Toukokuun lumimyrsky ja kuulumiset kasvihuoneesta

Toukokuun lumimyrsky ja kuulumiset kasvihuoneesta

Vuosi sitten kesäkuussa tontin etelälaitaan nousi kauan odotettu kasvihuone!


Monta mutkaa oli kasvarin kasaamisessa ja useampaan otteeseen meinattiin jo heittää hanskatkin tiskiin, joten vaikka perustukset olivat valmiina hyvissä ajoin, venähti lopullinen valmistuminen kesäkuun puolelle.


Kuvia ja tarinaa kasvihuoneen perustamisesta löydät mm. tästä toukokuun 2019 julkaisusta:

KEVÄTKUULUMISIA PIHASTA JA PUUTARHASTA


18m2 kennokasvihuone täyttyi heti valmistuttuaan vauhdikkaasti ja täysin suunnittelematta, kun pitkän odotuksen jälkeen pääsin tomaatin taimet – jotka alkoivat jo kukkimaan verannalla – sinne kantamaan.


Tänä vuonna aion oppia viime kesän haasteista ja olen koettanut jotenkin järkevästi hahmotella ruukkujen ja kalusteiden paikkoja valmiiksi.


…Tosin tuosta alla olevasta suunnitelmasta jo hieman poiketen olen valmistellut jo hyllyköitä yhteen metrin levyiseen välikköön paprikoille ja yrteille.


Koska veranta vähitellen räjähtää esikasvatuksessa olevien taimien määrästä, olen nyt toukokuun ajan lähes päivittäin ottanut tomaatin taimen/pari, istuttanut isoon ruukuun ja kantanut kasvihuoneeseen.


Pihassa on vielä jäljellä muutama kuutio puutarhamultaa, jota tilasin 12m3 huhtikuun lopulla. Tuosta mullasta on mm. täytetty kasvatuslavoja, joissa multa oli talven aikaan vajonnut ja tulihan kasvihuoneen kupeeseen kolme uuttakin, hieman isompaa lavaa. Nuo isot lavat saivat pohjilleen tosin ensin puutarhan haravointijätteet, eli kuivat lehdet, heinät ja oksat pihamaalta, vasta siihen päälle kärräsin uudet mullat.


Multaa on uponnut myös marjapensaiden (kaksi karviaista, kaksi punaherukkaa, kaksi valkoherukkaa), kirsikkapuun sekä perennojen istutuksiin ja valmistuihan juuri myös kaksi kohokukkapenkkiäkin!


Ja kaikkein eniten multaa söi pihan kahden pengerrystasanteen tasoitus ja nurmikon pohjamultaus.


…Mutta silti multaa on vielä riittämiin,
jotta saan kaikki tomaatintaimeni
istutettua suurempiin ruukkuihin
ja kannettua vähitellen kasvihuoneeseen!


Ehkä koska tomaatin taimia on verannalla niin monia kymmeniä ja kaikkiaan neljää eri lajiketta, olen rohkeasti uskaltanut lähteä kokeilemaan, josko taimet pärjäisivät jo kasvihuoneessa.


Täällä Mäntsälän kupeessa (vyöhyke III) ovat päivät olleet niin aurinkoisia ja lämpimiä, että kasvihuoneessa on ollut päivisin jo todella helteistä.


Lisäksi kasvihuoneen betonilattia varaa upeasti lämpöä,
kuten suunnittelimmekin, joten öisinkin lämpöä on
riittänyt kiitettävästi.


Olen silti huputtanut taimet hellästi harsoihin, joita olen avannut ainoastaan kastelua varten.


Kuten otsikkokuvasta näkee, ovat taimet nauttineet olostaan kasvarissa!


Eilen (11.5.) koin pienimuotoisen järkytyksen – ja sain melkoisen ketutuksen päälle – kun aamupäivästä alkoi satamaan oikein paksua räntälunta taivaan täydeltä!


Lunta satoi tuntikausia – varmaan reippaat 5-6h kaikkiaan – ja kinostakin kertyi kymmenisen senttiä.


Lapset nauttivat tilanteesta, pyörittivät lumipalloja,
olivat lumisotaa ja hyppivät keinuista matalaan hankeen, mutta minä mökötin keskellä puutarhaa happamena.


Koko pitkä musta talvi kärvisteltiin ilman lunta, niin toukokuussa tuo hanki oli minulle hieman liikaa, hieman liian myöhään!


Suurin huoli oli juuri sunnuntaina istuttamista pensasmustikan taimista ja perennoista, jotka nyt jäivät raskaan lumikuormituksen alle… Pioneissakin oli jo niin pitkät, hontelot varret, että en edes uskalla mennä katsomaan, miten niiden kävi…


Kasvihuoneen kupeeseen olin istuttanut jo seitsemän lehtikaalin taimea harson alle, mutta veikkaan, että viimeistään niiden päälle raskaasti painunut harso ja lumen viileys teki niistä selvää. Onneksi lehtikaalejakin on vielä verannalla yli neljäkymmentä taimea, joten niiden menetys ei hirmuisesti harmita.


Mutta ketuttaa silti…


Kipaisin lumisateen hellitettyä myöhään iltapäivällä kasvihuoneeseen tarkistamaan tilannetta tomaattien osalta. Lämpötila oli päivän mittaan pysynyt ulkona +5C tietämillä, ja kasvihuoneessakin oli vielä ihan normaalin huonelämpötilan tuntuista.


Kiitin kyllä onneani, että olin nähnyt vaivaa ja huputtanut taimet niin hyvin!


Tässä kaarikasvihuoneessa saan hyvin hyötykäytettyä noita tukirakenteita mm. harsojen asettelussa keskikäytävällä (kuva alla). Lisäksi virittelin narut poikittainkin tukiraudoista toisiin, jotta sain harsot myös seinustoille. Noita samaisia tukinaruja saan myöhemmin kesällä hyödynnettyä taimien tukemiseen.


Tomaatin taimet ovat kaikki nostettuina erilaisten puukorokkeide päälle, eli ruukut eivät ole suoraan betonilattialla – virhe, jonka tein ensimmäisenä kesänä, vaikka riskin tunnistinkin ja sain maksaa siitä todella runsaalla kastelutyöllä…


Vuoden takaisessa blogijutussa (linkki alla) olen listannut syitä, miksi päädyimme valettuun perustukseen kasvihuoneelle, emmekä esimerkiksi maapohjaan. Postauksessa jaan myös ajatuksiani ruukkuviljelystä kasvihuoneessa.

LUONNONMUKAISTA KASVATUSTA RUUKUSSA JA KASVUSÄKISSÄ


Mies osasi eilen kertoa, että oli tulossa ensimmäinen pakkasyö pitkiin aikoihin, joten kasvihuoneeseen kannettiin hieman lisälämmitystä puhaltamaan yöksi.


Tämä onneksi osattiin ottaa huomioon kasvihuonetta suunnitellessa:


Kasvihuoneen nurkassa on meillä
kiinteä pistorasia (tolppa)
– niin lisälämmitintä kuin kevään lisävalaistusta
taikka syksyistä valosarjaa varten!


Ei ehkä sellainen Cottage garden -henkinen, maalaisromattinen kasvihuone, josta myös haaveilen edelleen, mutta täydellinen mahdollistamaan hukean sadon mm. tomaattia – kuten viime kesä jo todisti!


Eli omavaraisempaan elämään pyrkivän
kotipuutarhurin näkökulmasta onnistunut ratkaisu!


Kunhan päästään reippaasti kesäkuun puolelle ja rohkenen ottaa harsot tomaattien yltä, siirtelen taimet ruukuissaan oikeille paikoilleen kasvihuoneen reunoille.


….Viime kesänä tomaatin taimia oli levällään myös pitkin keskikäytävää, mikä teki kastelemisesta ihan painajaismaista…


Tänä vuonna en kasvata kasvihuonekurkkua lainkaan (avomaakurkkua on sen sijaan nyt itämässä vajaat parikymmentä siementä), vaan käytän tuon tilan vesimeloneille. Ja tosiaan yhden metrin levyisen kaistaleen omistan paprikoille ja yrteille, kuten basilikalle, joka nauttii kasvihuoneen kostean kuumasta ilmastosta.


Lisäksi päätin kokeilla hyödyntää kasvihuoneen kuutioita paremmin, mm. noilla aiemmin mainitsemillani hyllyillä, mutta myös katosta roikkuvilla amppeleilla.


Oli vielä pakko tähän loppun jakaa valokuva tuosta kasvihuoneen oven takana moukuvasta Bono -kisustamme…


Mokoma maatiainen on kuin koira; kulkee perässä, mitä milloinkin touhuan, ja jos hetkeksi johonkin istahdan, on hän välittömästi kiinni kupeessa. Ei viihdy sisällä, jos muut ovat ulkona ja eikä yleensä suostu jäämään ulos, jos muu lauma siirtyy sisälle… Vähintään hakkaa terassin lasiovea tai tuvan ikkunaa, kunnes joku antaa periksi ja päästää hänet sisälle.


Tuossa kuvassa on klassinen tilanne nyt ikuistettuna; herra huomasi, että livahdin kasvihuoneeseen ja itsekkäästi suljin oven perässäni, jättäen hänet ulkopuolelle. Hän maukui (eli huusi ja komensi), kunnes laskin kameran ja kiltisti kävin päästämässä hänet sisälle seurakseni…


Tylsäähän tämä puutarhatyö olisi
ilman innokasta seuralaista! 😉