Taas uuden kuukauden ensimmäinen päivä on täällä – ja niin ollen Omavaraisuus -teemainen yhteispostaus!
Huhtikuun aiheena – perinteisen kotipuutarhan tilannepäivityksen lisäksi – on oma suositus (kirja/YouTube -kanava, blogi, ym) liittyen omavaraisuuteen. Minä päädyin pitkän pohdinnan jälkeen esittelemään kaksi rakkainta lempipuutarhakirjaani, jotka blogiani pidempään seuranneille ovatkin jo tuttuja Kustannus Mäkelän kanssa viime keväänä tehdystä yhteistyöstä; Apua, meillä on puutarha ja Keittiötarhurin vuosi.
Mainittakoot, ettei tämä postaus ole yhteistyöpostaus, vaikka kirjat ovatkin sellaisen kautta minulle päätyneet, vaan rehellinen suosittelu itseäni aidosti inspiroivista opuksista, jotka tänäkin keväänä kaivoin esiin inspiroimaan esikasvatustouhuihin ja tulevan puutarhakesän suunnitteluun.
Mutta ensin oman esikasvatusprojektini kuulumisiin!
Mitä maaliskuun aikana kylvin?
11.3.2019:
– Kirsikkatomaatti ’Red Cherry’
– Tomaatti ’St.Pierre’
– Rosmariini
– Isoauringonkukka
– Punapäivänkakkara
18.3.2019:
– Kaunopunahattu
– Tuoksuherne
– Purjo
Ja mitä on itänyt?
- 22 isoauringonkukkaa on jo koulittuina isoihin ruukkuihin ja tuettuna tukikepein.
- 30 tomaatin taimea (’St. Pierre’), joista 8 odottaa vielä pienehköissä viilipurkeissa siirtämistä maitopurkkeihin.
- 15 kirsikkatomaatin taimea (’Red Cherry’), joiden kouliminen venähti aivan liian pitkälle maaliskuun lopulle, mutta hyvin näyttävät silti pituutta kasvavan.
- 13 purjon taimea, jotka odottavat koulimista isompiin ruukkuihin esikasvatusastioista.
- 9 tuoksuherneen taimea, jotka niin ollen pitäisi siirtää ruukkuihin.
- 7 punapäivänkakkaraa, ja uusia taimia nousee mullasta edelleen. Niin ollen odottaa koulimista ruukkuihin…
…Yhtään en lähtinyt TAAS keulimaan noiden tomaatin taimien määrän kansssa…!! Mutta toisaalta eihän niitä voi liikaa olla, koska ne, mitkä ei mahdu omaan puutarhaan, voi vaikka viedä tuliaisina kylään mennessä ystävälle, joka tulevana kesänä aloittelee omaa puutarhaa.
Jos et muuten huomannut, niin kirjoittelin tänne blogiin 24.3. maaliskuun esikasvatuspuuhista ja muutamista uusiokäyttöideoista esikasvatusastioiksi.
Rosmariini muhii kellarissa, ei pienintäkään alkua vielä mihinkään suuntaan – en koskaan onnistu saamaan sitä itämään! Eli kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.
Kaunopunahattu ei ole ainakaan vielä itänyt, joten varmaan samalla, kun koulin noita yllä olevia uusiin ruukkuihin, laitan vielä uuden erän kaunopunahatun siemeniä multaan.
Mitä sitten huhtikuussa kylvölistalla?
…Ainakin seuraavat:
– Kesäkurpitsa
– Avomaankurkku
– Kiinanasteri
– Samettikukka
– Elämänlanka
– Keräsalaatti
– Lehtikaali
– Vesimeloni
– Mirrinminttu
– Maissi
…Saa taas pitkällä pinnalla odotella, että kesäkuussa koittaa se päivä, kun taimet saa kantaa PYSYVÄSTI pihalle ja vapauttaa sisätiloista kaikki tasot taas muuhunkin käyttöön kuin esikasvatukseen…!
MUTTA SITTEN NIIHIN RAKKAISIIN PUUTARHAKIRJOIHIN!
Ensimmäinen on Erik Sidenbladh – Apua, meillä on puutarha.
Kirjan nimi osuu täydellisesti joka keväisiin fiiliksiini:
’Meillä on piha kuin työmaa ja tuolla tontin laidalla kasvimaa – kumpikaan ei tule olemaan millään muotoa valmis vielä moneen kesään… Miten käännän perunamaan oikein? Miten ja minne komposti? Mitä pensaita, mitä perennoja, mitä kesäkukkia pihaan istuttaisin? Mitkä köynnöslajit sopisivat meidän tarpeisiimme? Entä ruusut – mikä ruusu sopisi talon varjoisalla puolelle ja kasvaisi riittävän korkeaksi? Apua!’
Tämän kirjan kanssa selvisin voitokkaasti läpi viime vuoden puutarhakauden ja monia listallani olleita ongelmia on nyt ratkaistu: Puutarhasta löytyy järjettömän kokoisia perunoita tuottava perunamaa, joka miehen kanssa käännettiin hartiavoimin viime keväänä. Pienen pihakiven reunalla kasvavat vaaleanpunaisena kukkivat angervot. Kesäkukkaset ovat houkutelleet pölyttäjiä ja perhosia puutarhaan läpi kesän.
Jopa kompostorikin intouduttiin osittain tämän kirjan myötä hankkimaan täksi kevääksi – tuolla se nyt pihalla odottaa, että ehdimme sen ottamaan käyttöön! Taas pieni askel kohti omavaraisempaa ja ekologisempaa elämää!
Parasta tässä kirjassa on kerrontatapa; Kirjailija on itse kokenut kotipuutarhuri jo 35 vuoden kokemuksella ja hän osaa kertoa havainnoistaan, onnistumisistaan ja – mikä tärkeintä – epäonnistumisistaan todella selkeästi ja rehellisesti.
Kirjaa kahvikupin äärellä lukiessa tuntuu kuin istuisin oman isäni kanssa juttelemassa puutarhanhoidosta ja hän olisi minua opastanut omilla kokemuksillaan.
Hymyilin leveästi, kun kirjailija itsekin kertoi tietävänsä, kuinka jokin asia oikeasti tulisi tehdä, mutta hänkään ei silti ole yrityksistä huolimatta onnistunut. Ihanan armollista – juuri sitä mitä kaipaan puutarhanhoitoa alati opetellessa!
Yksi esimerkki ohjeesta, joka kirjasta jäi meille käyttöön tulevillekin vuosille, koski vanhan omenapuun leikkaamista; perinteisen kevätleikkauksen sijaan kirjailija suositteli venyttämään leikkaamista myöhemmäksi, kukinnan jälkeiseen aikaan.
”Puiden kasvu on voimakkainta keväällä, joten nykyään ajatellaan, että kevättalven leikkaukset aiheuttavat runsasta versokasvua, jolloin suurin osa uusista versoista on heikkoja, ns. vesiversoja. Siinä mielessä olisi parasta leikata hedelmäpuut keskikesän jälkeen, heinä-elokuun vaihteessa. Saman kesän versoja voi poistaa jo aiemmin, sillä ne olisi hyvä napsia pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.’
Kaivoimmekin siis viime syksynä ensimmäisen kerran syysaikaan oksasakset ja sahan esiin – kun sato oli omista vanhoista omenapuista kerätty, kaksi suurta oksaa, jotka olivat omenasadon alla revenneet, sahattiin poikki ja samalla napsin viime kevään vesiversot ja muut ’huonot’ oksat pois.
Täydessä lehdessä olevasta omenapuusta on myös helpompaa löytää ne kuolleet, poistettavat oksat, kuin keväisestä puusta, johon edes silmut eivät ole kunnolla ilmestyneet.
Tämä kirja on aivan loistava lahjaidea tupaantuliaisiin, kun uudessa kodissa on vanha pihapiiri; kirja sopii niin vasta-alkajille, kuin jo kokeneemmillekin kotipuutarhureille ja antaa todella helppotajuisia ohjeita mm. vanhan, jo rehoittumaankin päässeen pihapiirin haltuunottoon ja muokkaamiseen unelmien puutarhaksi.
Minulle erityistä haastetta on tuonut sopivien ja HELPPOHOITOISTEN, ns. varmojen lajikkeiden löytäminen ja valitseminen omaan pihaan. Siksipä hiirenkorvilla ja post-it -lapuilla ovat merkittyinä sivut, joilta löytyy listattuina mm. 8 hyvää maanpeitekasvia, 7 hyvää puutarhapuuta, 10 hyvää pensasta, 8 hyvää köynnöskasvia, 14 hyvää perennaa, 10 hyvää kylvökukkaa…
Näiden kuvan ja napakan esittelyn kera varustettujen listojen kanssa on helppoa päästä vauhtiin ja löytää omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin soveltuvia lajikkeita – vaikka elämäsi ensimmäiseen perennapenkkiin!
…Tammikuussa taas nostin tämän kirjan sohvapöydälle ja löysin sitä selatessa talven aikana lumeen hautautuneen puutarhainnostukseni!
Toinen kirja, josta haluan teille kertoa on Linda Schilén – Keittiöpuutarhurin vuosi.
Ensimmäisen kerran, kun istahdin tämän kirjan kanssa alas lukemaan, hotkaisin koko teoksen yhdessä aamupäivässä!
Kustantajan sivuilla kirjaa kuvaillaan osuvasti näin:
”Unelmoitko kauniista ja helppohoitoisesta hyötytarhasta? Sellaisesta joka ei tarkoita työleiriä eikä maksa maltaita? Oletko kuullut huhuja, että sellainen on mahdollista? Tai jopa nähnyt onnellisia kotipuutarhureita ympärilläsi aina vain enemmän… Suositun ruotsalaistarhurin Linda Schilénin asiantuntevilla ohjeilla sinäkin voit tehdä unelmistasi totta ja päästä nauttimaan itse kasvatetuista lempiherkuistasi. Osaat valita oikean viljelypaikan ja oikeat kasvit juuri sinulle, luoda sopivan kasvualustan ja vaalia viljelyksiäsi pitkin kasvukautta. Tiedät esimerkiksi, miten toteutat viljelykiertoa niin, että se toimii – miten lannoitat järkevästi ja kuinka tulet toimeen hyötytarhan haittaeläimien kanssa ja jopa hyödyt niistä.”
Jos olet harkinnut puutarhakirjan ostamista oman kasvimaan perustamista ajatellen, tai vaikka löytääksesi ideoita kuinka parannella jo olemassa olevaa kasvimaatasi, myös tätä kirjaa suosittelen täydestä sydämestäni!
Itselle parhaat vinkit tästä kirjasta olen saanut mm. siihen, kuinka jaottelen lavapuutarhaani paremmin viljelylohkoihin, miten nokkosesta teen luonnonmukaisen lannoitteen ja kuinka sitä käytetään, sekä kuinka puutarhaan voi rakentaa yksinkertaisen kastelujärjestelmän estämään kasvimaan kuivamista vaikka viikonloppumatkojen aikana.
Löysin myös ratkaisun siihen, kuinka houkuttelen kotilot pois kasvimaaltani – vinkki, jota tulen ehdottomasti käyttämään tulevana kesänä!
Yksi hauska vinkki oli myös viljelypäiväkirjan pitäminen – tähän tartuinkin jo viime keväänä, ja näissäkin kuvissa taustalla näkyy sivuja omasta viime vuotisesta inspiraatiokirjasestani.
Ennen tämän kirjan lukemista olen aina laatinut istutussuunnitelmat ja siementen hankintalistat irrallisille papereille, jotka ovat sitten kesän mittaan kadonneet, mutta ensimmäisestä Villa Kotirannassa asutusta puutarhavuodesta (eli viime keväästä) lähtien olen pitänyt viljelypäiväkirjaa.
Ehkä näin kesien mittaan tehdyt havainnot puutarhasta auttavat seuraavan vuoden suunnittelua paremmin – tähän astihan olen tehnyt ”kasvimaan tilinpäätökset” aina sähköiseen muotoon blogiin, mutta kauniin kirjan kanssa tulee helpommin istahdettua alas selaamaan menneen vuoden kirjoituksia.
Tämän kevään puutarhapäiväkirjastani löytyy muuten valokuvia tästä linkistä.
Kirjassa on valtavasti ohjeita niin lavaviljelyyn kuin avomaakasvatukseenkin, mutta Schilén mukaisesti jokaista kotipuutarhuria helpottavia oikopolkuja hyödyntäen.
Schilén myös suosii luonnonmukaisia keinoja tehostaa kasvua sekä karkottaa tuholaisia, joten tietenkin myös oman elämäni paras puutarhuri, eli isäni, luki opuksen kannesta kanteen – ja oppi vielä uusia asioita, vaikka isälläkin kotipuutarhuritaustaa alkaa olemaan jo palttiarallaa 70 vuotta!
Tällaisilla ajatuksilla ja kirjavinkeillä huhtikuuhun!
Miten sinulla on esikasvatuspuuhaat lähteneet käyntiin?!
Entä mikä on sinun suosikki puutarhakirja – taikka lehti? Mistä sinä löydät inspiraation? Vai onko se painettu julkaisu lainkaan? Pinterest, Instagram, blogit ja vlogit – mitä mahtavia tiedon ja innostuksen lähteitä!
Mukana huhtikuun postaussarjassa ovat mm. seuraavat blogit:
Urban Farming
Harmaa torppa
Tsajut
Sarin puutarhat
Korkeala
Jovelan talopäiväkirja
Maalaiskaupungin piha
Riippumattomammaksi
Kohti laadukkaampaa elämää
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Laura eli Javis
Maatiaiskanasen Elämää
Rakkautta ja maanantimia
Palokankaan pientila
Alussa oli Vehkosuo
Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty
Villa Koira
Mrs Sinn
Torpan Tyttö
Ku ite tekee
Luomulaakso
Saman otavan alla
Caramellia
Airot ulapalla
// Getting ready for the upcoming gardening season! Already 45 tomato plants growing on my window – too much? Nooooooot!!
Apua mä jotenkin en ollut edes ajatellut auringonkukan esikasvatusta. Mä niin munasin taas jotain… No ei ole ensimmäinen kerta. Kiitos muistutuksesta, että ne on myös esikasvatuksessa.
Viime kesänä kylvin itsekin auringonkukat suoraan multaan keväällä ja hienosti syksyllä kukkivat – tänä vuonna päätin esikasvattaa lähinnä pojan vuoksi; auringonkukan siemeniä kun pienten sormien on helpointa kylvää multaan – poika kun kovasti on innostunut kylvötouhuista. 🙂 Ajattelin noiden taimien lisäksi vielä loput siemenet, jotka esikasvatuksesta yli jäi, tuikata perunapellon reunaan perunaa kylväessä.
Ihan huiput kirjavinkit, kiitos! Katson heti josko saisi kirjastosta.
Näissä molemmissa on ihanan lämmin tunnelma, sellainen sopiva kotikutoisuus, joka kotipuutarhurin mieltä lämmittää – ja hurjasti vinkkejä, joista kokenutkin multapeukalo voi oppia uutta. Suosittelen! <3
[…] Villa Kotiranta […]
[…] Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1366 […]
Kaunopunahattu! Arvasin, että jotakin on unohtunut. Jossain pitäisi olla vielä pussillinen siemeniä. Täytyypä laittaa tätäkin, punahattuja ei voi olla liikaa, niin tärkeitä ne ovat perhosille 🙂
Itse haaveilen vielä kosmoskukista, joita viime kesänä paikalliselta pienpuutarhalta ostin – tosin en taida enää niitä viitsiä itse esikasvattaa, kun hukun jo maaliskuun jäljiltä taimiin, mutta ehdottomasti pakko hakea toukokuussa muutama taas puutarhalta perhosien iloksi. 🙂 Puutarhassa ei voi koskaan olla liikaa tällaisia kaunokaisia!
Voi että! Tämän myötä on kauhea hinku päästä pihahommiin, mutta lunta taitaa olla vielä vähän liikaa, että pääsisi mitään oikeasti tekemään. Onneksi (?) voi aina raivata remonttitavaroilla täyttynyttä kasvihuonetta. 😀
Täällä minäkin malttamattomana päivittäin tuvan ikkunan ääressä seison ja tuijotan takapihalle, josko tahdonvoimalla saisin loputkin lumet sieltä kasvimaan päältä sulamaan – sormia polttelee jo päästä möyhimään multaa!
Kirjastosta kummasta ”hävisi” viime yhteiskirjoituksen jälkeen puutarhakirjoja, mutta onneksi ehdin saada lainaan tuon omavaraisuudesta kertovan. Odottaa tosin vielä lukijaansa pöydällä.
Minulla on myös useampi isältäni ’perintönä’ saatu 1980-luvun puutarha- ja huonekasviopus, jotka ovat meillä myös arvossa arvaamattomassa vielä näin googletuksenkin kulta-aikana. 🙂 Googlettamalla löytyy aina faktat kätevästi, kun tilanne on päällä, mutta kirjoissa on vaan niin paljon enemmän tunnelmaa, niihin on ihana palata uudelleen ja uudelleen. <3
[…] Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/esikasvatuspuuhien-etenemisesta-ja-kaksi-rakkainta-puutarhakirjaani/ […]
Itsellä on esittelyssä vain lehtiä, mutta innostuin kuitenkin nyt esittelysi myötä Kettiötarhurin vuodesta. Kiitos esittelystä.
Tänään suunnitelmissa varata omaa aikaa lasten nukahdettua ja luettua kaikki yhteispostauksen tekstit läpi – innolla siis lehtivinkkejäsi odottelen! <3
Mä oon kade, mun taimet on parisenttisiä 😂
…Mua taas vähän jännittää, että olinko tomaattien kanssa kuitenkin liian aikaisin liikenteessä, kun ne maaliskuun puoliväliä ennen jo kylvin… 😉 Mutta kun ei malta, ei malta…
Teillä on ihailtava määrä taimia kasvamassa 🙂
Kiitos kirjavinkeistä, kumpaakaan en ole lukenut kunnolla. Täytyy etsiä nuo käsiini ja perehtyä niihin paremmin.
Kiitos, kaima! <3 Ja tässä vasta ensimmäiset.... Hieman taas hermostuneesti naurattaa, notta ahminko taas liikaa, kun siemenpusseja monen monta kymmentä tuolla kylvämistään odottaa...! 😀 Mutta joka kevät nälkä kasvaa syödessä.
Ei ei ei ei ei saa esitellä mulle yhtään uutta kirjaa. Kirjahyllyt notkuu, pelkästään yksi metrin rivi on pelkkiä puutarhakirjoja. Ehkä jos varovaisesti kävis noita selailemassa puutarhamessuilla. Ehkä mä pystyn olemaan ostamattakin niitä..
Kauniita, inspiroivia puutarhakirjoja ei voi olla liikaa!! 😉 Pitkä talvi joka vuosi aikaa selata niitä läpi ja herätellä puutarhapeukaloa kevättä kohti… <3
Oi! Tuo apua huutava kirja näyttää loistavalta! Laitan sen heti lukulistalle! Kiitos vinkeistä 🙂
Mahtavaa, että inspiroiduit! 🙂 Ihania lukuhetkiä!
Auringonkukan esikasvatuksessa on parasta kun versoja on liikaa. Meillä lapset syövät ylimääräiset ja ovat kuulemma suoerhyviä. Kumma miten ne kasvikset maittaa kaikkialta muualta muttei lautaselta. Viime vuonna kasvatettiin muutama erä ihan vain syötäväksi, mutta silloin laitettiin ihan halpis siemeniä, eikä puutarhaliikeiiden kalliita versioita.
Ohoh, en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että auringonkukan versotkin soveltuvat syötäviksi, mutta tosiaan – miksipä ei! Kiitos tästä vinkistä, meillä taisi jäädä talvelta yksi avaamaton pussillinen auringonkukansiemeniä lintujen ruokinnasta, joista voisi kylvää syötävää. Kokeiluun siis! 🙂
Taas hyviä kirjoja hankintalistalle, se lista onkin kasvanut paljon tämän yhteispostauksen myötä 🙂
Voi olla, että paikallinen kirjasto taas huutaa ei-oota näiden kaikkien yhteispostauksien suositusten jälkeen… 😉
Kiitos kirjavinkeistä! Apua-kirja kuulostaa juurikin siltä mitä minä alan kaivata… Nyt on mennyt pari vuotta niin, että olen ylipäätään myöntänyt itselleni että torpan ympärillä on kuin onkin aika iso ja rehottava puutarha, ja että sitä pitäisi jotenkin hoitaa (omppupuut varmaan ensisijaisesti ja sen jälkeen muut)…
Mulle tuli taas menneellä viikolla sellainen ahaa-elämys, mikä meinasi vetäistä jalat alta: tajusin oikein kunnolla vihdoin sen, että tämä kasvimaahommahan on sitten lopun elämää joka ikinen vuosi periaatteesta nollasta aloittamista esikasvatuksineen!! 😀 Tietenkin hedelmäpuut ja marjapensaat ovat enemmän ja vähemmän pysyvästi puutarhassa, mutta kasvimaa – joka ikinen kevät tiedossa tätä samaa kylvö- ja koulintarumbaa! Ensin vähän järkytyin, ehkä vähän ahdistuinkin, mutta tänään kasvimaata rapsutellessa ja tomaatintaimia tukiessa ymmärsin, että tämähän on loppujen lopuksi kuitenkin aika huippua…! 😉
Apua 😀 Sieltä se vain hyppäsi heti silmille että venäjän rakuuna on mauton. Ei mauton vaan mauttomampi. Itse haalin senkin yrttitarhaani juurikin sen takia että pärjää paremmin talven yli. Mietin toisinaan että testaisi maustereseptejä jolla venäjän rakuunan saisi korostettua ja annettua pohjoisen yrtille vähän tunnustusta 🤭
Toinen juttu on se että nyt joutuu jo pistämään lappuja silmille kun tulee hirveästi mielen kiintoista luettavaa. 😌
Yrttien viljely onkin laji, johon en ole vielä ehtinyt kunnolla paneutumaan – enpä siis olisi tuota rakuunan maun kuvausta osannut edes kyseenalaistaa! 🙂 Itse olen sellainen perinteinen basilika-tilli-persilja -tyyppinen nainen, jonka puutarhassa monivuotinen, puuvartinen iisoppi on rohkein maustekasvilajike. 😉