Täällä vielä ollaan – yhdessä kasassa ja vauvaa saapuvaksi odotellen…
Eilen supisteli tosin jo sen verran paljon, että kovasti odottelen Tinttaraa syntyväksi tällä viikolla – tai jopa lähipäivinä – mikä on laittanut vauhtia viimeisiin valmisteluihin!
…Piipahdimme myös tässä kaiken tohinan keskellä pienemmän pojan kanssa vielä kertaalleen moikkaamassa mummoa ja ukkia Pohjois-Savossa viikonloppuna. Edellisen kerran he näkivät viime kesänä, joten nyt oli vielä melkein pakko ehtiä kyläilemään, sillä vauvan syntymän jälkeen meneekin tovi, ennen kuin pikkuisen kanssa uskaltaa lähteä automatkalle neuvolaa kauemmas… Henkisesti valmistauduimme myös mahdollisuuteen, että vauva syntyykin kesken kyläilyn Kuopios KYS:illä – missä itsekin olen saapunut maailmaan – joten autoon nostettiin paikoilleen myös turvakaukalo ennen matkaan lähtöä.
Eilen sain supisteluista motivoituneena viimein sairaalalaukun pakattua myös vauvalle. Omani pakkasin jo tuossa eräänä iltana, kun olin aivan varma, että nyt tulee lähtö synnärille, mutta onneksi se olikin vielä väärä hälytys ja supistelut saatiin rauhoittumaan kipulääkkeellä ja levolla… Niin paljon vielä kaikkea tekemistä, että ei tästä nyt oikein ehtisi sairaalaan viipymään…! 😉
Yksi pisimmistä projekteista
– ja ehdottomasti sellainen, joka minun oli
aivan pakko saada valmiiksi ennen sairaalaan lähtöä
– oli hoitopöydän tuunaus.
Lähdin paikallisen FB-kirppisryhmän kautta etsimään meille hoitopöytää, joka olisi lipastomallinen vetolaatikoineen ja toimisi myös vauvan vaatteiden säilytyspaikkana. Olin avoin kaikille vaihtoehdoille – erityisesti tuunauskohteille – ja ainoat kriteerit lipastolle olivatkin lähinnä ne vetolaatikot sekä tukeva rakenne. Halusin kaapin, joka toimisi Tinttaran käytössä vuosia eteenpäin – en vain hoitopöytää.
Saimmekin lopulta kaveriperheeltä todella kauniin ja tukevan mäntylipaston auki taitettavalla kannella, joka heillä oli jäänyt tarpeettomaksi (kuva alla).
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, lipastossa ei ollut jalkoja lainkaan. Koska hoitopöytä sijoittuu yläkerran wc- ja kylpyhuonetilaan, oli tuunausprojektin yhtenä urakkana myös löytää – tai valmistaa itse! – kalusteen ulkonäköön sopivat, säädettävät jalat.
Projekti alkoi helmikuun alussa purkamalla lipastosta irti käännettävä taso lukitusmekanismeineen, laitapalat ja vetolaatikot. Vetolaatikoista ruuvasin myös irti vanhat puuvetimet.
Hioin kevyesti ja puhdistin maalattavat pinnat, teippasin vetolaatikoiden sivuosat ja kaapiston sisältä rajasin niin ikään teipillä maalattavan alueen.
…Homma olisi ollut nopea toteuttaa, jos ei olisi tuota masua ollut – piti pitää useampi tauko ja levätä välillä ihan vaakatasossakin… Tästä oppineena muistuttaisin, että jos tällaiseen projektiin ryhtyy, kannattaa se aloittaa hyvissä ajoin alkuraskaudesta, kun on vielä energiaa ja voimia esimerkiksi ihan vain seisoa tovi…
Värin valinta oli ehkä haastavinta koko projektissa…
Kaukaisena suunnitelmana on jossain vaiheessa muuttaa meidän kammarimme Tinttaran omaksi huoneeksi. Tarkoitus olisi myös säilyttää huoneen kauniit Nefriitti -sävyiset seinät, joten lipaston värin piti ehdottomasti sointua yhteen Nefriitin kanssa.
Pitkän harkinnan jälkeen päädyin Tikkurilan Ylellinen -sarjan hieman vihertävän harmaaseen H495 HARSO -sävyyn.
Koska värisävyn piti olla nimenomaan tuo Tikkurilan Harso, myös maalin tuli olla sävytettävissä Tikkurilan värikartan mukaisesti.
En halunnut tavallista kalustemaalia vaan ehdottomasti eläväisempää kalkkimaalipintaa, joten päädyin paikallisen K-Raudan valikoimasta löytyvään Suomen Luonnonmaalit Oy:n Kalustekalkkimaaliin.
Kalustemaali Chalk Paint -kalkkimaali on nimenomaan huonekaluille tarkoitettu, 100% luonnonraaka-aineista valmistettu, eikä se sisällä akrylaattia. Kyseinen kalkkimaali on siis ekologinen, säilöntäaineeton, hajuton ja sen päästöt huoneilmaan ovat aidosti 0 (VOC 0g/l). Maali ei myöskään hilseile vaan valmistaja lupaa sen kuluvan vanhetessaan kauniisti.
Tähän kalkkimaaliin on saatavilla
myös valmiiksi sävytetyt värit,
mutta sen voi sävyttää niin Tikkurilan
kuin Teknosinkin värikartan väreillä.
Kannattaa ehdottomasti tutustua tähän Kalustemaali Chalk Paint -kalkkimaaliin valmistajan verkkosivuilla: Suomen Kalkkimaalit Oy.
Vaikka niin K-Raudan myyjä kuin maalivalmistajan verkkosivutkin lupasivat riittävän peittävyyden jo yhdellä maalauskerralla, tarvittiin lopulta kuitenkin kaksi kerrosta maalia peittämään mäntylipaston punertava sävy sekä oksien tummat kohdat.
Tämän kokoiseen lipastoon siis hankittiin kolme 0,225l purkkia, joista jokainen tuli käytettyä. Toki viimeisen purkin jämillä maalasin vielä yhden avohyllyn tulevaan lastenhuoneeseen kahteen kertaan – ajatuksena saada yhtenäistä väriä hyllyissä käyttäen niistä ’samaa sarjaa’ tämän lipaston kanssa.
…Nyt en valitettavasti muista tuon kalkkimaalin hintaa (+ sävytys), kun en tajunnut kuittia siitä pitää tallessa…
Vetolaatikoista maalasin ainoastaan ovilevyt sisä- ja ulkopuolelta, muutoin jätin laatikot alkuperäiselle puupinnalle.
Seuraavana urakkana oli täydellisten vetimien etsiminen!
Omalta kylältä (siis Mäntsälästä) ei valitettavasti sopivia löytynyt – alun perin etsin ihan messinkisiä nuppeja – ja hetken harkitsin jopa alkuperäisten vetimien käyttämistä sellaisenaan (kuva alla).
Olisivat sopineet kyllä kauniisti nekin, jos lipasto olisi mennyt käyttöön johonkin muuhun tilaan kodissamme, mutta koska hoitopöytä sijoitettiin yläkerran wc- ja suihkutilaan, piti löytää messinkiset tai kultaiset vetimet…
Lopulta valitsin Lahden Bauhausin valtavasta vedinvalikoimasta kultaiset ’koristenupit’, jotka maksoivat 4,80€/kpl.
Hintaa vetimille tuli siis hieman alle 40€, kun niitä lipastoa varten piti hankkia kahdeksan kappaletta.
Vetimiä etsiessä koetin myös löytää sopivat säädettävät jalat lipastoa varten – hoitopöydässä kun ei alun perin ollut jalkoja lainkaan.
Kaikki valmiit vaihtoehdot joihin lähimmissä alan myymälöissä törmäsin, olivat metallisia. Googlaamalla löysin joitakin puisiakin, mutta yksikään ei ollut järkevän ajomatkan päässä – enkä pelkkien jalkojen takia viitsinyt lähteä pitkin Etelä-Suomea ajelemaan – ja kotiin tilaaminen tuntui turhan työläälle sekä aikaa vievälle…
Niinpä annoin miehelle mitat ja mies valmisti minulle sopivat palikat jaloiksi kotoa löytyneestä puutavarasta!
Meiltä löytyi kotoa jo valmiiksi puisiin jalkoihin kiinnitettävät kierreosat, mutta itse säätöjalat piti käydä ostamassa – rahaa neljän kappaleen pakettiin taisi mennä vajaat 10€.
Puujalat saivat niin ikään kaksi kerrosta kalkkimaalia pintaan (kuva alla).
Seuraavaksi kaadettiin lipasto ylösalaisin, mies ruuvasi jalat paikoilleen ja kiersi lopulta säätöjalat kiinnikkeisin.
Olipa näppärä saada lipasto säädettyä hieman kaltevalla laattalattialla tasapainoon näiden jalkojen avulla – ei keiku lainkaan!
Jaoinkin Instagramin Stories -osiossa heti maalausurakan jälkeen ensimmäisen kuvan lipaston muutoksesta (kuva alla), ja nyt luvassa on vihdoin ja viimein valokuvia valmiista hoitopöydästä oikealla paikallaan!
. . .
R U M P U J E N
P Ä R I N Ä Ä
. . .
Olen niin tyytyväinen lopputulokseen!!
Hoitopöytä on nyt ’nipussa’, kunnes tarvitsemme tason todella käyttöön. Tarkoitus ei ole ostaa erillistä hoitopöydän pehmustetta, vaan käyttää paksua pyyhettä tasolla – kuten kahden aiemmankin lapsen kanssa.
Tajusin muuten juuri, ettei kahden aiemman muksun kanssa ole hoitopöytää koskaan ollutkaan! Vanhimman lapsen kohdalla hoitopöydän virkaa ajoi pikkuisessa kaksiossa pyykinpesukone kylpyhuoneessa ja keskimmäisen lapsen kohdalla taasen vanhan kotimme kodinhoitohuoneen taso.
Vetolaatikoihin saa näppärästi piiloon – mutta silti helposti saataville – kaikki pienetkin vauvatarvikkeet pumpulitikuista töppösiin.
Ja vaatetta – sitä lipastoon mahtuu runsaasti!
Yksi iso vetolaatikko sisältää koon 56-62 bodyt, toinen housut ja parit mekot, kolmas sukkahousut ja potkupuvut, sekä muutamat villa-asut. Isommat koot ovat vielä pakattuna toiseen kaappiin ja odottavat käyttöönottoa, kunhan ihan tuosta pienimmästä vaiheesta kasvetaan yli.
Tätä taloamme remontoidessa ei käynyt pienessä mielessäkään, että tässäkin kodissa olisi vielä tarvetta vaipanvaihtopisteelle…
Taloa siis remontoitiin aikoinaan kahden aikuisen
ja kahden hieman isomman lapsen kodiksi!
Nyt jouduimme siis ottamaan yläkerran wc- ja kylpyhuonetilan hieman erilaiseen käyttöön – suihku on auttamattomasti pois pelistä, kunnes hoitopöytää ei enää tarvita!
…Näitä elämän suuria pieniä kompromisseja…
Noista lipaston vetimistä inspiroituneena pyörähdin Lahdessa asioidessani H&M Home -myymälässä etsimässä muutamaa säilytyskoria.
Etsinnässä oli pieni metallinen kori (12,99€) voiteille, öljyille, hiusharjalle, helistimille ja muille pikkutavaroille, joita hoitopöydällä arjessa käytetään ja tarvitaan, sekä isompi säilytyskori (9,99€) vaipoille.
Täydelliset kumppanit hoitopöydälle!
N O T T A
T Ä L L A I N E N
L O P P U T U L O S !
Tästä tuunausprojektista inspiroituneena
rohkaisen kaikkia tarttumaan pensseliin ja maalipurkkiin,
jos jonkun kalusteen ilme ei täysin istu omaan kotiin
– ja rohkeasti etsimään käytettyjä kalusteita,
joista tuunata oman näköisiä!