Toinen jakso (2/2) kesälomaa alkoi nyt!
Ja kiitos kesäkuun alkupuolen mörköhelteiden, tuntui ensimmäinen osa lomasta muuten ihan KESÄlomalle!
Olin luonut itselleni paineet ehtiä ensimmäisten lomaviikkojen aikana siivoamaan koko talon lattiasta kattoon, karsimaan kaapeista kaikki turhat tavarat kierrätykseen, laittamaan kasvihuoneen valmiiksi, kylvämään kaikki kasvimaan lajikkeet, joita en ollut esikasvattanut ja lisäksi viettämään lasten kanssa huimasti aikaa…
Kuulostaako tutulle…? Miksi ihminen tekee tuollaista itselleen? Joka kesä?!
Kahden ensimmäisen lomaviikon saldo näyttää lopulta tällaiselle;
- Veranta muutettu esikasvatushuoneesta takaisin viihtyisäksi kahvittelupaikaksi (vaati VIIDEN tunnin siivousurakan, sisältäen viimeisten kasvien kantamisen pihan toiselle puolelle kasvihuoneeseen – eli tähän tuhraantui periaatteessa yksi lomapäivä...).
- Kasvihuoneessa kaikki kasvit paikoillaan, hyvinvoivina ja kasvari muutenkin viihtyisässä kunnossa.
- Alakerran tv- ja pelihuone uudelleen järjestetty ja siivottu
- Pienemmän pojan huone siivottu (legojen ja lelujen kerääminen lattioilta olikin melkoinen homma).
- Kasvimaalle kaikki kylvetty.
- Siimaleikkurilla pihan alaosa ja sivustat siistitty (alueet vielä niin työn alla, ettei sinne ruohonleikkurilla pääse).
- Pihalta löydetyt perennat kerätty talteen kukkapenkkiin.
- Touhukkaita leikkihetkiä lasten kanssa ulkosalla, sekä melkein viikon visiitti mummolaan Pohjois-Savoon.
- -3kg painonpudotus siinä sivussa huomaamatta, kiitos yllä listatun hyötyliikunnan…!
Notta koko taloa en saanut siivottua hyvällä tahdollakaan! Mutta tuo verannan siivoaminen ja sen pienestä uudistamisesta syntynyt mielihyvä lohduttaa kummasti.
Ja kun tuvan kaaos alkaa ahdistaa, voin siirtyä kahvikuppini kanssa seesteiselle ja siistille verannalle, missä mieli lepää.
Suurin osa tuosta verannan siivoamiseen käytetystä ajasta meni tavaroiden siirtelyyn; koko kevättalven esikasvatustaimet pitivät verantaa vallattuna – ja niiden taakse nurkkiin jäi saarroksiin myös talvella käytössä olleet koko perheen sukset, luistimet, luistelutuet…
Eli ei auttanut ainoastaan kasvien kantaminen kasvihuoneeseen, vaan pyysin isompaa poikaa avukseni kiikuttamaan talviurheiluvälineitä alakerran varastoon. Voin kertoa, että jos olisin siivoamisen ohessa vielä juossut kahden kerroksen väliä talon päästä päätyyn tavaroita kuljettaen, en olisi selvinnyt viidessäkään työtunnissa urakasta! Eli iso kiitos kuuluu ansaitusti isommalle pojalleni!
Toinen aikaa vienyt työ oli verannan lattian kuuraaminen mopin ja juuriharjan kanssa; kiitos verannan laattalattian, olin voinut pitkin kevättä tehdä kaikki kylvö- ja istutustyöt ”siististi sisätiloissa”. Myös viherkasvien mullat vaihdoin verannalla. Voitte siis kuvitella mille lattia näytti muutaman kuukauden multatöiden jälkeen….
Mieskin alkoi jo hermostua pitkittyneeseen mullanvaihtopisteen lojumiseen verannalla, sillä multaa alkoi lasten ja kissan jaloissa kulkeutua jo verannalta muualle asuntoon. Hän jo lupasi (vai uhkasi…?) muuttaa nykyisen puuliiterimme minulle esikasvatushuoneeksi, jonne voisin suurin piirtein muuttaa kukkaruukkujeni kanssa vusoittain maaliskuusta lähtien koko kevätkaudeksi! 😀
Siivouksen yhteydessä myös järjestelin verantaa uudelleen ja makuuhuoneessa hieman liikaa tilaa vienyt retro sivupöytä löysi uuden paikkansa kukkatasona etelään päin aukeavien ikkunoiden alta.
Haaveilen löytäväni tuolle seinustalle koko matkalle 2-3 vanhaa rottinkista kukkatasoa – niitä sellaisia lasilevyllä varustettuja korkeita ja kapeita kaunottaria. Välillä niitä näkee Tori.fi -nettikirppiksellä, mutta hinnat tässä lähialueilla ovat yleensä 100-150€/kpl, mikä mielestäni on ihan liikaa. Kirppishaukkana ja peruspihinä kodinsisustajana uskonkin, että sopivat tasot tulevat kyllä vastaan ajan kanssa järkihintaankin.
Tuon suuren kultapalmun löysin taannoin puolivahingossa Plantagen 5€ alelaarista. Rullakkoon nostetut palmut olivat melko huonossa kunnossa, päässeet ilmeisesti kuivahtamaan ja hetken mietittyäni päätin tarttua haasteeseen. Olin toivonut kultapalmua jo tovin, mutta en ollut raaskinut maksaa 30-40€ huonekasvista, josta en ollut varma, saisinko pidettyä sitä hengissä. Mutta viidellä eurolla olin valmis testaamaan!
Ja nyt, kun kasvi on toipunut hellässä hoidossani ja voi loistavasti, melkein harmittelen, etten tuolla viiden euron hinnalla ottanut useampaa…
Yksi suurimmista muutoksista verannalla tänä vuonna on ollut korkeiden kaapistojen viimeistely ovin ja vetimin.
Kasasimme kaapistot paikoilleen jo melkein puolitoista vuotta sitten, mutta ovien hankinta ja asennus jäi kaikkien muiden keskeneräisten töiden alle. Lisäksi vei aikaa tehdä lopullinen päätös ovien väristä – ja nyt olen niin onnellinen, että emme kiirehtineet urakan kanssa ja valinneet vihreitä ovia, joita aluksi mietimme.
Harkitsimme siis aluksi Ikean vihertäviä KUNGSBACKA -ovia (joita ilmeisesti ei enää ole valikoimassa vihertävinä), mutta luulenpa, että ne olisivat näin massiivisena seinämänä pimentäneet ja kaventaneet tilaa. Sen sijaan tuo valittu ASKERSUND vaalea saarnikuvio -ovi heijastaa kauniisti valoa ja saa massiivisen kaapiston näyttämään raikkaalle ja kevyelle.
Koska emme löytäneet tilaan sopivan kokoisia kaappirunkoja Ikean vaatekappivalikoimasta, päädyimme tuunaamaan meille täydellisen kaapiston Ikean keittiökaapistoista. Sieltä löytyi kaipaamamme 60cm syvä ja 220cm korkea kaappirunko, jonka päälle kolmen kaapin osalta pystyimme vielä lisäämään 60x60cm kaapit!
Näin, lähes kolmen metrin korkeuteen kohoavilla kaapeilla, saimme parhaiten hyödynnettyä tuon säilytykseen tarkoitetun seinustan.
Asensimme kaikki parkitusta nahasta valmistetut ÖSTERNÄS -vetimet lenkeiksi, jotka ovat olleet todella kätevät käytössä. Näin vältettiin myös se riski, että pienempi poika intoutuisi roikkumaan kaapin ovista – mitä hän tekee kielloista huolimatta välillä väliovien kanssa…
Siivous on kyllä todistetusti maailman halvin tapa uudistaa kodin ilmettä!
Siivotussa tilassa myös pienet yksityiskohdat nousevat paremmin esiin, kun kaikki häiriötekijät on raivattu pois.
Yksi rakkaimmista esineistä verannalla on miehen minulle yllätyksenä ostama Mauno Koiviston valokuva (kuva alla), joka löytyi kyläkoululla järjestetyistä myyjäisistä, jonne en itse valitettavasti päässyt mukaan.
…Isompi poika ei millään pysty ymmärtämään, miksi verannallamme nyt vieraita toivottaa tervetulleeksi vanha presidenttimme. Itse olen sitä ikäluokkaa, jolloin kyläkoulun seinällä presidentin valokuva aina roikkui. Ja Mauno, joka aloitti presidenttinä syntymävuotenani ja josta mieleen ovat jääneet suuret lentopalloilijan kädet ja hänen puutarhatraktoriin tuunaama klapikärry presidenttikauden päätyttyä, jotenkin luontevasti kuuluu osaksi omia lapsuudenmuistoja. Lapseni on tätä nostalgiaa vaikeaa ymmärtää… 😉
Hakusessa olisi vielä vastaava kuva Kekkosesta vastapäiselle seinälle ulko-oven ylle – voisivat sieltä tuijotella toisiaan silmiin, Manu ja Urkki.
Tovin mietin tuota alla olevaa valokuvaa katsoessa, että tämänkin olisi varmaan voinut stailata jotenkin selkeämmäksi, mutta silloin en kertoisi totuudenmukaista tarinaa siitä, miten lapsiperheessämme veranta vaatesäilytyksessä toimii.
Kahden aikuisen ja kahden lapsen vaatemäärä avonaulakoissa on näin kesällä vielä jotenkin hallittavissa, kun takkeja ei juurikaan tarvitse, mutta välikausina ja talvella tuntuu, että naulakot pursuavat eri käyttöön tarkoitettuja ulkovaatteita; neljän hengen toppatakit, toppahousut, sadevaatteet, kevyemmät ulkoiluvaatteet, toppahaalarit, rönttävaatteet pihaleikkeihin, ulkoliikuntavaatteet…
Nyt, kun verannan vaatekaappeihin saa vihdoin ovien taa piiloon suurimman osan vaatteista, koetan pitää huolen, että naulakossa roikkuisi vain yhdet käyttötakit per henkilö ja kaikki muu olisi pois silmistä kaapissa. Joskus onnistuu, useimmiten ei…
Lisäksi verannalla säilytetään kaikki perheen liikuntaharrastuksiin liittyvät tavarat; jalkapallot, nappulakengät, treenireput, juoksukengät, pyöräilykypärät… Talvella tuohon listaan tulee myös neljän hengen sukset sauvoineen, monot ja luistimet, jääkiekkomailat ja kiekot, luistelukypärä ja heijastinliivit. Kaiken pitäisi aina olla helposti saatavilla, jotta lapset itsekin osaisivat kerätä kasaan kaiken harrastuksiinsa tarvitsemansa.
Iso apu on ollut myös tuo keltaiseksi maalattu vanha lipasto, joka piilottaa sisäänsä koko perheen hatut, hanskat ja villasukat. …Siis silloin, kun ne eivät ole märkiä ja jätetty lämpimälle laattalattialle kuivamaan hujan hajan…
Näin toisen kesälomapätkäni aluksi ajattelin ehtiä tarttumaan ensi viikolla uudelleen suursiivousurakkaa ja kuuraamaan kaikki loputkin huoneet samalla pieteetillä. Voi olla, että jää haaveeksi, kun lasten kanssa täällä keskenämme lomaa vietämme… 😉
Mutta ai että on kevyt olo joka kerta, kun verannalle astun – nyt kun tila on taas tiptop siisti ja täysin oleskeluun käytettävissä, huomaan miten paljon itseänikin on ahdistanut se esikasvatuksen aiheuttama kaaos kodissamme.
Ensi keväänä tilanne on toivottavasti jo toinen, kun pääsen hyvissä ajoin siirtämään kasvit verannalta kasvihuoneeseen, eivätkä ne ehdi kasvaa niin suuriksi, että valtaavat verannan ja estävät meitä siellä oleskelemasta.
Oppikokemus tämäkin, siis!
