Kuulumisia puutarhasta ja kierrätysideoita kasvimaalta kasvihuoneeseen

Kuulumisia puutarhasta ja kierrätysideoita kasvimaalta kasvihuoneeseen



Näin kuukauden alussa on ollut tapana ottaa osaa Omavaraisuus -aiheiseen yhteispostaukseen ja kurkata omavaraisuuden tavoittelun etenemiseen omilla tiluksilla.


Tässä kuussa kuulumisten lisäksi jaetaan erilaisia uusiokäyttö-/kierrätysideoita liittyen omavaraisuuteen. Omaa sydäntä lähellä tämä teema lähestulkoon kaikessa tekemisessämme – erityisesti näin vanhan talon pihapiirissä ja edelleen jatkuvan remontin edetessä. Remonttiurakassa löytyneet vanhat aarteet sekä ylijääneet tarveaineet koetetaan parhaamme mukaan hyötykäyttää – myös puutarhassa.


Pssst, aiemmat Omavaraisuus -postaukseni löydät näistä linkeistä:


HELMIKUU – Ajatuksia tulevaan puutarhavuoteen & puutarhapäiväkirja
MAALISKUU – Pihan ja puutarhan muutos vuosien aikana
HUHTIKUU – Esikasvatustyöt ja rakkaimmat puutarhakirjani
TOUKOKUU – Kevätkuulumiset pihasta
KESÄKUU – Marjaisa puutarha
HEINÄKUU – Eteneminen puutarhassa ja suosikkireseptini puutarhan antimista
ELOKUU – Kuulumiset puutarhasta ja pohdintaa sään vaikutuksesta omavaraisteluun

Syyskuun alku, 2019


Muistan, kun heinäkuun alussa tuskailin kasvimaan kituista kasvutahtia. Nyt tuntuu, että koko puutarhamme rehottaa melkein holtittomasti! Joka puolella kasvaa ja kukkii, ja satoa saa kerätä ruokapöytään jokaisena päivänä.


Oheisia kahta valokuvaa kelpaa verrata: yllä lavapuutarhan tilanne nyt ja alla valokuva heinäkuun alkupuolelta – ero on melkoinen!

Heinäkuun alku, 2019


Porkkanaa (vasen kuva alla) on syöty niin raasteena, kuin höyrytetty ja nakerrettu raakana lähes päivittäin.


Porkkanan menekki perheessämme on sellainen, että jälleen kerran havahduin pohdiskelemaan, pitäisikö ensi kesänä laajentaa porkkanamaata avokasvimaalle. Tarkoitus olisi ensi kesäksi pienentää perunan määrää hieman ja kasvattaa puolikkaassa avomaassa jotain muita lajikkeita.


Avomaalle olen suunnitellut ensi kesäksi myös maissipeltoa, sillä hunajan kera keitetyt oman maan maissit katoavat lautasilta alta aikayksikön.


Tänä vuonna mansikkalaatikon keskelle aitaseipäistä pystytetty herneen ja tuoksuherneen tuki (oikea kuva yllä) päätti jostain syystä antaa periksi… En tiedä oliko sidontani tänä vuonna heikko vai tuliko haalean violettina kukkivasta tuoksuherneköynnöksestä muka niin raskas, mutta tämä uusiokäyttöideani petti minut tänä vuonna. Viime kesänä nämä neljä seivästä seisoivat tukevasti ja kokonaisuus oli kaunis…


Syksyn edetessä tuohon seipäiden väliin oli ajatus ripustaa kynttilälyhty tuomaan valonpilkahduksia pimeneviin iltoihin, mutta se vaatiikin tosiaan hieman rakennelman korjaustöitä.

Pensaspapu ja salaatti (vasemmalla), lehtikaali (oikealla) – syyskuun alku 2019


Heinäkuun alussa olin hieman jännittynyt myös lehtikaalin kohtalosta – onnekseni aivan suotta! Yllä olevassa valokuvassa oikealla lehtikaalin tilanne nyt ja alla olevassa valokuvassa vasemmalla tilanne tasan kaksi kuukautta sitten.


Melkoisen määrän jouduin viikko sitten heittämään kanoillekin lehtisalaattia, kun osaan lehdistä (alapinnalle) oli jokin ötökkä muninut pikkuriikkisiä vaaleanharmaita munia… Harmituksen määrä oli suuri, ja oppikokemuksena kirjasinkin ylös ensi kesää varten, että lehtikaalin taimia täytyy istuttaa eri puolille kasvimaata ja pihaa; jos johonkin taimeen pesii tuholaiset, eivät ne leviä saman tien kaikkiin taimiin…!


Meillä lehtikaalia menee päivittäin salaatin seassa, ja hakusessa olisikin joku hyvä kasvispihviresepti, johon lehtikaalia (ja mustalehtikaalia) saisi käytettyä. Eli vinkit otetaan vastaan!

Lehtikaali (vasemmalla) ja peruna (oikealla) – heinäkuun alku 2019


Pensaspapua (kuvat yllä) kylvin tänä vuonna palttiarallaa tuplat viime kesään verrattuna – ja tämän saman määrän ajattelin kylvää ensi kesänäkin. Olen nimittäin saanut satoa jo 5-6kg ja useampi kilo näyttäisi vielä odottelevan poimijaa lavoissa.


Rohkenisin väittää, että ensi talven olemme 100% omavaraisia pensaspapujen suhteen!


Meillä höyrytetään kasviksia lähes jokaiselle aterialle ja pensaspapu maistuu perheessämme kaikille. Välillä – aivan liian harvoin – teen myös wok -vihanneksia oman maan antimista; (kuorin ja) pilkon aivan ohueksi kasviksia, kuten porkkanaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, lehtikaalia ja paistan ne pannulla pensaspapujen kanssa. NAM!


Tämän kesän nauriit on jo kaikki syöty – ja täysin minun toimestani, sillä tuo kasvis ei juurikaan muille perheessämme maistu. Muutamia viimeisiä jouduin heittämään menemään, kun niihinkin pesi jokin toukka.


Tänä kesänä siis haasteita ollut tuholaisten kanssa enemmän kuin riittävästi – vaikka tuntuu, että puolet kasvimaasta notkuu kehäkukkaa…


Lanttua (vasen kuva yllä) kasvaa puolikkaan lavan verran kasvimaallamme. Tavoitteeni on, että jos saan omasta sadosta yhden lanttulaatikon verran jouluksi pakastimeen, olen enemmän kuin tyytyväinen! Kukaan muu kun perheessämme ei lanttulaatikkoa syö, niin lanttujenkin suhteen omavaraisuuteen pääseminen on tässä tuvassa helppoa.


Avomaakurkut (oikea kuva yllä) ovat tänä kesänä todella kitukasvuisia. Näin syyskuun alussa kasvimaalla suurin kurkku on tuo kuvassa näkyvä ja kasvihuoneessa (kuva myöhemmin alla) tuntuu tilanne olevan vielä enemmän jäljessä.


…Olen jo hieman heittänyt toivoni, enkä juurikaan haaveile omista etikkakurkuista enää…


Viime kesänä kurpitsaa saatiin aivan järjettömän paljon, ja vieläkin sitä löytyy hieman pakastimesta, joten suuria odotuksia tälle kasvimaan ainoalle kurpitsantaimelle (kuva yllä) ei ole ollut.


Kyseisen kurpitsan kylvin suoraan avomaalle keväällä, joten suurta satoa en uskaltanut edes toivoa. Tämä iloinen yllätys löytyikin kasvimaan laidalta menneellä viikolla, kun kävin kurkistamassa ennen kaivinkoneen saapumista tontille, että olisiko kyseisellä nurkalla jotain syrjään siirrettävää. Olihan siellä – kaksi kurpitsaa!


Tuo yllä oleva valokuva kuvastaa täydellisesti tämän syksyn omenasatoa… En tiedä itkeä vai nauraa… Muutamia omenoita siellä täällä, eli hyvä jos päästään tuoreeltaan parit maistamaan.


Onneksi viime kesän reilusta 200 litran omenamehuerästä on vielä juotavaa jäljellä, ja mehua pakastimessa tämän kesän raparpereista…


Viime viikon maanmuokkaustöiden alta (muokkaustöistä ja pihan uudesta ilmeestä tulossa blogiin juttua lähipäivinä, vinkvink) siirrettiin turvaan uudelle kasvupaikalle myös keväällä pihan laidalta löytynyt vanha karviaispensas (kuva yllä).


Kyseessä ei valitettavasti ollut perinteinen ’karvainen’ karviainen, vaan uudempi lajike, mutta iloksemme punainen karviainen, sillä vihreitä pensaita olimme pelastaneet aiemmin jo kaksi ja punainen karviainen oli jo lisätty ostoslistalle.


Nyt ostoslistalla on vielä ensi keväälle ensin 8 pensasmustikan taimea,
jotka istutamme kasvimaalla odottaviin penkinkauluksiin, ja sitten myöhemmin varmaan vähintään toiset mokomat, sillä tulevan kesähuoneen ympärillä on runsaasti vielä tilaa kasvattaa jotain!


Yksi tämän kesän kierrätysideoista puutarhaan oli remontissa yli jääneistä raudoista miehen taivuttama kaarituki (vasen kuva yllä ja kuva alla) herneille ja isoköynnöskrassille (’Milkmaid’).


Mies taivutti siis lavasta lavaan kaksi rautaa, jotka sitoi vielä sopivalle etäisyydelle toisistaan vaakarautojen avulla ja minä sitten vahvasta juuttilangasta punoin kiipeämislangat kasveille.


Haaveena oli majamainen kaariportti kasvimaalle, jonka suojassa olisi pojat voineet napostella herneitään, mutta edes isoköynnöskrassi ei suostunut kohoamaan vajaata metriä korkeammalle… Ensi kesälle siis etsinnässä vielä voimakkaammin kasvava ja kauniisti kukkiva köynnös – tähänkin saa vinkata sopivia kasveja!

Puutarhavadelmat – syyskuun alku 2019


Naapurista toukokuussa saadut puutarhavadelman taimet kasvoivat kesän aikana mukavasti ja jokainen saatu taimi juurtui hienosti. Kuvassa yllä taimet nyt ja kuvassa alla taimet kesäkuun alussa, hetki istuttamisen jälkeen.


Näille taimille kasasin penkin vanhoista tiilistä, jotka purettiin savupiippujen korjauksen yhteydessä. Tarkoitus olisi vielä nyt syksyllä täyttää penkit tiilien yläreunaan saakka mullalla, johon sekoitan kompostorista saatua maa-ainesta.

Puutarhavadelmat – kesäkuun alku 2019


Yksi kesän uusiokäyttöideoista oli myös hyödyntää käytöstä poistettu ja kauniisti ruostumaan alkanut kottikärry kasvatusastiana (kuva alla).


Pohjaan oli jo sopivasti ilmestynyt reikäkin, jonka kautta liika vesi pääsee valumaan pois, joten kärryn käyttöönotto uudessa tarkoituksessaan oli melko vaivatonta. Kärryn pohjalle kasasin kerroksen soraa vielä varuilta ja päälle lapioituun puutarhamultaan istutin mansikoita (viime kesän rönsyjä, jotka tuottivat kärryssä satoa) ja auringonkukkia (jotka nyt jo nuupahtaneet kukittuaan kauniisti), sekä kylvin kamomillasauniota.


Kerroin viime kuussa ötökkäinvaasiosta, joka uhkasi tuhota kamomillasatoni, mutta nyt näyttääkin sille, että ainakin osan kukista saan kerättyä talteen talven yrttijuomiin.


Kasvihuoneessa tomaatit (vasen kuva yllä, kuvat alla) tuottavat satoa niin hyvin, että päivittäin saa käydä keräämässä kulhollisen naposteltavaa! Toki taimia on se reipas neljäkymmentä kaikkiaan, joten satoakin oli odotettavissa, mutta silti tomaattien määrä on ylittänyt odotukset.


Lisäksi raakileita on kaikkien kolmen lajikkeen taimissa niin runsaasti, että jos aurinkoa ja lämpöä riittää, niin saamme nauttia näistä herkuista vielä pitkälti pitkin syyskuuta.


Kasvihuoneessa uusiokäytössä ovat erilaiset vanhat padat ja kattilat ruukkuina ja suojaruukkuina, mutta erityisen tyytyväinen olen 0,5l limsapulloista askartelemiini ’kastelujärjestelmiin’ (oikea kuva yllä), jotka ovat melkoisesti helpottaneet kurkkujen kastelua kasvatussäkeissä.


Nuo kertaalleen leikatut pullot tulevat olemaan käytössä tulevinakin vuosina, ja lopulta ne päätyvät muovinkeräyksen kautta kiertoon.


Pienemmän pojan paprikastakin (kuva alla) paljastui lopulta punainen lajike!


Meillä ei alkuun ollut edes hajua, mikä kasvi on kyseessä, kun pieni taimen alku pilkisti kylvöruukun mullasta, sillä poika laittoi kasvamaan palttiarallaa kaikki siemenet, jotka syömistään kasveista löysi. Sitten taimi tunnistettiin paprikaksi, ja kun ensimmäinen vihreä paprikan raakile ilmestyi kasviin, aloimme jännittää sen lopullista väriä.


Ja nyt kasvissa punertaa kolme paprikaa, odottamassa poimintaa ja herkuttelua!


…Poika uhkasi syödä kaikki kolme paprikaa kokonaan itse, mutta koetan päästä edes sen verran osingoille, että saisin maistaa yhtä… En olisi uskonut, että kaupasta ostetun paprikan talteen otetuista siemenistä kasvaisi taimi, joka vielä tuottaa satoa!


Kuten tuolla aiemmin mainitsin, kesän kurkkusato on varsin kitukasvuista ja jännityksellä odotan, ehtiikö yksikään kasvihuoneen kymmenistä pikkuisista kurkun aluista (kuva alla) kasvaa syötäväksi asti!


Tälle näyttää puutarhassamme näin syyskuun alussa – omavaraisempaan elämään pyrkivässä elossamme!



Ohessa linkit muihin omavaraisuus -teemaan osallistuviin blogeihin ja heidän tämän kuun kuulumisiin:

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/
Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/09/satoa-ja-kierratysta-omavaraisuus.html
Elämää korvessa https:// ://elamaakorvessa.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699
Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/
Harmaa torppa http://www.harmaatorppa.fi/
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/askeleitani-kohti…
Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/omavaraistele…
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/
Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/…/09/kerta-kierron-paalle.html Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/projekti…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341