: Vesi, sekä oman pihan omenista puristettu mehu vissyllä!


Lomakohde: Kaupunkilomakohteet museoineen ja pikkuisine käsityöputiikkeineen! En ole hiekkarannalla köllöttelijä, vaan kierrän aamusta iltaan kameran kanssa valokuvaamassa rakennuksia ja maisemia, sekä imen itseeni oppeja maan historiasta tutustumalla museoihin. Jatkuva uuden oppimisen nälkä pitää liikkeessä!

Viimeisin lomakohde oli Barcelona isomman pojan kanssa ja seuraava kohde on Bulgaria miehen ja pienemmän pojan kanssa alkukesästä, sekä Edinburgh isomman pojan kanssa myöhemmin ensi kesänä.


Tuoksu: Hyasintti ja vanilja jouluisin, syreeni ja tuomi kesällä. Käytän itse vähän hajusteita, mutta suosikkihajuveteni on Estée Lauder Pleasures EdP.


Kasvi: Huonekasvit ylipäätään – ja niitä onkin meille kertynyt jo reilusti yli 100 yksilöä!


Säätila: Aurinkoinen, +25-27C suomalainen kesäkeli pienellä viilentävällä tuulenvireellä.


Tapa viettää vapaailta: Miehen kanssa ulkoillen ja saunaa lämmittäen. Hyvä sarja Netflixistä ja vähän jotain naposteltavaa.


KYSYMYKSIÄ


Pidätkö tytöistä vai pojista? Pidän omasta miehestäni ja rakkaista pojistani. <3
…Olen niin onnellinen poikien äitinä, sillä olen itse ollut pienenä puissa kiipeilevä poikatyttö, joten en osaisi leikkiä nukke- tai kotileikkejä luontevasti. …Tai jos perheeseen olisi ilmaantunut tyttö, olisi hänestä kenties kasvanut niin ikään poikatyttö…? Vaikeaa edes kuvitella prinsessaa tähän miesvoittoiseen ja ronskien vitsien taloon – enkä kyllä olisi edes halunnut kasvattaa tyttärestäni ’prinsessaa’, jos sellaisen olisin saanut, vaan ihan poikien kanssa tasavertaisen tyypin. Kuten isäni kasvatti minut!

Isin tyttö – aina!


Onko sinulla salaisuuksia? Eiköhän kaikilla ole joitain salaisuuksia…?


Onko sinulla valkolakkia? On, vuodelta 2001, kun kirjoitin ylioppilaaksi Kuopion Klassillisesta lukiosta.


Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Otin Lahteen muutettuani 2001 napalävistyksen, joka oli sen verran karmaiseva kokemus, etten ole edes harkinnut toisen lävistyksen ottamista! (Korvien reikiä tuskin lasketaan lävistyksiksi…?) Napakorun poistin odottaessani esikoistani 2007, enkä ole hetkeäkään kaivannut.
Ensimmäinen tatuointini oli taas esikoiseni nimi ja syntymäpäivä käsivarressani. Pelkäsin kuollakseni, mutta kokemus oli positiivinen ja olenkin ottanut myös suuren tatuoinnin olkapäästä selkääni – joka onkin tarina erikseen.


Mitä tilaat baarissa? Jos joskus eksyisin baariin, mitä ei ole tapahtunut vuosiin, tilaisin Coca-Colaa. En pidä alkoholin mausta, joten miksi suotta sitä joisin, kun ei ole syytä myöskään humaltua? 🙂 Juuri miehen kanssa keskusteltiinkin siitä, miten alkoholi ottaa enemmän kuin antaa; se vie hyvät yöunet, pilaa olon moneksi päiväksi, väsyttää, turvottaa, saa ihon näyttämään kamalalle…. Saisin varmaan sydänkohtauksen, jos joisin itseni nyt humalaan – jo pelkkä univaje aiheuttaa nykyisin hirveät krapulan oireet! En tarvitse alkoholia rentoutuakseni tai pitääkseni hauskaa, siihen riittää ihan vain hyvä seura! 🙂


Poltatko tupakkaa? En, enkä ole koskaan polttanut.


Omistatko eläimiä? Kotoamme löytyy tällä hetkellä kissa, Bono, jonka löydät myös Instagramista tunnisteella #bonokisukisunen, sekä kanaset, joista onkin pitänyt jo pitkään kirjoittaa juttua blogiin!


Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On! Maailman paras ystäväni, Satu nimeltään, on kuin sisko minulle ja hänen lapsensa, minun kummilapseni, ovat kuin omiani! Hän on myös minun poikieni kummi ja kuin toinen äiti lapsilleni. Heitti elämä miten tahansa, voin aina luottaa siihen, että hän seisoo rinnallani!


Mitä muuttaisit itsessäsi? Haluaisin olla kärsivällisempi, pitkäjänteisempi ja ajoittain rohkeampikin kokeilemaan uusia asioita.


Kerro jotakin siitä kun… Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Kun olin 27, olin kaksivuotiaan pojan äiti. 27 vuotiaana myös erosin pitkästä parisuhteesta, ostin ikioman kolmioni Lahdesta ja kipuilin työpaikassa, joka ei tuntunut vievän eteenpäin. Ajoin pienellä punaisella Fiat Puntolla, Jorgoksella, jossa oli paljon ominaisuuksia – ei vikoja. Aloitin vuosien tauon jälkeen kuntosalitreenit ja hurahdin liikkumiseen. Löysin uudelleen myös maalaamisen, valokuvaamisen ja monta muuta asiaa, jotka olin vuosiksi unohtanut.

Vanhan Lahden kotini avoin tupakeittiö.


Viimeksi koit romanttisen hetken: Arjessa joka päivä, sillä romantiikka ei tarvitse suuria eleitä ja erikoisjärjestelyjä! Esimerkiksi viikonloppuaamuna miehen kainalossa loikoilu ja höpöttelyhetki on täynnä romantiikkaa. Jos muistelen, koska mies on viimeksi yllättänyt minut romanttisesti, niin se oli ystävänpäivänä, kun hän toi minulle kimpun tulppaaneja ja toisen ruusuja, sekä suklaalevyn yksin minulle herkuteltavaksi.


Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Varmaan mieheni ja poikani tänään. Meillä on kaikilla yhtä huono (=loistava!) huumorintaju ja toistemme naurattaminen on melko helppoa!


Joku kehuu sinua taitavaksi: Apua, tämä kysymys on suomalaiselle vaikea… Varmaan erilaisista käsityö- ja DIY-projekteista on tullut kehuja.


Teet itsellesi lounasta: Yleensä etäpäivinä tahtoo lounas jäämään väliin, mutta pyrin tekemään kevyen ja kasvispainotteisen lounaan niinä päivinä, kun työskentelen kotikonttorilla. Usein lounas on ruokaisa salaatti taikka kasviskeitto.


Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Joka päivä Villa Kotirannassa! <3 Tässä talossa on aina tunne, että olen vihdoin löytänyt kotini.


Lausut kehuja: Kehun lapsia päivittäin, miestäkin varmaan yhtä usein. Kehun ja kiitän myös työkavereitani säännöllisesti. Kehuja on huomattavasti helpompi antaa kuin ottaa vastaan!


Viimeksi luit jotakin syvällistä: Nyt täytyy tunnustaa, että siitä on aikaa! Ne dekkarit ovat vieneet mennessään – eikä Idiootit ympärilläni -kirja taida olla kovin syvällinen… 🙂


Linkitä mukaan biisi, mikä on koskettanut viimeksi. Tämä Evelinan Hitaasti -biisi on soinut päässä jo monta päivää… Ehkä siksi, että näin aikuisiällä elämänkumppanin löytäneenä, ja erityisesti moninaisissa uusioperheen koukeroissa pyöriessä välillä nousee mieleen ajatus, että voi, oltaispa tavattu aiemmin.


Haastan: Tällä kertaa en laita haastetta suoraan nimettynä kenellekään eteenpäin, mutta haastan jokaisen teistä, jotka jaksoitte lukea vastaukseni läpi – tulihan tästä melkoisen pitkä postaus…!