TAVOITTEENI VUODELLE 2020 – miten onnistuin? [#BLOGIHAASTE]

TAVOITTEENI VUODELLE 2020 – miten onnistuin? [#BLOGIHAASTE]

Kirjoitin vuosi sitten tammikuussa pitkän blogipostauksen fiiliksistäni töihin 100% työajalla palaamisesta pienimmän pojan täyttäessä viisi vuotta, sekä listasin vuodelle 2020 uudenvuodenlupausten sijaan neljä tavoitetta, joilla halusin luoda punaisen langan seurattavakseni kohti parempaa elämänlaatua ja rauhallisempaa tahtia arkeen.


Tavoitteet eivät rajoita elämääni, eivät aiheuta hampaidenkiristelyä, eivätkä välttämättä karsi elämästäni mitään pois. Parhaimmillaan tavoitteet tuottavat sisältöä elämääni aivan uudella tavalla, sillä osaan keskittyä olennaiseen ja tiedän, mitä kohti haluan kulkea.


Aloitin tammikuussa 2020 tavoitteiden miettimisen koostamalla moodboardin – tunnelmakuvien kollaasin – johon keräsin lehdistä kuvia, jotka herättivät minussa onnen tunteita ja mielihyvän läikähdyksiä. Hyvin nopeasti huomasinkin, että lämpimät tunteet tulivat muutamasta hyvin yksinkertaisesta teemasta, joiden pohjalta rakensin tavoitteet;



Luonnosta
Lapsista
Hyggeilystä
Maaseudun elämästä
Yhdessä vietetystä ajasta
Puutarhasta


Nyt, lukiessa vuotta myöhemmin läpi noita neljää tavoitetta ja ajatuksiani niiden toteutumisesta, on mielenkiintoista pitää mielessä, ettei tavoitteita pohtiessa ollut vielä pienentäkään aavistusta, millaisen mullistuksen edessä olisimme jo lähi viikkoina koronan rantauduttua Suomeen…


Pyrin elämässä ajattelemaan,
että kaikella on tarkoituksensa
ja jokaisessa synkässäkin pilvessä
on hopeareunus.


Löytämällä toivoa tuovia valon pilkahduksia synkimmistäkin hetkistä, kykenemme jatkamaan elämää haasteista huolimatta – vaikka välillä tuntuukin, että hampaat irvessä edetään kainaloita myöten kurassa… Elämä jatkuu aina, tavalla tai toisella, ja kaikesta voi – vaikka mustankin huumorin kautta – löytää jotain hyvää, mistä pitää kiinni vaikeimpina aikoina.


Ja kuten Jorma Uotila niin osuvasti eräässä haastattelussa totesikin, ’ei elämä ole lomaa’. Jokainen hetki arjessa ei voi olla silkkaa juhlaa ja kaikki tekemämme asiat ainoastaan niitä, joista nautimme. Välillä arki on silmien sulkemista haasteilta ja vastatuulessa hammasta purren tarpomista – mielessä kuitenkin ajatus siitä, että myrskyn jälkeen aina tyyntyy.


Niinpä kaikista menneen vuoden haasteista, suruista ja arjen ikävistä yllätyksistä huolimatta haluan ajatella, että maailman keikahtaminen keväällä osaltaan jopa mahdollisti osan tavoitteideni saavuttamisesta.


Ja kun tavoitteeni olivat maailman maanläheisimmät, oli koko perheeni voittajia tässä tavoiteasetannassa ja -toteutumassa!



Mitkä siis olivat tavoitteeni vuodelle 2020?



1. ENEMMÄN PARISUHTEEN LAATUAIKAA


2. ENEMMÄN LUONTOHETKIÄ PERHEEN KANSSA


3. SUUNTANA OMAVARAISEMPAA ELÄMÄÄ MAALLA


4. KIIREETÖNTÄ OLESKELUA KOTONA, TEKEMÄTTÄ OIKEASTAAN MITÄÄN


Mitä jokainen tavoite sitten tarkalleen piti sisällään
ja kuinka koen tavoitteen toteutuneen?


1. ENEMMÄN PARISUHTEEN LAATUAIKAA



TAVOITE TAMMIKUUSSA 2020:


”Tämä tavoite pyöri mielessä jo joulun alla ja otin ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan antamalla miehelle joululahjaksi treffikalenterin tälle vuodelle.


Jokaisen kuun alussa mies saa avata kirjekuoren, jonka sisältä löytyy treffien teema – se voi olla kahdestaan nautittu ravintolaillallinen, leffailta tai vaikka seinäkiipeilyä!


Tämä tavoite kumpusi miehen kanssa viime vuonna käydyistä juttutuokioista, kuinka kumpikin kaipasimme enemmän yhteistä aikaa kodin ulkopuolella – siis edes kerran kuussa treffi-iltaa.


Meillä on hauskaa yhdessä – kaikkien näiden vuosienkin jälkeen mieheni on parasta ja hauskinta seuraa ikinä – ja niinä kertoina, kun olemme päässeet täältä lapsiperheen arjesta livahtamaan omillemme, olemme vannoneet, että näin täytyy tehdä useamminkin!


….Jotenkin sitä vain arjessa meinaa ne omat pienet yhteiset hetket olla iltaisin lasten nukkumaan mentyä. Harrastusikäisten lasten kanssa erityisesti välillä tuntuu, että elämä lipsahtaa liian helposti sellaiseksi läpsystä vaihto -arjeksi. Kuulostaako tutulle?


Toinen pieni yhteinen hetki arjessa, jonka olemme koettaneet varastaa kiireiltä, on silloin tällöin vietetty yhteinen lounastauko, kun kalenterimme puitteissa ehdimme irtautumaan pieneksi hetkeksi töistä ja istumaan yhteiseen pöytään.


Tämä tavoite ei takuulla aiheuta hampaiden kiristelyä, eikä maistu pakkopullalle!”



TOTEUTUMA TAMMIKUUSSA 2021:


Nyt voi varmaan todeta – uuden sukunimenkin voimin ja raskausviikolla ~30 – että laatuaikaa miehen kanssa on ollut ihan riittämiin tänä vuonna! 😀


Vaikka kevään koronakotoilu aiheuttikin melkoista stressiä itselleni – moni varmasti muistaa vielä liiankin elävästi ihanan raastavan kombinaation etätyö + etäkoulu + kotipäiväkoti – niin kotona muutenkin hyvin viihtyvinä ei elämä juurikaan muuttunut koronan myötä. Oltiin vain vähän enemmän kotosalla kuin ennen, kun koulut menivät kiinni, harrastukset jäivät tauolle ja lomamatkat peruttiin.


Omalla tavallaan korona antoi luvan höllätä tahtia. Pois jäi läpsystä-vaihto -arki, kun kahden lapsen ja kahden aikuisen harrastuksien väliä ei tarvinnut enää työpäivän jälkeen ravata. Sai luvan kanssa köllähtää työpäivän jälkeen sohvalle kaffekupposen kanssa, kaivaa lasten kanssa lautapelit esiin ja katsella leffoja iltaisin yhdessä.


Tavoitteessa haaveilin enemmän miehen kanssa vietetystä laatuajasta kodin ulkopuolella, mutta koronan vuoksi tilanne keikahtikin aivan päälaelleen – emme ehtineet treffikalenteristakaan toteuttaa kuin kahdet tärskyt – ja loppujen lopuksi se olikin paras ratkaisu meille. Heivasimme turhan tuskailun esimerkiksi siitä, ’ettemme koskaan pääse edes leffaan kahdestaan’, ja opimme entistä paremmin ottamaan ilon irti niistä pienistä lapsivapaista hetkistä, joita vapautui jokaiseen arkipäivään kiireen hellitettyä. Pojat viihtyivät jo pieniä hetkiä touhuten yhdessä ja joka ilta varastimme – välillä yöunienkin kustannuksella – pienen Netflix -hetken herkutellen lasten mentyä nukkumaan.


Syksyllä, kun arki palasi normaalimmaksi ja lastenkin harrastukset alkoivat tauon jälkeen uudelleen, otimme tavaksi varastaa pienen hetken kerran viikossa yhteiseksi ulkoilutuokioksi, kun pienempi poika kävi ohjatussa jumpassa, jonne vanhemmilla ei ole mitään asiaa mukaan seuraamaan! Kovasti siis näin vuoden 2021 alussa toivonkin, että tämän hetkinen koronarajoitusten aika päättyisi pian, sillä niin me aikuiset kuin lapsetkin kovasti jo odotamme noita harrastushetkiä.


Koronakotoilun vuoksi
tai siitä huolimatta, kummin vain
meillä on edelleen hauskaa yhdessä.


…Mietinkin tuossa iltana eräänä nukkumaan mennessä höpötellessämme, että onhan se vain ihan mahtavaa, että lähes kahdeksan vuoden yhdessä olon, lähes kuuden vuoden remonttiprojektin, yhden yhteisen vahvaluontoisen lapsen, kohta läpipuuskutetun toisen yhteisen raskauden ja uusioperhekuvionkin jälkeen voin todeta, että olen saanut elämänkumppanikseni parhaan ystäväni, jolle voin jakaa kaikki ilot ja huolet, ja luottaa siihen, että rakkaus kantaa, vaikka välillä kiukuttaakin. 🙂


2. ENEMMÄN LUONTOHETKIÄ PERHEEN KANSSA



TAVOITE TAMMIKUUSSA 2020:

Pienempi poika rakastaa metsäretkiä – erityisesti sellaisia, joihin liittyy luonnonhelmassa nautitut eväät!


Isompi poika taasen sai joululahjaksi oman järjestelmäkameran, joten aiemmin hieman tahmeasti retkeilytuokioihin suhtautunut ~12v odottaa nyt innokkaasti mahdollisuuksia lähteä tutkimaan luontoa kameran linssin kautta.


Olemme tehneet välillä pieniä vaellusretkiä lähialueiden luontopoluille, mutta vuodelle 2020 tavoittelen metsäretkiä perheen kanssa vaikka kuukausittain!


Eikä metsäretken tarvitse tarkoittaa rinkka selässä luonnonsuojelualueen valloitusta! Se voi olla vaikka kävelyretki kylän laidalla olevan järven rantaan ja eväsleivillä herkuttelua laiturin nokassa istuen tai vaikka piipahtaminen talon takana olevaan lähimetsään.


Tärkeintä on yhdessä vetetty aika luonnossa!”



TOTEUTUMA TAMMIKUUSSA 2021:


Kun koulut ja päiväkodit sulkeutuivat keväällä 2020 ja siirryimme etäopetuksen – sekä etätyön ohessa kotipäivähoidon – pariin, pääsimme alkushokin jälkeen poikien kanssa yllättävän hyväänkin rytmiin arjessa.


Koulusta tulivat jokaisena aamuna klo08 aikoihin päivän tehtävät – luettavat kappaleet, tehtävät harjoituskirjoista sekä vapaamuotoisia tehtäviä mm. liikuntaan, käsityöhön ja kuvaamataitoon. Päivää rytmitti aamupäivän Teams -oppitunti, sekä äiti kotiopettajana, joka valvoi, että tehtävät tehtiin, kaikki kappaleet luettiin – ja tauot muistettiin rytmittää oppiaineiden väliin.


Itselläni alkoi myös huhtikuussa osa-aikaiset lomautukset, eli olin vapaalla jokaisena perjantaina – joka sattui myös olemaan isomman pojan koulupäivistä se lyhin. Koska tehtävät sujuivat viikolla niin hyvin, pakkasimme usein perjantaisin reppuun eväät ja lähdimme viettämään luonnontieto-taideaineet -yhdistelmäpäivää luontopoluille kameroiden kanssa seikkaillen.


Ja luonnollisesti pienemmälle pojalle etsittiin myös isomman pojan vanha pokkarikamera, jotta hänkin pääsi ikuistamaan luontohetkiä. Noista retkistä syntyikin mukava ”perinne” kevät-kesäkauteen 2020 – ja jo ennestäänkin olemassa ollut kipinä luontoretkiin jäi pienemälläkin pojalla kytemään sen verran kovasti, että joulupukki toi joululahjaksi ihan uuden, ikioman kameran hänellekin.


Omalta lähialueelta löytyi monen monta ihanaa luontokohdetta, ja välillä ajoimme hieman kauemmaskin, kuten Orimattilaan.


Luontoa ihmetteleville lapsille ja upeista lampimaisemista syttyville aikuisille suosittelen lämpimästi tutustumista Piilolammin luontopolkuun! Matka on juuri passeli 4-5 vuotiaallekin kävellä, maisemat vaihtelevat Koli -henkisistä kallioista lammen rantaa viettäviin polkuihin ja koko lammen ympäri menevän reitin varrella on alueen luonnosta kertovia infotauluja, joita poikien kanssa tutkittiin tarkasti.


Todettakoot loppuun, että isompi poika nautti noista
perjantaisista luontokoulupäivistä niin,
että totesi etäkoulun minun ohjauksessani olevan
paljon kivempaa kuin tavallisen koulun.


…Ehkä ihanin palaute – ja tarpeellinen korona-arjen jaksamisenkin kannalta – vaikka muutoin ’natsimaisesti’ vahdinkin tehtävien tekemistä, kuulustelin kokeisiin ja pakotin liikuntatunneilla ulos pyörälenkille. 🙂


RETKEILYAIHEISET POSTAUKSET


MENOVINKIT


3. SUUNTANA OMAVARAISEMPAA ELÄMÄÄ MAALLA



TAVOITE TAMMIKUUSSA 2020:


”Enemmän aikaa laittaa kädet multaan. Enemmän aikaa pysähtyä kasvimaan laitaan nauttimaan työn tuloksista.


Vähemmän viljeltyjä lajeja, enemmän aikaa käytettynä valikoituneiden lajien parissa. Maltillisesti esikasvatettavia lajikkeita, enemmän suorakylvöjä. Kasvihuone viime kesää tehokkaammin hyötykäyttöön.


Luonnosta ruokaa – niin omasta puutarhasta kuin metsästä ja järvestä.


Niin monena vuonna ovat marjastusretket jääneet väliin, kun ei muka ole ollut aikaa ja on ollut niin hankalaa lähteä lasten kanssa…! Tänä vuonna yhdistän metsäretken eväineen marjastukseen ja – jos vain luonto suo satoa – kerään pakastimeen mustikat ja puolukat ihan itse!


Ja kalaa – järvikalaa! Isompi poika käy niin mielellään ukin kanssa kalassa ja joka kerta saaliina on erilaisia järvikaloja.


Tänä vuonna mahdollistan pojalle noita kalaretkiä entistä enemmän, jotta – ukki-lapsenlapsi -laatuajan ohella – saamme perinteisen kauppalohen rinnalle enemmän myös suomalaista kalaa, aitoa lähiruokaa!


Myös sienestys on ollut opeteltavien perustaitojen listallani vuosikausia, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi opetella tunnistamaan edes perinteisiä ruokasieniä.


Tänä vuonna tavoittelen siis edes yhtä sieniretkeä asian osaavan kaverin kanssa ja taitoa tunnistaa pari yleisintä sienilajiketta!”



TOTEUTUMA TAMMIKUUSSA 2021:


Koronakevät ja -kesä etätöineen, lomautuksineen ja pitkine kesälomineen toivat todellakin enemmän aikaa laittaa kädet multaan!


Ei yhtenäkään keväänä vuosikymmeneen ole esikasvatukseni lähtenyt niin totaalisen käsistä kuin viime keväänä – ensimmäistä kertaa olin jokaisena aamuna kotosalla, ilman kiirettä viedä lasta hoitoon ja suunnata Helsingin ruuhkiin, ja ehdin viettää aamun varhaiset hetket kastellen ja koulien taimia.


Viime kevät oli myös ensimmäinen, jolloin jo toukokuussa kannoin tomaatintaimet kasvihuoneeseen harsojen alle lämmittimen kupeeseen! Eli toiveeni kasvihuoneen tehokkaammasta käytöstä ainakin toteutui moninkertaisesti – hainhan sieltä vielä lokakuussakin kirsikkatomaatit salaatteihin.


Kiittelin myös onneani – kyllä, se hopeareunus jokaisessa synkässäkin pilvessä pääsi tässäkin kohti pilkahtamaan esiin – että olin kotona jokaisena päivänä, kun keväällä kylvimme pihaan ruohonsiemenet ja sitten alkoikin yllättäen helteinen jakso! Jos en olisi ollut koronan vuoksi kotikonttorilla päivittäin, en olisi ehtinyt aamulla, lounastauolla, iltapäivän kahvitauolla ja heti töiden jälkeen seisomaan pihalla letkun varressa ja koko ruohon kylväminen olisi mennyt hukkaan!


…Pitkin kesää mietinkin, miten olisikaan kotipuutarhurin hyvä olla pitkä ’kesäloma’ kotosalla, kun kasvimaa juurikin vaatii hoivaa ja huoltamista!
Notta voisinkohan jatkossakin jotenkin mahdollistaa unelmani ja
yhdistää kesälomaan vaikka kuukauden palkatonta vapaata, keskittyen täysillä viljelyyn
sekä kesälomilla oleviin lapsiin!


Niin ikään tavoitteeni marjastuksen suhteen onnistui yli odotusten – kuten varmasti monella muullakin innokkaalla poimijalla viime kesänä! Mustikkaa oli metsät niin täynnä, että oikein pahaa teki lopulta lopettaa kerääminen, kun pakastimeen ei enää yksinkertaisesti mahtunut lisää, eikä aika enää riittänyt hilloamalla säilömiseen. Äidin mustikkahilloa onkin päästy jo vohvelien ja lettujen kanssa herkuttelemaan tänä talvena jo useaan otteeseen.


Lokakuun lopussa säilötyn sadon määrä näytti tällaiselle:


17l Mustikkaa pakastettuna (10l ostettu, 7l itse kerätty)
5l Mustikkahilloa (itse kerätyistä marjoista)
5l Raparperi-pensasmustikkahilloa (omat raparperit, äidin pensasmustikoita)
0,4l Omenahilloa (omista omenoista)
3l Omenasosetta leivontaan (omista omenoista)
90l Omenamehua (omista omenoista puristettuna)
5l Lehtikaalia tuoreena pakastettuna
0,5l Pinaattia pakastettuna
0,5l Mansikkaa pakastettuna
8,5l Keltasipulia silputtuna pakastettu
3l Punasipulia silputtuna pakastettu
8l Hernettä pakastettuna
3l Kesäkurpitsaa soseutettuna pakastettu
1,2l Härkäpapua pakastettuna
6l Karviaisia pakastettuna (isän puutarhasta kerätty)
2l Punajuurisosetta pakastettuna (isän kasvimaalta)
1 Iso lasipurkillinen punasipulia kuivattuna rouheena
½ Iso lasipurkillinen lehtikaalia jauheena
0,5l Ruohosipulia pakastettuna
Raparperia pilkottuna pakastettu
2l Raparperihilloketta pakastettuna leivontaan
2l Kurpitsasosetta (urakka vielä kesken)


Ainoastaan lasten kalaretket ukin kanssa jäivät koronan vuoksi minimiin, sillä vanhempani ovat ikänsä puolesta riskiryhmää, emmekä uskaltaneet kesällä käydä kuin muutaman pienen visiitin tekemässä Pohjois-Savoon. Tuolloinkin vietimme aikaa yhdessä vain ulkosalla ja yhden visiitin aikana nukuimme poikien kanssa rantasaunan pukuhuoneessa makuupusseissa – mikä oli seikkailu jo sekin! Tuolla kyseisellä reissulla pienempi poika kävi laiturin nokassa mato-ongella mummon ja ukin kanssa – ja sai kultaisen kalan, jota vielä näin talvellakin hän muistelee innolla – sillä aikaa, kun isompi poika suppaili järvellä.


4. KIIREETÖNTÄ OLESKELUA KOTONA, TEKEMÄTTÄ OIKEASTAAN MITÄÄN



TAVOITE TAMMIKUUSSA 2020:


”Menneenä vuonna stressasin ihan liikaa sitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja haluaisin tehdä, muttei koskaan ollut riittävästi aikaa.


Välillä istahdin sohvalle, kimposin ylös siirtämään lautasen pöydältä tiskialtaaseen, istahdin sohvalle uudelleen, pomppasin kastelemaan kukkia, istahdin keittiön pöydän ääreen lukemaan lehteä, kunnes hetken päästä muistin, että yläkerran wc:n allas piti pestä. Ylös, alas, ylös, alas… Rauhoittumatta hetkeen!


Tänä vuonna aion pysähtyä.


Tahdon oppia nauttimaan hetkestä. Erityisen tärkeälle tämä tavoite tuntuu nyt, kun olen luopumassa ylimääräisestä vapaapäivästäni.


Kuinka ehdin lepäämään ja lataamaan akkujani kaksipäiväisen viikonlopun aikana, jos en osaa pysähtyä ja olla hetkessä läsnä?!


Aion pitää mukanani pientä ToDo -vihkoa, johon kirjaan jokaisen askareen, joka tulee mieleeni – oli se sitten verannan vaatekaappien siivoaminen tai työhuoneen kaapistojen suunnitteleminen.


Poistamalla odottavien töiden listan päästäni, kirjoittamalla ne ylös talteen paperille, selkeytän ajatuksiani ja annan tilaa myös päivittäiselle haaveilulle.


Villasukat jalkaan siis, puita pönttöuuniin ja pienet päiväunet sohvalla viltin alla, kiitos!



TOTEUTUMA TAMMIKUUSSA 2021:


Viime vuosi pakotti pysähtymään, vaikka se ei olisikaan ollut tavoitelistallani.


Kevään uutiset lomautuksista aiheuttivat alkuun melkoisen stressin – taisi siinä yksi itkukin tirahtaa – että miten osa-aikaisen lomautuksen pienempi palkka ja pidemmän lomautusjakson palkattomuus vaikuttaisi arkeen, kun työttömyyskassan päätöksissäkin piti varautua pitkiin odotusaikoihin.


Monta päivää meni hieman usvassa, tehden laskelmia ja suunnitelmia, hakien lainoihin lyhennysvapaita ja laittaen autoa seisontavakuutukseen. Mies kulki koko kesän polkupyörällä töihin, joten minun autoni oli kuukausia poissa käytöstä ja siirryimme yhden auton talouteen.


Hammasta purren alkujärkytys tarvottiin läpi, ja kun tilannetta pystyi hetken kuluttua katsomaan jo pienen etäisyyden päästä, löytyi niitä hopeareunuksia enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella hahmottavani tuollaisesta tilanteesta.


Kerrankin oli aikaa olla. Kuten yllä kirjoitinkin, koko kevään tein osa-aikaisella lomautuksella nelipäiväistä viikkoa, eli sain nauttia lasten kanssa pitkästä, kiireettömästä viikonlopusta jokaisena viikkona. Kesän pidemmän lomautuksen alettua sain jokaisena (sään sallimana) aamuna juoda kaikessa rauhassa aamukahvit terassilla auringossa, lukea lehteä ja ihan vain laiskotella – ennen tarttumista päivän puuhiin.


Kesä ei täyttynyt pakollisista menoista – lyhyt Suomen kesä muutamine viikonloppuineen kun on yleensä täyteen tuupattu perhejuhlilla, huvipuistoretkillä ja muilla kalenterintäytteillä – vaan jokaisena aamuna pystyi istahtamaan lasten kanssa alas pohtien, ”mitäs tänään tehtäisiin?


Tilasin syksyllä itselleni palkinnoksi läpi porskutetusta lomautusjaksosta viikonlopun Hesarin ja opettelin uuteen, rentouttavaan viikonlopun aloitukseen; hitaaseen aamupalaan hiljentyen lehden ääreen.


Koronakevän ja -kesän monen monta hetkeä vietin hiljentyen myös neuleen ääreen ja muutamassa kuukaudessa valmistui enemmän villapaitoja, kuin olen yhteensä koko elämäni aikana neulonut!


Ja päiväunia – niitä olen nukkunut viime vuonna niin monet, että oikein hymyilyttää ajatellakin! Välillä saatoin puutarhatöiden päätteeksi jopa nukahtaa alaterassin keinutuoliin, mitä ei todellakaan ole edes suunniteltu nukkumiseen soveltuvaksi! 🙂


Vuosi 2020 oli loppujen lopuksi niin outo, epävarmuuden täyttämä ja stressaavakin ajoittain,
että se myös pakotti olemaan armollinen itselleen ja antamaan anteeksi sen,
ettei kaikkea mitenkään vain jaksanut tehdä ja suorittaa!


En ole vielä asettanut tavoitteita tälle vuodelle 2021, moodboard on niin ikään vielä tekemättä,
mutta ajatuksissa hahmottuu hieman vastaavanlainen
arjen pienistä hetkistä nauttimisen tunnelma,
jonka tahtoisin oppina viime vuodesta
kantaa mukanani tälle tulevallekin.


Toki höystettynä vauva-arjen iloilla ja omanlaisillaan haasteilla!



Pssst, tuosta moodboardista löytyy enemmän juttua ja valokuvia alla olevasta linkistä:



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *