Konmarittajan kuulumisia & lempilaukut

Konmarittajan kuulumisia & lempilaukut

Reilu vuosi sitten (alkuvuodesta 2019) hurahdin täysin järjestelemään uusiksi kotimme kaappeja ja minimoimaan vuosien saatossa kertyneen tavaran määrää.


Isona inspiraattorina tuolloin toimi Tidying Up with Marie Kondo -sarja (Netflix), jonka ahmin tuolloin hetkessä, sekä ajatuksia herättävä ja koskettava Minimalism – A documentary about the important things -dokkari (Netflix).


Pssst, liitän tähän alle trailerit molemmista – suosittelen lämpimästi näitä molempia!


Suurin muutos tuli ehkä omien ja lasten vaatteiden kohdalla, kun laitoin kierrätykseen kaiken kaikkiaan toistakymmentä muovipussillista vaatetta, jota emme enää käyttäneet, mutta jostain syystä en ollut vain osannut niistä luopua.


Ja samalla, kun vaatteiden määrä väheni,
myös kaapit selkeytyivät kuin itsestään.


Opettelimme isomman pojan kanssa myös viikkaamaan vaatteet uudella tavalla Kondon oppien mukaisesti – ja mikä ilo onkaan kertoa, että reilusti yli vuoden on poika itse viikannut puhtaat pyykkinsä kaappiin ja hänen vaatekaappinsa on pysynyt loistavassa järjestyksessä ilman äidin avustusta!


Olen siis nykyisen pystyviikkauksen suurin puolestapuhuja, sillä tekniikka on tuottanut selkeää tulosta ja helpottanut arkeamme.


…Minä olen reilun vuoden viikannut jopa sukkani taitellen pystyasentoon, enkä enää ikinä tahdo katsella sekaista sukkalaatikkoa, jonne yhteen pyöräytetyt sukkapallerot heitetään sikin sokin!


Vaatteiden, kenkien ja asusteiden läpikäynti
on jatkunut läpi vuoden 2019,
sillä yhä kriittisemmin suhtaudun vaatteisiini.


Tässä alla on kaksi valokuvaa tilanteesta tammikuussa 2019, jolloin olin konmarittanut kassikaupalla vaatetta kierrätykseen ja nostanut rekille ’ainoastaan’ lempivaatteeni’. Vertaa näitä kahta valokuvaa tämän julkaisun ylimpään valokuvaan, jonka nappasin menneenä viikonloppuna viimeisimmän siivouspyrähdyksen jäljiltä.


Huomaatko eron?

Tammikuu 2019
Tammikuu 2019


Vaaatteiden määrä siis hupenee entisestään!


Eikä syynä vaatteiden vähenemiseen ole tahtotila ehdoin tahdoin karsia vaatteet kappalemäärällisesti minimiin, vaan aidosti halu selkeyttää omaa pukeutumista ja panostaa niihin vaatteisiin, jotka tuottavat minulle päivittäin pelkkää mielihyvää sekä kestävät vuodesta toiseen.


Eli kierrätykseen olen suruttanut laittanut kaikki ’ehkä’ -kategorian vaatteet, jotka usein sivuutan täysin, kun olen valitsemassa päivän vaatteita ja jotka ovat siksi unohtuneet rekkiin vähälle käytölle.


Selkeyttä rekkiin on tuonut myös innostumiseni kapselipukeutumisesta, joten rekistä siirtyi vaatekaappiin viikattuina ne vaatteet, jotka eivät sovi juuri tähän keväiseen vuodenaikaan, taikka eivät sovi yhteen rekkiin jääneiden sesongin lempivaatteiden kanssa.


Karsittu vaaterekki näyttää myös huomattavasti kevyemmälle ja ilmavalle tuolla nefriitinsävyisellä seinustalla.


…Järkytyksellä muistelen nyt aikaa, kun vanhan kodin makuuhuoneessa minulla oli VIISI REKKIMETRIÄ vaatteita…!!


Vaatteiden läpikäynnin ja karsimisen yhteydessä olen laittanut myös paljon laukkuja kierrätykseen. Jäljelle jääneet ovat niin ikään niitä rakkaimpia – joko laadukkaita nahkalaukkulöytöjä kirpputoreilta (mm. suomalaista käsityötä olevia vintage -aarteita), muistoja matkoilta taikka pitkän säästämisen jälkeen tehtyjä hyvin tarkkaan harkittuja hankintoja.


Yllä olevassa kuvassa on viimeisin laukkuhankintani paikalliselta Kirpputori Aurinkoiselta kymmenellä eurolla – täydellinen pikkulaukku arkeen – ja alla suosikkini suurista nahkalaukuista, viidentoista euron löytö kirpputorilta Lahdesta muutaman vuoden takaa.


Olen todellinen kirppishaukka ja tarkanmarkan nainen, mutta hyväkuntoisesta aidosta nahkalaukusta – ja varsinkin suomessa valmistetusta – olen valmis maksamaan vaikka enemmänkin, sillä hyvin pidettyinä nahkalaukku kestää vuosikymmeniä!


Jos näen kirpputorilla loossin, missä selvästi myydään iäkkään ihmisen tavaroita ja vaatteita, olen kärppänä paikalla – tunnustan! Olen tullut tulokseen, että kun perikunta tyhjentää tavaraa myyntiin, löytyy usein laadukasta vaatetta ja laukkuja lähes pilkkahintaan, sillä ’Tyyne-tädin vanhoista romppeista’ yleensä halutaan vain nopeasti eroon.
Mikä on hurjan surullista!


…Mutta tällä tavoin olen esimerkiksi pelastanut itselleni käyttöön reilun sadan euron hintaisen Honko -merkin priimakuntoisen nahkalaukun viidellä eurolla…!


Pitkän ajan säästämisellä tehtyjä tarkkaan harkittuja hankintoja on esimerkiksi nyt keväällä Marimekon alennusmyynnistä ostamani Eppu-reppu, joka kuikistelee näissä valokuvissa tuolta rekistä.


Olin haaveillut Eppu-repusta jo parisen vuotta, ja vuosi sitten tein itselleni lupauksen, että sinä päivänä, kun saan rahat kasaan myymällä pois vanhoja laukkujani ja vaatteitani, marssin Marimekon myymälään ja ostan unelmieni laukun.


Viimeisimmät kirppismyyntivoitot (toivottavasti voitot, eikä tappiot…) ovat vielä lunastamatta, kiitos koronan ja sulkeutuneiden kirppisten, mutta vastaan tuli niin herkullinen tarjous – repusta, jota en ollut vielä koskaan aiemmin löytänyt mistään alennuksesta – että päätin hieman antaa siimaa itselleni ja laittaa repun tilaukseen.


Ja siellä se ihanuus nyt rekissä odottelee arjen paluuta normaaliksi ja tulevia konttoripäiviä!


Henkari on muuten loistava säilytyspaikka myös repuille ja suurille laukuille!


Näin laukut pysyvät ryhdikkäinä ja siisteinä, sekä kauniisti esillä esimerkiksi rekissä – valmiina otettavaksi käyttöön lempivaatteiden kanssa!


Loput lempilaukuistani – ja samalla siis rekissä olevien lisäksi ne ainoat, jotka enää omistan suuren karsintaurakan jäljiltä – ovat makuuhuoneen edustalla olevassa 35x50cm kaapistossa säilytyksessä.


Samaisessa kaapissa ovat järjestyksessä myös arjen meikit toistakymmentä vuotta vanhassa IvanaHelsingin meikkipussukassa, hiusharja ja -pompulat sekä muutamat eniten käytetyt huivit muovikorissa viikattuina.


Näissäkin on vielä useampi laukku, joita en ole hetkeen käyttänyt, mutta toisaalta näistä lähes kaikki ovat sellaisia, jotka kaivan esiin juhliin lähtiessä – eli melko harvoin…


Esimerkiksi musta paljettilaukku ja valkoinen käsiveska ovat sekä ihania (juhla)käytössä, että rakkaita muistoja opiskeluaikojen Pariisin matkalta, joten vaikka harvoin niitä käytän, en osaisi edes kuvitella antavani niitä pois!


Myös aikaisemmin kenkäkokoelma -nimityksen ansainnut kenkämäärä on karsiutunut reilussa vuodessa murto-osaan entisestään.


Jäljellä on enää harkittu valikoima nilkkureita eri korkoisilla koroilla, muutamat suosikki avokkaat, kolmet lempitennarit (valkoiset, mustat ja roosat) ja kahden käden sormien lukumäärään menevät kangastossut ja ballerinat.


…Ja tietenkin kumisaappaat, vaelluskengät, treenitossut, juoksutossut ja talvinilkkurit ulkoiluun, mutta näitähän ei melkein edes lasketa, sillä ne ovat oikeastaan ihan arjen käyttötavaraa! Toki jokainen niistäkin tuottaa minulle mariekondomaista mielihyvää. 😉


Ainoat saappaani hajosivat viime keväänä ja ensi syksyksi ajattelin käydä niitä suutarissa korjauttamassa. Toivottavasti ammattilainen saa vielä jatkettua niiden elinikää vaikka edes yhdellä syksyllä ja keväällä, sillä saappaiden ostaminen on farkkujen ja rintaliivien ostamiseen verrattavissa oleva hankala ja aikaa vievä urakka…!


Vaikka konmaritus urakkana jatkuu edelleen – poiketen tasaisesti myös muissakin kodin kaapeissa – on haaveiden hankintalistalla myös tuotteita, joihin suunnittelen seuraavaksi säästäväni.


Tosin saan taas melkoisesti karsia ja myydä kodista turhaa tavaraa pois, että saan kasaan näihin tarvittavat… 😉


Minna Parikka – BUNNY SNEAKS black-white -tossut
LOVIA – Kaiho crossbody, black salmon -laukku
Aarni – Vega, visakoivu -rannekello


***



Lue lisää tammikuun 2019 konmaritusurakasta täältä: