Yksi uusi ja kourallinen vanhaa – tuodaan talvea tupaan!

Yksi uusi ja kourallinen vanhaa – tuodaan talvea tupaan!


Viikko sitten – marraskuun ensimmäisenä päivänä – jaoin ensimmäiset talviset valokuvat kodistamme täällä blogissa. Viimeisen kahden viikon aikana olen hyörinyt tomerasti varastossa ja tonkinut kaappeja; joulukoristelaatikot on kaivettu esiin ja talviset koristeet otettu lähes kaikki jo käyttöön!


Ostin syyslomalla Kuopiossa käydessä paikallisesta Citymarketista hurjasta alennuksesta parilla eurolla näitä kuvien tähtivalosarjoja, jotka toimivat paristoilla. Yhden ripustin makuuhuoneeseemme – kuva täällä – ja toisen nostin olohuoneen avohyllystä roikkumaan.


Tykästyin näihin valosarjoihin niin kovasti, että oikein harmittaa etten ostanut paria lisää – näille olisi löytynyt jo monta käyttöpaikkaa kodissamme!

…Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen…


Muutama vuosi sitten pelastin anoppilasta roskiin menosta tuon kauniin vanhan pärekorin, joka on kätevä – ja niin kaunis – säilytyspaikka mm. kruunukynttilöille.


Melko pienen kokonsa puolesta (~20 x 20cm) vasussa kynttilät on helppo nostaa myös kaappiin säilytykseen kesän ajaksi.


Näitä vasuja, sekä erilaisia pienehköjä pärekoreja etsin aina kirpputorikierroksilla. Valitettavan harvoin niitä tulee vastaan ja silloin harvoinkin yleensä hinta on kovempi, kuin olisin valmis maksamaan… Viimeisin vasuostos olikin itse asiassa upouusi sienikori paikallisen Citymarketin alennusmyynnistä reilut puoli vuotta sitten ja se päätyi kodinhoitohuoneeseen parittomien sukkien sijoituspaikaksi.


Kirpputorilta tarttui vuosia sitten jo mukaan tuo kuvien valkoinen puukehys ihan muutamilla kymmenillä senteillä. Kehyksistä puuttui takalevy sekä lasi, mutta se oli kultaisine yksityiskohtineen niin kaunis, että tiesin sen löytävän paikkansa kodissamme. Ja siinä se on olohuoneen seinällä roikkunut toista vuotta!


…Harmittelin, kun en löytänyt enää tuon numerolappusarjan numeroa ’1’ mistään, sillä olisin halunnut laittaa kehykseen viritettyyn rautalankaan roikkumaan lähestyvän joulun kunniaksi numeron ’12’.

Vanhassa talossa lipaston päällä pitää tietenkin olla perinteinen ’perhealttari’, eli rakkaiden valokuvia kauniisti kehystettynä!


Kirpputoreilta löydetyissä kehyksissä ovat rakkaiden kummityttöjeni kuvat, sekä omat pojat tietenkin, sulassa sovussa lipaston päällä. Pienimmässä valokuvassa olen minä pienenä Aili-mummoni sylissä.


Tuolla lapsuudessani otetulla valokuvalla ja sen kehyksellä on tunnearvoa oikea tuplasti; annoin kyseisen kehystetyn valokuvan mummolleni lahjaksi aikoinaan hänen syntymäpäivänään – ja mummoni jäämistöstä muutamaa vuotta myöhemmin otin kuvan itselle muistoksi.


Mummoltani perintönä minulla kulkee myös Aili-mummon piparireseptikin, jolla olen jokaisena lapsuuteni jouluna tehnyt mummoni kanssa joulupiparit. Pienenä tyttönä sain auttaa taikinan tekemisessä ja painella muotit taikinaan ja mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä enemmän sain ottaa vastuuta – yläasteiässä mummoni enää istui seurassani juttelemassa, kun minä tein kaiken taikinasta paistamiseen.


Eräät rakkaimmista joulumuistoista (ja ylipäätään lapsuuden parhaimmista hetkistä) liittyy juurikin noihin leivontahetkiin – ja meidän kahden ikiomiin kahdenkeskisiin juttutuokioihin.


Avohyllyn kannakkeeseen ripustin roikkumaan viimeisimmän tuomiseni lapsuudenkodista; isäni äidinäidin, eli Aili-mummoni Ada-äidin vanhan sirpin! Sirppi on arviolta jostain 1900-luvun alkupuolelta ja sen puiseen kädensijaan on kaiverrettu Adan nimikirjaimet. Mikä löytö!


Isäni tietää, että rakastan vanhoja esineitä ja erityisesti arvostan näitä oman suvun historiaa henkiviä muistoja, joten hän hyvillä mielin rohkenee antaa tällaiset tavarat mukaani – hän tietää, että ne löytävät arvoisensa paikan ja ne eivät katoa maailman tuuliin.


Näitä messinkisiä kynttilänjalkoja olen viimeisen vuoden metsästänyt tätä joulua varten kirpputoreilta!


Kalleimmasta taisin maksaa jopa huimat 2€, ja viimeisimmät kolme – jotka ovat samaa sarjaa keskenään – löysin 1€-1,5€ kappalehintaan!


…Jos sarjaan olisi ollut vielä neljäskin, olisin taiteillut niistä tämän vuoden adventtikynttelikön…


Tuo messinkinen tarjotin oli näistä ehkä se kirppishaukan unelmalöytö, eli paikallisen lähetystorin ’saa ottaa’ -pöydästä ilmaiseksi!


Ajatuksissa siintää haave, että ensi talvena pihassamme on pikkuinen kesähuone, jonka vanhaan puulieteen laitetaan tulet jouluna ja keitetään pannukahvit. Huoneesta pitäisi tulla sen verran talvikäyttöinen, että liettä lämmittämällä sinne saisi mukavasti lämpöä ja vilttiin kietoutuen siellä voisi nauttia hämärtyviä iltahetkiä – vaikka ystävien kanssa.


…Ja sinne kesähuoneeseen olisivat nämä messinkiset kynttilänjalat tarjottimineen päätymässä tuomaan pehmeää valoa pöydän ääreen kahville istahtaneille.



Raikkaan talvinen tunnelma valtaa vähitellen tupamme.


Joulua kohti suunnittelen hieman kääntäväni myös tuvan huonekalujen järjestystä – ihan jo pakonsanelemanakin; joulukuusi kuuluu tuvassamme pönttöuunin viereiseen nurkkaukseen, jossa muun osan vuodesta sijaitsee keltainen nojatuolimme raheineen.


…Siinä saattaa samassa vauhdissa kääntyä myös sohvakin toisin päin…!


Myös joulumattoni – ystävältäni ikilainassa oleva vanha punainen ryijy – on jo kaivettu varastosta odottelemaan tupaan siirtämistä, mutta sen aika on vasta loppukuusta.


Marraskuun ajan valmistelen kotia talveen ja vasta marraskuun lopulla ystäväperheiden kanssa vietettäviä pikkujouluja varten tuon oikein jouluiset yksityiskohdat – tontut, joulupallot ja muut joulun tilpehöörit – mukaan sisustukseen.


Silloin on myös viimein aika aloittaa joululaulujen kausi!


Rauhaisaa lauantaita sinulle!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *