Elämässä on aina oltava unelmia, niin suuria kuin pieniäkin – vaikkei pöytälaatikosta vielä löydykään bucket list.
Osa haaveistani liittyy perheeseen, osa työelämään, osa siihen, miten haluaisi elämäänsä elää – ne ovat niitä suuria unelmia. Sitten on niitä pienempiä haaveita, jotka eivät kuitenkaan ole lainkaan sen vähäisempiä, vaikkakin välillä saattavat tuntua ehkä jopa höpsöille.
Yksi sellainen pieni unelma on ollut joku päivä istahtaa päiväkahville sisustuslehden ääreen ja löytää oma koti sen sivuilta!
Pari päivää sitten tämä haave vihdoin toteutui, kun Maalla -lehden tammikuun numero ilmestyi!
….Sen verran todellisuus tuosta haavekuvasta poikkesi, sillä en malttanut odottaa kotiin kahvien keittoon asti, vaan kahlasin innoissani jutun ensimmäisen kerran läpi jo auton hämärässä, isomman pojan jalkapallotreenien päättymistä odottaessa….! 🙂
Eikä juttu tietenkään yllätyksenä tullut, vaan jutun julkaisua on odoteltu jo melkoinen tovi; valokuvaaja Sari Rantanen otti minuun yhteyttä jo loppusyksystä 2017 ja helmikuussa 2018 vietettiin hauska ja todella mielenkiintoinen päivä niin Sarin kuin toimittaja Anna Kristerin kanssa kodissamme.
Arvaatteko mikä on suurin syy, miksi olen haaveillut tällaisesta lehtijutusta?
Oman kodin näkee aina tietyllä tavalla; joitakin asioita korostaa, toisia rajaa valokuvista pois. Tietyistä yksityiskohdista on tullut itselle niitä rakkaimpia ja toiset nurkkaukset aiheuttavat päänvaivaa, kun ne eivät ole juuri sellaisia, kuin toivoisi.
Oli mielettömän jännittävää odottaa valokuvia, ja nähdä kuinka ammattilainen näkee meidän kotimme; kiinnittääkö hän huomiota juuri niihin asioihin, jotka ovat omia suosikkejani vai näkeekö hän jotain kaunista niissä asioissa, jotka itse yleensä jätän kuvaamatta?
Kävimme Sarin kanssa kuvauspäivänä joitakin huoneita läpi ja nostin esiin yksityiskohtia, joista oikein kovasti pidän, mutta loppujen lopuksi Sarilla oli ammattilaisen ottein täysin oma näkemys siitä, mistä ja millä rajauksella kuvat otettaisiin.
Loppujen lopuksi en tiennyt lainkaan, millaisia kuvia – tai edes mistä huoneista otettuja – lehtijuttuun lopulta päätyisi! …Voitte kuvitella, että 11 kuukautta on mennyt kovassa jännityksessä ja odotuksessa…
…Toki, kun olen seurannut Sarin Instagram -tiliä tiesin, että tämän ammattilaisen ottamat kuvat tulisivat olemaan upeita!
Sen verran Anna, jutun toimittaja, myöhemmin haastattelun yksityiskohtia tarkentaessaan paljasti, että valokuvia oli lopulta niin runsaasti, että rankalla otteella olivat joutuneet toimituksessa karsimaan neljään aukeamaan mahtuvat!
Etukäteen hieman jännitin tuota helmikuista päivää, kun juttua tehtäisiin; ensinnäkin kotiimme tulisi kaksi aivan vierasta ihmistä – mitä jos tilanne olisi jotenkin vaivaannuttava…? Olla siinä nyt sitten rento haastateltava… Lisäksi molemmat muksut olisivat kotona – näiden vauhtipetojen kanssa valokuvaamisen ajatteleminenkin nosti jo pienen tuskanhien päälle!
Ja sitten se suurin stressin aihe: Villa Kotiranta oli vuosi sitten vasta remontista valmistumassa, eli viimeistelemättömyyttä oli siellä ja täällä. Lisäksi olin varma, että hurjasta siivousurakasta huolimatta – juu, meillä ei ole arkena noin siistiä kuin kuvissa! – villakoira vierisi esiin jostain nurkasta tai valokuvaaja huomaisi pölyisen pinnan jossakin pilaamassa kuvakulman…
…Lopulta päädyin vieraille jo heti heidän sisään astuessa pahoittelemaan perinteiseen suomalaiseen tapaan, että ”täällä nyt on vain tällaista, tavallista lapsiperheen arkea ja elämää”!
Mitä sitten?!
Sitähän Villa Kotiranta on: nelihenkisen lapsiperheen ihan arkinen koti, jossa eläminen näkyy ja kuuluu! Miksi sitä pitää pahoitella?!
Olen niin onnellinen, kun kodistamme tulivat juttua tekemään juuri Sari ja Anna! Päivä oli super rento – vaikka lapsetkin hulisivat siinä menossa mukana – ja kemiat osuivat niin hyvin yhteen, että haastatteluakin tehdessä tuntui aivan kuin vanhan ystävän kanssa jutusteltaisiin kahvien äärellä!
Oli myös hauskaa katsella jutun kuvia ja muistella, mille kotimme näytti tuolloin viime helmikuussa; huonekasveja oli ainakin paljon maltillisemmin ja makuuhuoneen seinälle on ilmestynyt avohylly (huonekasveineen) sekä muita pieniä yksityiskohtia.
Niin ja makuuhuoneesta poistui myös syksyllä tilaa hieman liikaa hallinnut televisio, jota ei juurikaan edes käytetty.
Nyt on yksi unelma siis ruksittu listalta – ja millä tavoin!
Kiitos Sari ja Anna tämän pienen suuren unelmani toteuttamisesta!
// Our home is in the latest issue of Maalla -interior magazine!
