DIY – PUUVERSTAAN TALVIKRANSSI, OSA 2

DIY – PUUVERSTAAN TALVIKRANSSI, OSA 2

Viime viikonloppuna opin jotain valtavan tärkeää oikein kantapään kautta:


Usko aina rohkeasti itseesi ja omaan näkemykseesi. Älä vertaa liikaa siihen, mitä tai miten muut tekevät, vaan löydä oman tarinasi punainen lanka ja pysy sille uskollisena. Heittäydy rohkeasti, kokeile ja opi epäonnistumisten kautta.


Kenellekään (erityisesti Instagramissa) menoamme seuraavalle ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että osallistuin menneenä lauantaina (23.11.2019) Järvenpään Kukkatalon Joulumarkkinoiden kranssihaasteeseen! Tämän vuotisille joulumarkkinoille joukko Keski-Uudenmaan Blogit -yhteisön sisällöntuottajia loi upeita, persoonallisia kransseja, joita Kukkatalon asiakkaat pääsivät tapahtuman ajan ihmettelemään ja äänestämään suosikkiaan.

Tästä kuvasta hahmottaa ehkä parhaiten kranssin koon – runkona vanha puinen vanne, joka löytyi remontoidessa taloamme. Hieman kranssi painunut kasaan tuolta keskeltä ylhäältä esillä olon ja siirron aikana, oli aiemmin hieman muhkeampi myös tuolta osin.


…Oli todella lähellä, etten jättäytynyt koko haasteesta pois, sillä kaksi (tai kolme…?) kranssia elämäni aikana tehneenä en todellakaan ollut aivan varma olisiko minusta ottamaan haastetta vastaan…


Pssst, kranssin valmistusvaiheesta löytyy valokuvia DIY – PUUVERSTAAN TALVIKRANSSI, OSA 1 -postauksesta.


Käydessäni Kukkatalolla hakemassa materiaaleja kranssin valmistamiseen* minulle vinkattiin, että yläkerrassa oli tuolloin menossa hulavannekrassien sidontakurssi. Ei, ei ei – en missään tapauksessa tahtonut nähdä, miten upeita sidontatöitä kurssilaiset olivat vanteen ylle toteuttaneet, sillä aivan liian helposti lähden vertailemaan omaa visiotani toisiin – ja sitten kadotan helposti oman punaisen lankani!


*Materiaalit kranssiin saatu Järvenpään Kukkatalosta (ei puuvanne).


Useamman päivän lopulta touhusin kranssin parissa – harvoinpa tässä lapsiperheen arjessa tosin mitään ehtii saamaan kertaistunnolta valmiiksi – aloitin ja pidin taukoa, mutta niin vain hymyssäsuin Joulumarkkinoiden alla lopulta luovutin valmiin kranssin eteenpäin Järvenpään Kukkatalolle.


Kranssi näyttää ihan minulle – minkään muunlaista kranssia en olisi edes osannut kuvitella tekeväni!


Villa Kotirantaan sopivassa kranssissa tulee luonnollisesti olla puuta – vanne löytyi täältä puuverstaan remontin yhteydessä – sekä muhkeutta ja luonnonsävyjä.


1940-luvulla rakennetun talon henkeen sopivat myös nuo kauniit lasikoristeet, jotka messinkiyksityiskohtineen ovat herkän vintage -henkiset.


Ja kranssin vanhanaikaisen tunnelman kruunaa puuvillanauhat vihrein havukuvioin!


Ette usko mikä yllätys olikaan, kun sain kuulla kranssini voittaneen yleisöäänestyksen!!


Tärkein opetus tässä kokemuksessa oli, että pidä aina kiinni omasta visiostasi ja tee rohkeasti itsesi näköistä!


Ja tärkeä muistutus oli myös se, että pitäisi useammin heittäytyä rohkeasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähteä vain kokeilemaan jotain uutta.


Kranssi on nyt kotiutunut Villa Kotirantaan ja löysi tilapäisen paikan verannan korkeiden kaappien ovesta.
Kaapinovien vaalea puukuvio antaa kranssille kauniin taustan.


Samaan vauhtiin tuli muutettua verantaa muutenkin talvisempaan sisustukseen; tähdet valaisevat tilaa iltaisin, samoin ikkunalle asetettu kynttelikkö.


Pöydän asetelma on sama kuin kesälläkin, mutta raikkaan vaaleat turkoosin sävyt sopivat mielestäni myös talveen kauniisti. …Erityisesti, kun ikkunan takana kaatosade ropisee ja lumesta ei ole tietoakaan, kaipaan viileitä sävyjä muistuttamaan, että olemme kuitenkin ylihuomenna jo joulukuussa!


Tänään vietetään kotosalla perinteistä siivouspäivää vapaan perjantain merkeissä, mutta sillä erotuksella, että kutsun tätä jo Joulusiivoukseksi, VOL.1. Huomenna nimittäin vietämme ystäväperheiden kanssa pieniä pikkujouluja meillä ja suurella innolla olen jo viikon vähitellen laittanut kotia jouluiseksi.


Selailin eilen erään sisustuslehden joulunumeroa inspiraatiota hakiessa ja ihmettelin, kuinka lehden sivuilla joulukodit olivat omaan makuuni hurjan arkisen näköisiä. Kauniita kyllä, mutta ei jouluisia – joulukuviksi ne tunnisti lasten päässä olleista tonttulakeista.


Kuten kranssinikinmuhkea, täynnä kaikkea pientä ja ihanaaon omaan makuuni myös joulukotikin.


Taalainmaanhevosia, tonttuja, tähtiä ja hiutaleita – kuin omissa lapsuuteni jouluissa! Pieniä jouluyllätyksiä siellä ja täällä.


Villa Kotirantaan muuttamisen jälkeen on joulun väri vakiintunut melkoisesti perinteiseen vihreään, punaiseen, valkoiseen ja kultaan/messinkiin. Tuvan ’vanhan ajan vihreä’ pönttöuuni myös osaltaan rajaa joitakin värejä pois, vaikka aika rohkeasti eri värejä kodissamme yhdistelenkin. Sinisen ja hopeisen sävyistä joulua en osaisi tähän tupaan kuvitella.


Myös puunsävyt lisääntyvät talven aikaan – pärevasut, puiset kehykset ja tarjottimet, punotut korit ja puuhelmet kuuluvat luontevasti vanhan puuverstaan jouluun.


Vaikka ylihuomenna on jo joulukuu ja valon määrä on päivisin minimissä, verannan viileydessä ikkunalaudalla sinnikkäästi kukkii vielä viimeinen pelargonikin.


Vaikka haaveilen kyntteliköstä tällekin verannan ikkunalle, en raaski noita pelargoneja vielä piiloonkaan siirtää – viime talvenkin ne (tai ’he’, kuten kasvejani sinuttelen) talvehtivat verannallamme, jonka lämpötilaa pidetään matalampana kuin muualla asunnossa.


Joulun jälkeen kotiimme tovi sitten muuttanut huonekuusikin (laskujeni mukaan 102 huonekasvini….) siirtyy joulun jälkeen pönttöuunin kupeesta jäähyttelemään verannalle.


Sateesta huolimatta nautitaan vielä näistä marraskuun viimeisistä päivistä ja heittäydytään vähitellen kihelmöivään joulun odotusaikaan!


Rauhaisaa ja rakkaiden täytteistä viikonloppua sulle! <3




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *